Vaihtelevat olotilat

Riemuapa juu... Taas sai itkua vääntää, kun poni oli niin kipeä, että sydämmestä ottaa. No, onneksi se meni nopeasti ohi ja yritykseni helpottaa toisen oloa tuotti tulosta. Ensimmäisen laidunpäivän jälkeen tiistaina hain hikisen ja hermostuneesti pyörivän ja huutelevan (lue: kiljuvan) hevosen sisälle. Välillä hämmästyttää miten samanlainen se on Pavarotti VII:n kanssa... Pate sentään on alkuperäiseltä nimeltään "Luciano pavarotti" ja ihan on nimensä veroinen. Topin nimi "Tornado V" ei anna kyllä kuvaa mistään tenorista. Joka tapauksessa...

Topi oli siis hermostunut haettaessa ja vein sen karsinaan. Hyvin nopeasti alkoi oikein kunnon kipukohtaus. Kuulu trööt ja vesilens ja jalat heilu mahan alla. Koko Topin naama oli ihan mutkalla, korvat roikku lievästi taaksepäin, sieraimet venyny ylös kireiksi, otsan lihakset kireinä ja kurtussa, silmät sumeat ja mitään ei syönyt. Aikaisemmin mulla ei ollu hajuakaan mistä tunnistaa hevosen kipureaktiot. Opin tunnistamaan kipuilmeitä nähtyäni tämän linkin:

http://www.horsesandpeople.com.au/article/development-facial-expression-pain-scale#.VWNSzpMxSlQ

Nuo kuvat oli opettavat ja Topin diagnoosin myötä olen oppinut lukemaan ne ilmeet hevosestanikin. Jätin siis suunnittelemani ratsastukset väliin ja yritin tehdä parhaani toisen olon parantamiseksi. Tein sille greenlinemössön, johon heitin snadisti mellaa, että kelpais paremmin ja porkkanoita sekaan. Söi se, thank god. Mut heiniin ei koskenu, eikä väkkäritkään oikeen meinannu lähtä uppoomaan. Tein tämän, koska tiesin, että vatsahaavaisen hevosen pahin vihollinen on tyhjä vatsa. Ähkyistä hevosta en syöttäisi, mutta vatsahaavaista kyllä. Aika riskiä kyllä, sillä mistä erotat kummasta on kyse?

Käytiin KK:n kanssa vielä myöhemmin illalla uudestaan tallilla katsomassa sen vointia. Olin saanut tallilta viestin, että se ei oikein syö, mutta paikalle päästyä näin, että väkkärit oli menny ja heinääkin vähän. Hevonen oli silminnähden pirteämpi ja silmät kiilsivät eri tavalla. Tuli karsinan ovellekin vastaan. Ei vieläkään syönyt antaumuksella, mutta oli selvästi parempi. Ei tarvinnut soittaa klinikalle ja sain nukkua yöni. Tein siis oikean ratkaisun "pakkosyöttäessäni" sitä.

Mistähän sitä oikeasti todella tietää, koska hevonen on kipeä ja miksi? Ilmeetkään ei aina kerro kaikkea, kun kaveri on peruspositiivinen ja korvat pyörii aina. Myöhemmin samalla viikolla se jätti taas väkkäreitä puoli desiä. Heinät oli menny viimeyönä ok, mutta ratsastuksen jälkeen ei ollenkaan. Edes mellavesi ei maistunut!!! Olisin huolestunut, jos Topi ei ois ollu nukkumanurkassa ja alahuuli roikkunu metrin ylähuulta alempana. Se oli NIIIIIIIIN unessa. Kuulin myös, että  muita hakiessa se oli syöny vihreetä kaikessa rauhassa. Se siis saattoi olla ihan vaan täynnä päivän syöpöttelystä ja väsyny menoista. Eli saatoin olettaa, ettei se tällä kertaa ollut niin pahasti kipeä, vaikkei syönytkään. Silti vaivaa. Niinku kuuluuki. Normaalisti se söisi vaikka kuinka olisi ollut päivän laitumella. Ratsastaessa se oli ihan oma ittensä. Ei erityisen hankala, muttei pystyyn kuollutkaan. En siis menettänyt tällä kertaa yöuniani.

Laitumelta hakeminen oliki yhtenä päivänä oma rumbansa. Keskellä päivää lauantaina hakivat useamman hevosen laitumelta ja Topi jäi tietty viimeisten joukkoon. Onneksi osuin paikalle... Topi on nyt ominut yhden vanhemman pv:n itselleen ja ilmeisesti kaverin menettämisen pelossa estää ketään hakemasta sitä laitumelta. Kai se reppana pelkää joutuvansa taas yksin tarhaan :/ Näinpä sitte omin silmin, miten Topi ovelasti oli koko ajan ko. Vallun takana ja juoksutti samalla Vallua ympäriinsä. Vallua ei siis saanu kiinni, koska se pakeni Topia, ja Topia ei saanu kiinni, ku se oli Vallun takana. Siinä ne tovin veti ympyrää puiden välissä ja ympärillä, kunnes Vallu teki ukarin sopivassa kohtaa ja mä pääsin eristämään Topin siitä. Topi ei todellakaan ollu antamassa kiinni, mutta sain blogattua sen tien Vallun luo. Topi paineli häntä pystyssä pitkin laidunta ja mä pingoin ees taas portin lähellä. Huusin vaan, että "ottakaa ne äkkiä pois", ennen ku Topi hiffaa, että pääsee jostain ohi. Noh, sit ku muut meni niin Topi pysähty ja katto mua, otti askelen, mä huidoin, Topi pysähty, katteli korvat pystyssä, mä vilkasin selän taa nähdäkseni, että muut on menny ja laskin kädet alas. Topi käveli luokse ja lähettiin kiltisti pois niin ku mitään ei ois ikinä ollutkaan :D Hirveen shown se sai aikaan! Sanoinki muille sitte, että ottakaa se Topi ihan ekaks kii ennen ku yrittääkää muita. tai ainakaan Vallua. Ehkä se rauhottuu? Jotenki musta tuntuu, että toiveajattelua. Mutta jos sen sais sillä tavalla huijattua? Ainaki pari kertaa. No, viikko enää niin uudet tuulet ja saa Valluki rauhan ;)

Häntäpuoli auringonpalvoja