torstai 12. maaliskuuta 2015

Villejä voltteja ja kevättä rinnassa

Miksi voi miksi on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa (meidän tasoisten tapauksissa ainakin), että hevonen on joko valuva räkä tai ydinpommi, joka tikittää ja räjähtää sattumanvaraisesti täysin yllättäen? Ilmoittauduin parin viikon päästä seurakisoihin A-merkkiin osin siksi, että voin laittaa kanget ja jarrut on varmasti olemassa. Lisäksi se on helppo A:n ohjelma. Tähän asti olen ratsastanut A:t yhtä rataa lukuunottamatta nivelellä. Jarrut siis on, mutta tämän päiväisen harjoituksen suurimmaksi ongelmaksi nousivat voltit. Voltit! Ei vastalaukat, ei siirtymät, ei pysähykset, väistöt tai mitkään. Eikä kyse oo siitä, etteikö voltti ois pyöreä. En toki edelleenkään saa siitä pyöreää, koska topi joko kaatuu sisään tai karkaa ulos ja kun korjaa niin se tulee aina tuplasti sen mitä piti eli menee liikaa ja taas pieleen. Ehei, liian helposti korjattavia ongelmia.

Ongelma oli se, että se ei pysyny ravilla. Joka ikisellä voltilla se teki vähintään tahtirikkoja ellei ihan nostanu laukkaa kesken voltin. Laukkavoltit oli hienoja ja ponnekkaita, mutta ravissa ihan mahotonta. Toisaalta, ehkä sen liikeradat on nyt sitä luokkaa, että tasapaino ei vielä riitä? Se meinaan liikkuu nyt ihan megaisosti. Vertaan toki nyt siihen löysään räkään, joten mitään Totilasta on turha oottaa näkevänsä ;) Suorilla linjoilla se venkoili vähän joka suuntaan. Yritti väistöä sinne, poikitusta tänne, mutkaa tonne ja aaaargh! Eikä voinu ees hermostua, koska se vaan liikku niin upeesti.

Lisää kuvateksti
Sille tuli myös enemmän hiki ku yleensä kouluvalmennuksissa, vaikkei tehty mitään kovin ihmeellistä. Voinen siis päätellä tästä, että se joutu tekemään enemmän töitä, koska on kootummassa muodossa ja liikkuu isommin? Vai toiveajattelenkohan mä vaan... ois kiva saada taas videolla joku päivä :) Noh, harvoinpa se on toisaalta ollu niin hyvä, että pelkästään lantiolla keinuttamalla ja myötäämällä se lähtee lentäen keskiraviin. Se on kyllä muuttunu puolessa vuodessa ihan sikana! Nyt ku ne sikailut on saatu taltutettua kuolainvalinnoilla niin energia on saatu suunnattua oikeeseen suuntaan. Toki, kyllä se keittää kuolaimesta riippumatta ja edelleen välillä yritää "säikähtää" kävelijää tai tarhanaapureita, mutta nyt uskallan antaa sille vapauden ja tilaa purkaa energiaa reippaalla laukalla ympäri kenttää roikkumatta suussa.

2013 kesäilta <3
Eipä se voi kovin pahoillaan olla tästä kurista ja nuhteesta, koska tänään se tuli suorastaan lennokkain käyntiaskelein vastaan portille ennen kuin ehdin edes huhuilla <3 Toissapäivänä se hörisi meille, kun kotikokin kanssa tultiin talliin. Okei, tultiin ruokahuoneen kautta, mutta eihän se sitä ollut, eihän? Tallityöntekijä kertoi Topin rauhoittuneen ja karsinan olevan nyt siistimpi. Ei pyöri enää niin pahasti. Liekö uuden tyttöystävän ansiota vai psyllium-kuurin, joka aloitettiin 4 päivää sitten? Psylliumia annetaan nyt varuiksi, että saataisiin poissulettua hiekkaongelmat ja toisaalta ehkäistyä sellasten tulemista. Topi ei onneksi syö edes heiniä hiekasta vaan talloo ne mitkä on tippunu heinälootan ulkopuolelle. Kaivaa kyllä taas ihan hitosti... En tiä mihin Kiinaan se on matkalla, kun se tekee sellasia puolen metrin syvysiä poteroita ympäri tarhaa. Viimeksi sunnuntaina lapioin varmaan kuution hiekkaa, ettei se seuraavaksi katko jalkaansa siellä perunapellossa. Isoin kuoppa on sen vessan vieressä (kyllä, Topi tekee valtaosan tarpeistaan yhteen nurkkaan, joten sillä on vessa) ja se on yli 2m pitkä, metrin leveä ja välillä yli puolimetriä syvä. Kunnes mä meen ja täytän sitä sen mitä jaksan. Puuuh ei käy aika pitkäks. Tulis kesä ja kärpäset niin pääsis poika laitumelle ja sit vois arpoo sille tarhakaverin/t, joka jaksaa sen jatkuaa temuamista ens talvena.

Hapan omena. Vai tekarit hukassa?
Niin se tyttöystävä! Se oli kyllä sellanen "love at first sight" etten oo ihmisilläkään nähny! Topi nuuhkas uutta karsinanaapuria käytävän puolelta ja ku päästin sen karsinaan niin hillitön "höhöhöhöhö" ja syöksyminen nuuhkuttamaan kalterin läpi ja matala örinä vaan kävi. Selvisikin, että naapuri on tamma ja sulonen sellanen. Ilmeisesti piti Topista, koska liimautui kaltereihin kiinni ja huutelee Topin perään aina kun Topin hakee tarhasta. Noh, ensi kosketuksen jälkeen Topi ei voinut edes juoda automaatista katsomatta tätä uutta neitoa. Ois pitäny saada kuva, kun se kaulamutkalla ja pää kenossa joi vesikupista ja tapitti tummaa tammaa. Noh, ainakin sen on nyt hyvä viettää yönsä siellä tallissa ;) Kun kerran pyöriminenki on lakannu! Hupsuja otuksia <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti