Vatsanväänteitä 2, diagnoosi

16 h ruuatta ennen klinikkaa :( Muaki ketuttais!

Tallin hevosilta otettiin rutiininomaisesti maanantaina lantanäytteet madonmunatestejä varten. Tiistaina Topilta sitten löydettiin klinikalla mahasta käpymatoja sekä kunnon vatsahaava. Vatsahaava on ihan mahan pohjalla ja ohut suolen alku sekä vatsan pohja oli kauttaaltaan aika ärtynyt. Oli mielenkiintoista nähdä tilanne siellä ja toisaalta erittäin ällöttävää. Siellä niitä roikku, käpyjä vatsalaukun alkuosan seinämistä. Nökötti sellasia olentoja. Hyi.

Hevosen vatsahaavast lyhyesti: http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/hevossairaala/artikkelit/hevosen_mahahaava.html

Tyypillisiä oireita: http://www.heppalaakari.fi/pdf/hevosen_mahahaava.pdf

Noista oireista, mitä Topilla oli, mikään ei yksistään herättäny suurempia epäilyjä. Useampi oire yhtäaikaa sen sijaan pisti miettimään ja viimenen niitti oli syömättömyys ja takasilla potkiminen kakatessa. Tuo haiseva hengitys oli oire, jonka mä yhdistin hammasongelmiin kokemusten perusteella. Tämä selittää nyt siis senkin. 

Kävi niin sääliksi :(

Topilla on siis vatsalaukun pohjan haava, eli juuri sellainen, jonka syntymekanismeista tai syistä ei olla ihan varmoja. Tutkimukset ei oo pystyny osoittamaan suoraa yhteyttä ko. haavatyyppiin samoilla tekijöillä kuin vatsan yläosan haavoihin. Tod.näk. stressi ja vääränlainen ruokinta on ne ykköstekijät. Ehkä. Mutta kumpi se on meidän tapauksessa? Onko väärä ruokinta ollut liian pitkä yö ilman heinää? Ratsastus tyhjällä vatsalla? Liikaa väkirehuja suhteessa vatsan kokoon? Liian vahvoja väkirehuja? Liian vähän heinää? Mutta kun se ei syö enempää vaan polkee loput... Väkkäreiden kanssa ei olla tehty kuluneen 2 vuoden aikana suuria muutoksia muutoin kuin määrissä, koska ajasta riippuen Topi on joko hyytynyt pienellä määrällä tai pimahtanut reilulla määrällä. Yksi tekijä voi tietenkin olla kuukauden sairasjakso ja karsinassa seisominen, vaikkakin Topi sai heinää silloin 24/7 ja söikin n. 20 kg päivässä. Lääkekuuri ja paikallaan seisominen on voinut tehdä tehtävänsä siitä huolimatta. Tämä pistää toisaalta miettimään, että voisiko se heinä olla kuitenkin osin syypää, jos sen pH on ollut liian matala? Sekin ärsyttää hevosen mahaa ja heinä on selkeesti ärsyttäny muidenki mahaa kuin Topin.

Entäs sitten se stressi? Mitä se stressaa? Topi on hevosena sosiaalinen ja leikkisä. Se tykkää olla lähellä ja puuhastella vähän koko ajan. Laidunkauden jälkeen se on kuitenkin joutunut olemaan melkein koko ajan yksin eikä ole päässyt tarhassa kosketuksiin muiden kanssa, vaikka keskellä laumaa tarhaakin. Olisin toivoinut sille tarhakaveria, mutta nuori ja leikkisä luonne on aiheuttanut sen, etteivät muut omistajat halua sen kanssa hevosiaan tarhata. Muut hevoset on ollu lähinnä alistuvaa tyyppiä, joten Topi ois nyhvänny ja härppiny kyljessä 24/7 eikä antanu rauhaa sellaisille. Se tarvitsisi kovapäisen tarhakaverin, joka vähän leikkisi, mutta sanoisi pojan klopille, että "ooppa kunnolla", kun on tarvis. Näyttäisi kaapin paikan. Wili oli sellainen. Nyt se on nököttänyt yli puoli vuotta yksin. Hommattiin sille hiljan pallo, jolla leikkiä. Toivottavasti se on helpottanu turhautumista.

Matkalla klinikalle. Voi pientä <3

Toisaalta tämä kaveritilanne on aiheuttanut myös sen, että Topi kuvittelee olevansa kukkulan kingi. Tultiin koulutusreissulta takaisin ja kävelin tontin ympäri niin jo oli kaula kaarella ja ryhtiä pienellä "oripojalla", joka tanssahteli matalasti röhisten eteenpäin."Mä tulin nyt! Näittekste!" Onhan ne tammatki alkanu viime kesän jälkeen kiinnostaa ;) Lauman johtajalla on myös suuri vastuu ja johtajilla on yleensä stressiä. Ravintoterapeutti Hanna Partanen sano mulle, että syömättömyys on suurten naisjohtajien ongelma. Vatsahaavat on ihan varmasti suurten johtajien ongelma. (Muidenkin toki). Topin kohdalla tilannetta ei oo helpottanu se, että mä oon pelänny välillä sen kanssa ja menettäny sen johtajuuden, joten Topi ei ota minuakaan tosissaan. Tod.näk. säikkyy ja kyttäilee osin siksi, että se kokee olevansa tilanteen herra ja vastuussa ja osin myös omaa herkkää luonnettaan ja teinikapinaa, joka on mua vastaan menossa. Onneksi olen päässyt sinuiksi tilanteen ja ongelmien kanssa ja selvisin mm. viime viikonlopun estekisoista ns. voittajana, kun saatiin homma hoidettua ja tilanne lopulta tasaantumaan. Vaikka se aikaa veikin.

Topi on myös erittäin herkkä. Kaikkihan me ollaan herkkiä, mutta Topi erityisesti. Se on herkkänahkainen, herkkäsuinen, herkkäkuuloinen, herkkänäköinen ja herneet menee helposti nenään palkoineen päivineen. Sillä nousee herkästi adrenaliinit tappiin ja se näkyy ja kuuluu. Oman arvon tunteva pikku jäbä, joka esittää mielellään kovista, mutta on oikeesti tosi herkkis. Miten vältät stressaamasta tollasta tyyppiä? Sullot korvat täyteen pumpulia ja vedät aurinkolasit päähän?

No entäs sitten treeni? Marraskuusta lähtien ollaan ensimmäistä kertaa vuoteen voitu treenata säännöllisesti ja tavoitteellisesti ilman vammoja ja ongelmia. Until now. Treeneissä se on innostunut laukanvaihtotehtävistä ja hyppäämisestä niin, että se näkyi välillä epämukavillakin tavoilla. Ekojen vaihtotreenien jälkeen se suorastaan tunki suitsiin ja työnsi mua karsinan ovelta juoruamasta ulos. Mutta kun ne vaihdot ja esteet yhdistettiin liian vaikeilla tehtävillä liian nopeasti, taisi mennä hetkeksi maku hommasta. Nyt Topi osaa teoriassa vaihtaa, kun sen osaa sille selkeästi kertoa ja tykkää taas hypätä, kun tehtävät on simppeleitä ja saa mennä lujaa. Vielä ei näitä kahta pysty yhdistämään, mutta kun laukka on kunnossa, niin ku esim. 80 cm radalla oli, niin se kyllä vaihtelee ihan itse niitä laukkoja ilman, että minun tarvitsee sille siitä kertoa tai tehdä asiasta numeroa.

Topi oli vuosi sitten kesällä hyvässä karvassa ja mukavasti pyöristynyt, mutta kesäkuun kylmät vilustutti ja palellutti sen, joten kilot lähti. Syksyllä saatiin massaa ja talvella siitä saatiin lihaksia, viime kuukausina varsinkin. Mutta nyt oireilu paheni, paino lähti ja karvat meni huonoksi. Jännä muuten, että karvat oli hyvät  2013-2014 talvella, mutta ne oli huonot 2012-2013 ja 2014-2015 talvella. Stressin merkki? Mahahaavan merkki? vaiko vaan sattumaa? Jokaisena talvenahan Topi on siis asunut eri paikassa.

Satulan alta helmikuussa. Samalta näytti loimen alla, lapasuojan alla ohjien kohdalla, pohkeiden kohdalla jne.

Mites tallinvaihdot? Topi on tainnut lapsuudestaan 3 vuotta olla samassa paikassa ja sen jälkeen vähintään vuoden välein vaihtanut tallia. Nykyisellä tallilla se ehti aiemmin olla 2 kk ennen kuin mentiin Sipooseen ja vuosi sitten tänne takaisin. Kaverit vaihtuu, ympäristö vaihtuu, ihmiset vaihtuu. Omistaja/ratsastajakin on vaihtunut kertaalleen matkan varrella. Huhujen mukaan myös matka Tsekeistä Suomeen on ollut tavallista raaempi ja varmasti sekin on jättänyt jälkensä.

Klinikalla, vähän oli jännää

Oikeastaanhan kaikki on voinut alkaa jo viime kesänä, kun Topi joutui seisomaan kuukauden karsinassa ja syömään tulehuskipulääkkeitä pitkän aikaa. Sen jälkeenhän me vaihdettiinki pian tallia, heinän syönti väheni huomattavasti ja kesällä Topi kiukutteli satulointia. Jos se satuloinnin kiukuttelu oliki mahasta eikä satulasta? MISTÄ SITÄ VOI TIETÄÄ!!! Tai ehkä se on tullu jo entisessä elämässä ja paheni nyt meillä? Tai jos ne madot on aiheuttanu mahassa ongelmia? How on earth I could know?

Tää on nyt kuitenki tilanne ja jotenki tän kanssa pitäs nyt sitte elää...

ps. Topi painoi 536 kg. Vuosi sitten oli enemmän ja silloin sanottiin, että tarvii +50 kg. No se oli varmaan sen +50 kg jo, mutta sinne vaan taas hävis ne kilot...