Ei hyvää, jos ei jotain huonoakin.

Lääkehöyryissä ja kiusattu nenäletkulla.

Klinikalle siis mentiin kontrolliin varhain tiistai-aamuna 16 h pitkän paaston jälkeen. Yksin taas lastasin ponin kyytiin ja purin autosta klinikan pihalla. On se niin helppo <3 Perillä lyödessäni luukkuja takaisin kiinni se kuitenki pissas keskelle klinikan parkkipaikkaa. Piti ihan ite mennä kauemmas ku asfaltillahan roiskuu, hyi! Pikavilkasulla totesin, että trailerissaki on pissaa. No, siivosin pihalta jäljet ja mentiin odottamaan vuoroa Viikin klinikan käytävälle. Sinnehän se pissas sitte kolmannen kerran! o.O Mitä? On se ennenki traileriin päästänyt, mutta että 3 kertaa puolen tunnin sisään?

Ensimmäiseksi pistettiin poika vaa'alle ja 550 kg näytti vaaka. Siis 14 kg tullut lisää! JES! Oli se kyllä silminnähden paremman näköinenkin kuin kuukausi sitten ja ell. kehui, että karva kiiltää. Kiiltäis varmaan mullaki, jos söisin ½ l öljyä päivässä :D Ei muuta ku pakkopilttuuseen. Topi oli kohtalaisen rauhallinen ja seurasi kiltisti. Jostain syystä rauhottavat ei kuitenkaan tehonnu tällä kertaa ja se suorastaan riehui (lue: tempoi päätä pari kertaa), kun endoskooppia alettiin tunkea nenään.

Ensimmäinen huomio: käpymadot oli kadonnu. Toinen JES! Vatsalaukun yläosaki näytti ehkä hintsusti paremmalta kuin aiemmin. Kaikki ok tähän asti. Sit ku mentiin kattomaan vatsalaukun pohjaa ja siellä ollutta haavaa, mun koko kroppa romahti. Haava oli verestävä ja selkeästi huonommassa kunnossa kuin kuukausi sitten. Eläinlääkäri sanoi heti, että haava näyttää tuoreelta mikä viittaisi selvästi siihen, että se on auennut kuluneen viikon aikana, eli laitumelle laiton jälkeen. Ohutsuoltaki kurkattiin, mutta se näytti rauhoittuneen. Topilta tuli verta nenästä operaation aikana, mutta se lienee normaalia näissä tutkimuksissa. Varsinkin kun se ei alkuun suostunut nielemään endoskooppia (Topin asemassa en ois minäkään).

Alla video viime tiistain oireista. Video sisältää eläimellisiä ääniä. Toivottavasti ei tartte nähä tätä enää livenä.

Siinä tutkittaessa Topi yskäs muutaman kerran ja joka kerta lirahti lattialle. Sanoin tästä eläinlääkärille, joten virtsarakkoki tsekattiin ja se oli ihan täynnä ja pulleana. Vaikka se oli lirutellut jo litrakaupalla! Varmuuden vuoksi sekin sitten ultrattiin, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Onneksi. Lääkäri sanoi, että jos se on vasta tänään alkanu tehdä tuota, niin ei hätäillä. Se on voinu vaan juoda tosi paljon jostain syystä. Itse veikkaisin, että on juonut kopan läpi nälkäänsä, kun ruokaa ei saanut yli puoleen vuorokauteen. Koppa oli kuitenki kuiva aamulla, kun Topin hain. Katsoin ihan tarkoituksella silloin jo, että onko se märkä. Jos tällainen jatkuva pissailu jatkuu, niin takas klinikalle. Jippii... Topilta otettiin vielä verikokeet, sillä proteiiniarvot oli viimeksi aika alhaalla. Haluttiin tarkistaa, että onko tilanne parantunut vai tarvitseeko alkaa tutkia jotain muutakin. Niissä ei ollut tapahtunut muutoksia.

Lopputulemana siis tuplalääkitys (lue=tuplalasku) 4-6 vkoa ja seuraillaan vaikuttaako muutto tilanteeseen ja miten vaikuttaa. Koska Topi oli selvästi lähtenyt välillä jo paranemaan ja paino oli lähtenyt nousemaan, on toiveita, että se sieltä vielä paranee. Vatsalaukun pohjan haavoilla on vaan kuulemma huonompi paranemisennuste kuin ylempänä olevilla haavoilla. Ylempänäkin oli siis arpeumaa ja muutoksia, mutta ell. sanoi, että ei mitään akuuttia eivätkä vaadi toimenpiteitä, eikä tarvi murehtia. Ainoastaan pohjalla oleva muhkura on paha. Haavahan siis näkyi hillittömänä kuhmuna keskellä vatsanpohjaa, jonka päällä on tummia veriläikkiä.

Siellä se menee. Karkulainen. Tyynen rauhallisesti.

Ei saatu tälläkään kertaa luovuttaa verta, koska klinikan miehitys oli jälleen vajaa. No, ehkä toisaalta parempi, ettei ressata sitä. Koppiin se käveli taas mukisematta ja sain tällä kertaa apua toisen epäonnisen hevosen omistajalta. Juteltiin siinä hyvät tovit vuoroa odotellessa. Hänellä oli valtava 4 v. ori, jolla oli ollu jo impparia ja muuta kivaa tässä parin viikon omistuksen aikana. Kiltin ja hölmistyneen näköinen kaveri. Tulevaisuudessa varmasti upea ja kaunis ratsu! Papereita ja lääkkeitä hakiessa eläinlääkäri totesi lopuksi, että toivottavasti me ei nähdä sua täällä enää. Repesin :D Valitettavasti sydänultraan tullaan taas vuoden päästä, mutta se on eri juttu se.

Kotiin ku päästiin niin työnsin Topin karsinaan ja juttelin toisen hevosen omistajan kanssa klinikkareissusta. Seisoin karsinan oviaukossa ja kuulin, kun Topi tuli viereen, enkä reagoinut, koska se on aina pysähtynyt siihen ja vaan tuuppinu selkään. Eikä mitä, sinne se marssi käytävälle mun vierestä ja mä älähin "Topi! HEI!!!" se vaan vilkas taakse ja jatko rauhallista löntystelyä ovesta ulos. Kävelin perässä, koska juosten se ois vaan lähteny kovempaa karkuun. Välillä se vilkuili vieläkö seuraan ja käveli suoraan laitumille ensimmäisen näkyvän ponin luo syömään. Mä kävelin perässä naru kädessä ja otin sen kiinni siitä poni-tamman aidan vierestä ja vein takas sisään. Täytyy sanoa, että nyt kyllä nauratti :D Oli niin jäätävän tyyni veto tältä jätkältä, että en voinu ees hermostua. Pöhkö eläin.

Kaikkien kaveri, mut kaikki ei oo kavereita.

Syötin sille mössöjä ja vein laitumelle ilman loimea. Ehkä se nyt tarkenee (+17, ei tuule tai sada).  Arska-poni tuli samaa matkaa ja laitumelta tuli kaks ruunaa vastaan. Aika nopeasti kävi ilmi, että nää kaks yritti aiheuttaa hämminkiä, mutta Topi heittäyty niiden ja ponin väliin. Se piti visusti huolen, ettei ne kaks kiusannu siis tätäkään ponia. Mitä tästä tajusin? Se puolustaa muita noita kahta vastaan, koska on isompi ja rohkeampi. Sillähän menee kaikki päivät vaan vahdatessa, ettei muita kiusata, ettei Vallua viedä pois, ettei se jää yksin, että kaikki on hyvin jne.jne. Voi svaddu. Ei ihme, että se ei parane. Pelkkää stressiähän sen elämä tuolla laitsalla on tollasessa laumassa. Huoh. Just nyt ei oo pikaratkasua tähän ongelmaan. Ei auta ku pitää kaikki muu elämä stressittömänä niin hyvin ku voi ja oottaa sinne sunnuntaihin, että päästään muuttamaan. Mä niin toivon ja toisaalta uskon vahvasti, että tallin vaihto on nyt meidän suuri toivo. Kaikki häröäminen epämäärästen laumasäätöjen kanssa loppuu ja pieni "idyllinen" lauma vaihtuu isoon lössiin, jota ei voi eikä tarvi enää vahtia. Sormet ja varpaat ristiin siis, että tilanne kääntyy parempaan päin. Tällä välin voin sitte keskittyä vaikka työntekoon ja mökkeilyyn, kun ei "tartte" kuluttaa viikonloppuja kisoissa. Ehkä sit ens vuonna? Doubt that...