Hitaasti ja varmasti vs. kovaa kehitystyä vauhdilla

Älykäs eläin

Ensijärkytyksestä aletaan nyt olla selvitty. Luin myös Stella Hagelstamin jutun hänen tiestään huipulle (löytyy täältä.) Mietin omia ratkaisujani Topin kanssa ja tulevaisuutta. Tajusin samalla sen, että viimeisen puolen vuoden aikana, syys-lokakuusta tähän päivään ollaan menty Topin kanssa aivan valtavia harppauksia eteenpäin. Ehkä joissain asioissa ollaan edettykin liian nopeasti ja tämä on lopputulos? Toisaalta tammi-helmikuun vaihteessa oli päiviä, kun Topi oli lähdössä töihin todella innoissaan. Yhtenä päivänä, kun menin satulan kanssa karsinaan, se käänsi ensin takapuolensa ovelle (epäsopivien satuloiden tulos kesältä, opittu tapa) ja kun jäinkin ovelle seisomaan satulan kanssa, enkä tullut karsinaan, se hyvin nopeasti kääntyi katsomaan minua korvat höröllä, että "täh? mihin sä jäit?" ja kääntyi takaisin luokse. "laita jo se satula" ja etsi kuolaimia suuhunsa. Jäin vielä juoruamaan muiden tallilaisten kanssa kunnes Topi tunkemalla tunki karsinasta ulos ja tuuppi mua. "Mennään nyt jo, hopi hopi!". Silloin oli fiilis, että kaikki on hyvin, olen tehnyt oikein.

Se kuitenkin hävisi aika pian. Viime viikkoina suun sai avata puoli väkisin ja satulaa se pakoili. Selkeästi enemmän estesatulan käytön jälkeen, mutta olen aika varma, että kyse on enemmän siitä, että olen taas istunut vinossa lyhyiden jalustimien takia, eikä niinkään siksi, että itse satula on huono. Annoin Topille pariki kevyempää viikkoa, jolloin käytiin lähinnä käveleskelemässä, juoksutettiin ja hypättiin pientä pystyä. Jätettiin vaikeammat tehtävät pois ja yhteen väliin tuli melkein viikko lepoa. Yleensä loman jälkeen Topi on ollut astetta parempi ja selkeästi miettinyt opittuja asioita ja sulatellut juttuja. Nyt en ehtinyt edes kokeilla, että onko asiat opittu, kun olin jo hiekassa. Onhan toki muistettava myös se, ettei sillä tosiaan ole tarhakaveria, sillä on kovempi kunto ja takana oli lepojakso. Oltiin toki juoksutettu jo parina päivänä se alle hikeen asti mm. puomitehtävillä. Nekin tehtiin vain riimu päässä, sillä säästelin kuolainten käyttöä kunnes raspaus olisi tehty. Jos sieltä suusta löytyisi jotain. No ei löytynyt.

Varmasti sitä nyppi myös uudet kuolaimet, jotka yhtäkkiä toimiki parempina jarruina kuin aiemmin eikä päässyt karkuun. Painetta siis vaan lisättiin, mutta pakkohan mun oli, kun en nivelellä saanut sitä enää pysymään käsissä. Ollenkaan. 

Ensimmäisen ratsastuksen jälkeen Leppälä sanoi, että Topi on herkkä ja sillä ei ole tasapaino vielä ihan kunnossa. Hmm.. sillä on kyllä tasapaino kehittynyt jatkuvasti, mutta ehkä vaaditaan siltä nyt uutta ja erilaista tasapainoa? Joka tapauksessa, kun yhdistää nämä kaksi tekijää siihen, että mulla on vielä paskempi tasapaino ja olen vaatinut siltä uusia ja vaikeita asioita, on se voinut vetää herneet palkoineen nenään koko tilanteesta. Ratsastajana mun on siis oikeasti pakko saada tasapaino kuntoon ja keskityttävä hevosen tukemiseen ja auttamiseen sen sijaan, että roiskin liikkeitä toisen perään heiluen itse kuin heikkopäinen. Positiivista kuitenkin se, että Topi oli kiva ratsastaa. Sain siis positiivista palautetta siitä, miten olen sen kanssa töitä tehnyt ja millainen sen ratsastettavuus on. Helpompihan sitä on viedä sitten eteenpäin, kun pohja on kunnossa.

Hmm niin, muistatte ne volttiongelmat pari viikkoa sitten? Taisin miettiä sitä tasapainoa jo silloin? Mahtavaa huomata, että olen ollut oikeilla jäljillä! En vaan oo ihan loppuun asti ymmärtänyt asiaa ja sen "vakavuutta". Mulle alkaa kasvaa käsitys siitä, miten lähteä Topin kanssa eteenpäin. Tasapainoa ja lihaksistoa pitää vahvistaa rauhassa ja unohtaa vaikeat asiat, kunnes tasapaino on kasassa. Haa! Oivalsin jotain, vaikken ole ratsastanut kohta viikkoon ja olen jutellut vasta kerran Leppälän kanssa tilanteesta hänen ratsastuksensa jälkeen.

Oltiin yhtämieltä myös siitä, että Topi laitettiin teknisesti liian vaikeiden tilanteiden eteen tässä muutamassa estevalmennuksessa. Olin ehkä liian kovatasoisissa ryhmissä sen lisäksi, että ne vaihdot olisi pitänyt jättää suosiolla tekemättä Pantsun treeneissä. Oltiinhan vasta aloitettu koko vaihtojen opettelu ja jo ekalla kerralla pitiki tehdä 5-kaarinen kiemuraura ja joikaisella poikkilinjalla vaihto. Sekä minä, että hevonen oltiin aivan liian vihreitä siihen tehtävään. Räpiköitiin niistä läpi ja Topi teki kiltisti sen mitä osasi, mutta voin kuvitella miten kovasti se otti siitä itteensä. Taidetaan aloittaa sen kanssa maastoilulla vaikeissa maastoissa lihaksiston ja tasapainon kehittämiseksi ja sen lisäksi tehä kentällä vaan perusratsastusta isoissa askellajeissa. Niissä, mitkä siltä on nyt löytynyt. Varovasti puomeja kehiin, isoja ympyröitä ja loivia kaarteita. Piru, että oon ollu sokea. Toisaalta, olen varmaan tehnyt oikein ekat 1,5 vuotta, kun olen oikeasti edennyt todella hitaasti. Monen mielestä ei varmaan olla edes edetty, mutta ollaan me. Koko ajan hitaasti ja varmasti, joskus enemmän henkisesti kuin teknisesti. Kun ostin Topin, tein heti periaatepäätöksen, että nyt mennään sitä vauhtia kuin hyvältä tuntuu ja mitä hevonen tarjoaa. En patista sitä yhtään. Usein Topi onkin matkan varrella tarjonnut pikku hiljaa enemmän asioita. Jollain muulla olisi ehkä tarjonnut nopeammin, mutta meille tahti oli passeli. Hidas ja varma. Toivottavasti saadaan Topi pian palautumaan hyväntuulisemmaksi ja innostuneeksi.

Odotan oikeastaan todella innolla nyt, että mitä nämä kaksi viikkoa vielä tuovat tullessaan ja mitä Minna minulle vielä kertoo. Odotan myös ekaa omaa ratsastusta. Kuinka paljon lopulta oikeasti jännitän ratsastamista? Olenko satulassa kuin kotonani vai paskajäykkänä, enkä uskalla edes ravata? Ehtisinköhän sitä ennen sopivasti vahvistaa omaa lihaksistoa... Ainaki nyt laiskottaa, eikä yyyyhtään huvita tehä mitään vatsalihaksia ;)

pst. tältä mun käsi näytti lauantai-aamuna. Vieläkään en saa esim. purkkeja auki, mutta vetoketjut menee jo ja joka päivä parempi :) Nyt ilman särkylääkkeitäki.