Da kavio(eläin), sisältää ällöjä haavoja!

Pukinkavio 1

Pukinkavio 2

Ei hevosta ilman jalkoja, vai miten se sanonta meni? Vuosien varrella on tullut hoidettua jännevammoja, nähtyä kaviopaiseita, lihasrevähtymiä ja monenlaista muuta jalkoihin liittyvää ongelmaa hevosilla. Topi toi ihan uusia kokemuksia niin kengitykseen kuin haavojen hoitoon liittyen. Eka vuos meni suhteellisen ongelmitta, mutta sittenpä niitä ongelmia alkoi sadella.

Pukinkaviot + vennot vuohiset

Jos omistaa hevosen, kannattaa osata kengityksestä ja kavioista perusasiat. Väärällä kengityksellä saa hevosen jalat hajalle helposti. Lisäksi ontumien syitä etsiessä on kätevää osata tunnistaa perusoireet esimerkiksi kaviopaiseelle ja jännevammalle ja mielellään sopivat välineet mm. paiseen toteamiselle. Se säästää jokusen eläinlääkärilaskun! Jotenki hienosti olin välttänyt ison osan kengityksen perustietotaitojutuista Topin ostamiseen asti. Tiesin kyllä, miten sen kengän saa irti, mutta siihen se jäi. Topin letkeän lennokkaat liikeradat yhdistettynä virheasentoisiin jalkoihin ja etupainoisuuteen aiheutti harmaita hiuksia niin meille kuin kengittäjällekin, joten keväällä 2014 käytiin kotikokin kanssa kengityskurssit 1 ja 2 Harjussa ja haettiin käytännön oppia faijalta. Sainki kengityskurssilla kaksi leimaa otsaani: DI ja kengittäjän tytär. Luonnollisesti kengittäjän tyttärenä mun kuului tietää kengityksestä kaikki jo kurssille tullessa, joten ei paineta. Enpä tuota ollut aiemmin kauheasti osoittanut kiinnostusta sitä hikihommaa kohtaan, joten en nyt sentään osannut luetellä kaikkia kavion osia ulkoa. DI:nä mun piti tietty keksiä heti naulaton kenkä ja ratkasu kaikkiin teknisiin ongelmiin :D Ensi kerralla uudessa paikassa taidan pitää suuni kiinni taustoistani ;)

Pikkukääre

No, mitä sen Topin kanssa sitten on ollu? Ihan ens alkuun sen kavion laatu oli aika heikkoa. 2 vuoden biotiinin syöttäminen lienee tehnyt tehtävänsä ja nyt niitä jalkoja kestää katsoa lähempääkin. Tänään viimeksi minulle sanottiin, että Topilla on hienot kaviot! Eka kesä meni ihan mukisematta ja oikeastaan syksykin ihan kohtuudella. Muutamia irtokenkiä tuli ja kaviot lohkeili, muttei mitään hälyyttävää. Sitten kääntyi vuosi 2014. Tammi-helmikuussa pelkästään vej (vasenetujalka) tippui kenkä 5 kertaa kuukauden sisään. Kiitos juupas-eipäs -"talvi"kelien. Muista jaloista satunnaisia kertoja. Sitten Topi alkoki ontua. Paisetta ei löytynyt eikä mitään muutakaan syytä ontumiselle. Lopulta kengittäjän kanssa yhdessä todettiin, että kavio oli lohkeillut ja kulunut niin pieneksi, että se oli yksinkertaisesti arka. Kenkähän oli joka kerta repinyt puoli kaviota mennessään, koska se oli laitettu hyvin kiinni. Pohjallinen auttoi tähän ja pohjalliseksi valittiin kiilamainen levy, jolla saatiin samalla korjattua vinoon mennyttä asentoa ja vähän kasvatettua korkeutta. Vasen kavio oli jo huomattavasti pienempi kuin oikea, joten se tulisi vaikuttamaan jalan kautta lapoihin, selkään, tasapainoon ja kaikkeen. Tässä vaiheessa alettiin miettiä todenteolla eri vaihtoehtoja saada kenkä pysymään jalassa. Lisäksi ostin ne 200 e cavallobootsit. Anoppi näki tuskan mun silmissä, kun ajattelin sitä rahaa, joten sain "Topin mummilta" avustusta niihin. Kyllä niille käyttöäkin matkanvarrella tuli... Kuten myös metallinpaljastimelle! Aika pro keksintö.

Miten niin etujalalle tulee joskus vähän kiire alta pois?

Kengän kantoja lyhennettiin ja pyöristettiin kerta kerralta enemmän, mutta ne ei vaan tuntunu pysyvän jalassa. Katsoin valokuvista ja videoilta Topin liikettä ja totesin, että ne jalat vaan käy niin lähellä toisiaan, että on ihme, ettei se ollu joka kerta turvallaan. Ks. kuva yllä. Lisäksi pyysin kengittäjää loveamaan naulat ja tekemään kotkaukset niin, että KUN se polkee kannalle, niin ne naulat antaa periksi ennen sitä kaviota. Ettei tarttis laittaa paikka-aineita ja pohjallisia ja se kavio joskus kasvaisi takaisin. Joskus taisin itsekin kengittäjän lähdettyä vielä muuttaa kotkauksia, että ne antais periksi. Tottakai ammattimies on tottunut tekemään asiat yhdellä tavalla niin ei aina voi muistaa, että tämän kanssa piti tehdä toisin. tai piti ja piti. Omistaja halusi, että tehdään niin. On muuten varmaan rasittavaa kengittää hevosta, jonka omistaja osallistuu joka kerta kyseiseen operaatioon ja jakelee "neuvoja".

Haava pestynä ennen tikkausta. Huono kuva...

Viimeinen niitti oli keväällä, kun Topi ontui tarhassa luokse ja jalasta löytyi 10 cm pitkä ja 2 cm syvä haava. Päkiä oli ku puukolla viilletty halki. Verta sieltä ei enää tullut, mutta en ollu vuosiin nähny niin ikävää haavaa. 15 min kylmäystä/huuhtelua ja eläinlääkärille soitto samalla. Hevosta kylmätessä tutkiskelin tilannetta sen minkä uskalsin ja totesin nopeasti, että pelkkä jalan asennon vaihto muutti haavan olomuotoa ja se aukeili kuin kirjekuori, jota painetaan kasaan päistä. Hyi. Eläinlääkärin kanssa ihmeteltiin tovi ja tultiin tulokseen, että vien sen Viikin klinikalle tikattavaksi ja hyvä niin. Topi jäi sinne pariksi päiväksi vahdittavaksi, että tikit pysyvät edes jotenkin kiinni. Sain nukkua yöni rauhassa, kun se oli jatkuvassa valvonnassa sairaalassa. Seuraavat 4 viikkoa reppana joutui seisomaan karsinassa ja jalkaan piti vaihtaa 30 e arvoinen paketti joka toinen/kolmas päivä tilanteen mukaan. Sairaalakeikka, kotikäynnit ja sidetarpeet ois maksanu n. 1500 €, mutta thank god vakuutus kattoi 75%. Pääsin vähällä... hoidon kanssa sai tuskailla ihan tarpeeksi. Yksin paketin purkaminen, jalan "peseminen" talvella ilman vesaria ja uudelleen paketointi oli jo sellanen operaatio, että huh. Osaanpa nyt monta tapaa tehdä kääreitä ja sitoa haavoja. Meidän kaapin päällä on pahkilaatikollinen sidetarpeita ihan vaan siltä varalta "jos".

Tulehdus "tikkien poiston" jälkeen. Turvotus teki päkiästä ihan muodottoman.

Kaikki meni alkuun hyvin haavan hoidossa. Vähän mätää tuli dreeneistä, mutta lääkkeet uppos ja tikit näytti pysyvän kiinni. Mitä ny Topi meinas kaataa kottareita, heitti riimuja lattialle ja kolisteli 5 eri mehupullonsa/muun lelunsa kanssa tylsistyksissään. Muutama päivä ennen tikkien poistoaikaa haava kuitenki tulehtui ihan huolella ja turposi niin, että tikit olivat kirjaimellisesti räjähtäneet irti ja haavanalue oli yhtä lankasyheröä ja dreenin pätkää. Eläinlääkäri tuli tarkastamaan tilanteen ja irrottamaan tikkien jämät. Tämä oli ainoa hoitokerta, kun mä jouduin ottamaan muutaman askelen välimatkaa ja istumaan alas. Mä kun en kestä oikein verta enkä haavoja niin ihmeen hyvin sain tämän hoidettua. Kaiketi koska oli pakko. Mutta ell kopeloidessa langanpätkiä irti jalasta, mä en enää kestäny vaa meinas tulla lounaat ulos. Tulehuskipulääkkeitä jatkettiin ja siteiden vaihtotiheyttä lisättiin. Valtavan turvotuksen myötä myös osa kaviosta irtosi kannan kohdalta päkiästä. Se näytti hurjalta silloin, mutta tiesin, että tilanne korjaantuu ajan myötä. Silti takaraivossa kummitteli jonkun kommentti jossain "hevoselta irtosi koko kavio ja se jouduttiin lopettamaan". Ajatuski sai itkemään, kun muutenkin pelotti koko haavan paraneminen. Eikä se ny nättiä ollu muutenkaan. Ihan muodoton koko päkiä.

Tässä enää vähän mätää ja helpottunutta haavanhoitoa

Kyllä se siitä vaan kuitenki parani oikein hyvin. Huolimatta Topin yrityksistä lähteä lentoon viimeisten lepoviikkojen aikana. En ole ikinä nähnyt hevosta niin notkeasti pukittavan, hyppivän, potkivan ja tekevän tasajalkaloikkaa liian pienessä karsinassa ilman, että osuu yhteenkään seinään tai aiheuttaa pienintäkään kolahdusta. Kyllä se välillä kolistelikin, mutta jos seisoin vieressä, se lähinnä vaan heilui armottomasti joka suuntaan ja turve vaan pöllys. Noh, haava parani, arpi jäi ja kengitysasiat saatiin taas aloittaa alusta. Jatkuva hoito ja haudottaminen teki tehtävänsä kavion laadulle. Alkuun liikuttiin Cavallo bootsin kanssa, joka oli helppo sujauttaa kengättömään jalkaan. Haava piti toki edelleen suojata, mutta reilun kokoiseen tossuun mahtui laittamaan fyllinkiäkin. Haavaa ei voinut vielä jättää suojaamatta, joten kenkiä ei voinut laittaa.

Pahin ohi :)

Talli vaihtui pian siitä, kun Topi pääsi ulkoilemaan tarhassa. Muutettiin Topi lähemmäs meitä maneesitallille, jolloin jäi enemmän aikaa hevosteluun ja oli paremmat puitteet treenille. Laidun kaudella Topi irrotteli etukenkiä tasaisin väliajoin huolimatta siitä, että se ei mennyt enää yhtenäkään päivänä ulos ilman buutseja. Alkuun käytin lähinnä neopreenibuutseja, myöhemmin myös kumisia tarrabuutseja. Ajan myötä huomasin, että neopreeniset kestivät paremmin kuin kumiset ja usein niiden tarratkin olivat paremmat. Kengät pyrittiin jättämään kannoilta mahdollisimman lyhyiksi ja kannat pyöristettiin reilusti. Kannoista katkaistiin useampi senttikin pois, mutta otuksen liikeradat teki sen, että ei auttanut. Syksyllä sitte lopulta päädyttiin laittamaan puolipyöreä/kärjestä pyöristetty kenkä. Thank god se autto! Ei irronnu enää kengät, kun etunen sai rullattua ittensä alta pois nopeammin. Mietin vain, että miksi en tajunnut tätä aiemmin...

Kannasta puuttuu pala

Ensimmäinen rundi meni muuten ihan hyvin, mutta Topi sai tarhassa jonkun kaivamisvimman ja kulutti edestä jo valmiiksi ohuen kengän ihan loppuun ennen seuraavaa kengitystä. Eipä auttanut ku tasotella kuopat ja laittaa pakasta vedetyt uudet kengät tilalle. Näihin aikoihin haavajalan ulkokannalta irtosi iso pala kaviosta kasvuhäiriökohdasta. Kasvuhäiriöhän johtui siitä haavan aiheuttamasta turvotuksesta, joka irrotti kavion päkiästä pieneltä matkalta. Kuvissa näkyy selkeä rantu ja kanta näyttäisi sukeltava eteenpäin. Todellisuudessa siitä vain puuttuu pala ja kanta on suoraan alaspäin kasvanut. Seuraavaan kengitysväliin mennessä hiukan edempää lohkesi toinen iso pala, mutta se saatiin jo raspauksella piiloon eikä enää haitannut. 9kk haavasta ja viimeiset ongelmat alko vasta häipyä. Kasvuhäiriö näkyy vielä, mutta ei näytä enää aiheuttavan ongelmia. *kopkop*

Lohkeama, josta sitten irtosi pala. Naulasta vasemmalle.

Puolipyöreä kenkä toi omat ongelmansa hokituksen kanssa. Päädyttiin laittamaan kärkihokit hiukan taemmas, jotta pyöristyksen idea ei mene hukkaan. Hokit edessä oletettavasti hidastaisivat taas etusia ja kengät alkaisivat ehkä uudelleen irtoilla. Topi vaan yllätti meidät tässäkin... Kuvat selittänee paremmin. Se alkoi seistä niillä kärkihokeilla. Koko hevosen paino edessä oli kahden hokin ja kengän etureunan varassa. Mitäh?! Varpaillaan seisova primadonna? Ne eivät olleet edes mitenkään erityisen takana, mutta sen verran, että kavion painopiste osui niille. Ensi alkuun kokeilin laittaa isomman hokin eteen, jos kärki nousisi ja kanta laskisi takaisin maahan. Fail. Vastoin odotuksia tilanne vain paheni. Nyt se seisoi ainoastaan niillä kahdella kärkihokilla! ???!!! Kiikkui siinä ku mummo keinutuolissa. Mikä tuota eläintä vaivaa? Eikö se voisi joskus olla niin ku normaalit hevoset?? Toiveajattelua näemmä. Pukinkavion takia jalan painopiste on näköjään t-o-d-e-l-l-a  edessä.

Ei, se ei varvistele. Se vaan seisoo noin.

Huomaa myös oej!

Seuraavaan kengitykseen sitte palautettiin hokit kärkeen ja laitettiin normaalikenkä, mutta siirrettiin kenkää reilusti taemmas. Muutaman päivän Topi taas haki tasapainoa ja askelia uusilla kengillä, mutta nyt on seisoma-asento normaalihko ja liikkeet hyvät. Tämän kengityksen mukana lähti viimeiset palat kasvuhäiriökohdasta. Aina välillä on kengityksissä mennyt jotain pieleen matkan varrella ja se on useimmiten näkynyt turvotuksena etusten vuohisnivelten yläpuolella. Joskus oli päässy oikea etunen lohkeilemaan niin, että se oli vinossa, toisinaan se taas oli niin pieni, että Topin polvet oli eri korkeudella. Niitä sitten korjattiin ja kengittäjän kanssa keskusteliin joka kerta asiasta. Edelleen olen itse jokaisessa kengityksessä paikalla juttelemassa ja katsomassa, että mitä muutoksia tehdään ja mitä tehdään samoin kuin edellisellä kerralla. Eräs kerta huomattiin, että vasemmann jalan vuohinen on vennompi kuin oikea ja siten taas laskee vasemman polven alemmas. Siispä lyhennettiin oikeaa kaviota reilummin. Huomenna kengitys ja tällä kertaa pidetään kaikki niin kuin edellisellä kerralla. Takasistakin on nyt vihdoin hävinnyt nesteet ekaa kertaa meillä olon aikan, joten sielläkin kaikki kunnossa! :)

pst. mulla meni oikea ja vasen sekasin jo heti alussa. Korjasin sen kyllä... ajattelin koko ajan vtj:tä mutta kirjoitin otj.