(Lasten)tarhaus ja sen ongelmat

Topin eka tarha ja eka liian suuri loimi

Kun Topi tuli meille, se oli tarhannut aina kaverin kanssa. Viimeisin taisi olla shettisponi, jonka kanssa Topi oli ennen meille tuloa. Meillä ollessaan se joutui ensimmäisen viikon olemaan yksin. Sitten se työnnettiin aikuisen tamman kanssa samaan tarhaan. Topi käveli tamman ohi ja viisveisasi siitä. Tamma koitti irvistellä, mutta tämä poika suurinpiirtein tuhahti ja jatkoi matkaansa. Päättelin tästä, että se ei ollut ainakaan naisten mies. Tässä vaiheessa tallipaikka oli väliaikainen, kunnes löydettiin toinen lähes yhtä väliaikainen vain 10 km päässä meiltä kotoa. Maneesi talli alle
vartin päässä itiksestä oli suuri ihme, mutta sitä iloa kesti vain 2 kk tulevan talliremontin takia. Saatiin kuitenkin jalkaa oven väliin ja tämän 2 kk Topi 5 v. oli Vilin 16 v. kanssa tarhassa. Ensi tapaaminen jaksaa edelleen naurattaa ja antoi mulle ensikosketuksen Topin notkeuteen ja vartalonhallintaan pitkästä rungosta ja hintelistä jaloista huolimatta. Video huvittavasta tapahtumasta täällä.

Topi 5 v. ja Vili 16 v. samalla kasalla

Vili oli vanha herrasmies, jota pieni pojankloppi välillä ärsytti suunnattomasti, joten Topin karvaan alkoi ilmestyä kevyitä hampaan jälkiä. Mitään vakavia vammoja ei tullut ja täytyy sanoa, että itepä kerjäs poika verta nenästään härnäämällä toista minkä kerkes. Pikku pojan jatkuva leikkimisen tarve ei ihan täyttyny vanhan herran kanssa, vaikka Vilikin välillä osallistui rodeonäytöksiin pitkin päivää. Paras juttu, minkä kuulin tallilaisilta eräs sunnuntai oli se, kun Topi oli saanut Vilin innostumaan piehtaroinnista ja sitten hypännyt itse Vilin yli, tämän maatessa ketarat ojossa hiekassa. Kun ei treeneissäkään päässyt vielä tässä vaiheessa hyppäämään niin piti vissiin itse kehittää itselleen esteitä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sanoin, että täytyy hommata riistakamera Topin tarhan viereen. Valitettavasti tallia piti tosiaan 2 kk jälkeen vaihtaa ja tarha kaveri jäi.

Topi rimpula ja Melu. Kai ne jotenki tuli juttuunki?

Seuraavassa paikassa olikin jo laidunkausi valloillaan ja Topi laitettiin yhteen ponitamman kanssa. Tallilla ei ollut Topin lisäksi kuin 3 ponitammaa, joten vaihtoehtoja oli vähän heikosti. Laitumelle päästyään Topi ei taaskaan kiinnittänyt tammaan mitään huomiota vaan keskittyi ruohon syömiseen. Näin meni monta päivää. Topi ja ponitamma olivat eripuolella pihaa laitumella kuin kaksi muuta ja tottakai näiden kahden muun liikkeet kiinnosti sekä Topia, että tammaa. Tämä johti siihen, että eräs kaunis päivä Topi ja tamma ajautu portille samaan nurkkaan ihmettelemään kahden muun liikkeitä ja alkoivat potkia toisiaan. Tamma sai haavan vuohisnivelensä päälle ja joutui klinikalle. Haava ei onneksi yltänyt nivelpusseihin asti, mutta vaati koko kesän hoitoa liikalihan kasvun ja hankalan paikan takia. Topi menetti myös tarhakaverinsa ja mä tulin tulokseen, että se ei tosiaan pidä tammoista.

Appaloosa Kopsu ja Topi 2014 keväällä

Sitten menikin yli puolivuotta siinä tallissa ja ilman tarhakaveria. Topi  viihdytti tallilaisia kuitenkin joka päivä esittämällä omat tanssinsa ja rodeonsa. Siis todella joka päivä. Jos pihalla ei tapahtunut mitään, sen keksi itse itselleen tekemistä ja säikkymistä. Minulle tuli monet kerrat mieleen röllin itsensäpelottelulaulu. Tämä tottakai edesauttoi tammikuussa kenkien irtoilua, kun tarhat oli vuoroin jäässä ja vuoroin mudassa. Harmitti toisen puolesta, kun yksin piti leikkiä eikä pallotkaan kelvannu, kunnes tuli appaloosa-ruuna kopsu ja tallin laajennus. Topi laitettiin kentän viereen pieneen tarhaan ja Kopsu kentälle, jotta saavat ensin aidan yli tutustua. Kopsua ei kiinnostanut ja Topi otti kukkona tunkiolla -asenteen ja veti kierroksia pikku tarhassa oikein urakalla. Mä sain kuningas idean ottaa siltä loimen pois ennen ku päästän sen kentälle Kopsun luokse. Vielä kunkumpi idea oli avata loimi ensin edestä ottamatta hevosta kiinni. Tottakai kun sain etusoljet auki, Topi sinkosi takavasemmalle pukitellen, joten mulle tuli kiire tarhasta pois ja loimi valui sulavasti hevosen läpi. Ihme ja kumma loimi tosiaan vain sujahti Topin yltä. Topi ei sotkeutunut remmeihin, eikä mitään hajonnut. Loimi jäi yhtenä myttynä maahan. Hain sen pois ja mietin, että ei enää ikinä...

Topi 6v. ja Hirmu 16 v. voikukkapellossa 2014

Kopsun kanssa Topi tuli hyvin juttuun ja ne veti yhdessä rundia pitkin tarhaa. Joskus Kopsullaki meinas mennä hermo lievän adhd-lapsen jatkuvaan telmimiseen, mutta vammoja ne eivät toisilleen tehneet. Muutamia hampaanjälkiä ja karvattomia kohtia saattoi silloin tällöin tulla, mutta ei mitään vakavampaa. Jälleen taisi pojankloppi ansaita pienet sota-arpensa. Jokunen loimi saattoi vähän kärsiä hipasta. Sitten Topi astui hokilla omalle päkiälleen ja 3 kk:n parantelu alkoi. 1 kk meni karsinahoidossa ja ihanat omistajat antoivat omien poniensa olla vuorotellen Topin seurana sisällä, ettei se sekoaisi yksin.

Pari viikkoa karsinalevon jälkeen Topi pääsi vielä hetkeksi appaloosan kanssa ulos, mutta taas tuli muutto ja Topi siirtyi takaisin 10 km päähän meiltä kotoa, kun tallin remontti oli valmis. Topille ehdotettiin tarhakaveriksi suokkiruuna Hirmua, mutta mä totesin, että nyt ei taida olla ruunat samalla aallonpituudella pieneen hiekkatarhaan laitettavaksi. Topi pääsi kohtuu pian kuitenkin laitumelle Hirmun kanssa. Hirmu on perus vanha ukko, joka ei puhu eikä pukahda, saati leiki hippaa pikkupoikien kanssa. Sillä ei tosin ollut riittävästi kanttia sanoa pojankoltiaiselle, että nyt pentu riittää, vaan Topi kiusasi ja rassasi vanhaa herraa jatkuvasti niin kuin alunperin epäilinkin. Pikku hiljaa talliin tuli kuitenkin lisää väkeä ja Vallu liittyi seuraan. Valluja oli myöhemmin kaksi, mutta tämä ensimmäinen oli pieni ja pippurinen ravuriruuna, joka jaksoi jonkinverran jo telmiäki lapsen kanssa. (Topi oli siis nyt 6 v.). Vallulla ilmeni iho-ongelmia, joten se tarhasi jossain vaiheessa yksin ja isompi ravuriruuna "Kekkonen" tuli lihottamaan itseään Topin ja Hirmun kaveriksi. Kekkonen ja Vallu muutti pois ja tilalle tuli ratsuruuna Vallu, joka oli jälleen vanha herra, eikä niin leikkisä kuin Topi. Kolmistaan tilanne oli kuitenkin tasaisempi, eikä Topi ollut kokoaikaa vain Hirmun kimpussa, mutta juoksutti vanhoja ukkoja minkä kerkes. Tiesin jo, että syksyn tullessa Topi joutuisi jäämään yksin.

Topi ja Vilma namipussin perässä. Da söpöysmaksimus

Niinhän siinä sitten kävi, että yksin se jäi. Talven korvilla Topi sai hetkeksi seurakseen sh. neiti Vilman. Vilma oli rauhaton vähän joka paikassa jo ennestään. Jopa enemmän ku Topi, mutta ehkä enemmän hermostuneemmassa mielessä. Ne tykkäsivät toisistaan ja leikkivät jatkuvasti. Kumpikin härnäs toisiaan vuorollaan. Oli myös hetkiä, kun Vilma ramppasi hermostuneesti ees taas ja Topi ihmetteli ja toisaalta jahtas Vilmaa. Aina ei ihan ottanut selvää, että onko ne tyytyväisiä vai ei. Topi sai taas hampaanjälkiä ja pieniä ruhjeita sinne tänne, mutta olin iloinen, että sillä oli seuraa ja päällisin puolin ne näytti tyytyväisemmiltä yhdessä. Valitettavasti niiden leikkiminen vaan yltyi päivä päivältä rajummaksi ja lopulta ilmeisesti tallihenkilökuntaa alkoi hirvittämään niin paljon, että Vilma päätettiin siirtää pois Topin tarhasta.

Nyt Topi on yksin ja sillä on niin villi maine, ettei tahdo tarhakaveria löytyä. Laidunkausi näyttänee, että löytyykö tallista sopivaa leikkikaveria vai miten pojanklopin käy. Toivotaan, että joku riittävän lapsenmielinen pomo löytyy, joka uskaltaa näyttää kaapinpaikan, muttei jyrää toista ahdinkoon. We'll see!