Tiimityötä

K-kaupasta sai 5 € ämpärillisen. KK otti ämpärillisen. 9 kg.

Tänään mentiin kotikokin kanssa yhdessä tallille. Työnjako oli aika perinteinen: kotikokki haki hevosen, minä menin varustekaapille ja lähdin hanskojen kera laittamaan yöheiniä verkkoon. Olin jo laittanu heinät, kun kotikokki lopulta tuli hevosen kanssa siitä parin kymmenen metrin päästä. Mihin lie jääny taas rupattelemaan ihmisille tai hevosille matkalla ;) Mä laitoin hevosen ja kotikokki punnitsi uuden porkkanasatsin meille ämpäriin. Porkkanoita tulee siis 2 viikon välein ja jokainen punnitsee itelleen tilaamansa määrän säkeistä.

Maneesissa päästin ponin heti irti ja hätistin sen lantakärryä nuuhkimasta. Sen jälkeen aloin kanniskella puomeja keskelle maneesia. Sivusilmällä vilkuilin hevosta, että se edes löntysti (vaihteella 1) paikasta toiseen eikä jäänyt nurkkaan nuuhkimaan. Idea oli kuitenkin verrytellä pikku hiljaa, eikä harrastaa tutkimusmatkailua 176 kertaa nähdyssä paikassa. Uusi päivä, uudet hajut. Laitoin puomit R:n ja S:n kohdille (eli puoleen välin ns. pitkää sivua, maneesi on suorakulmion mallinen n. 20x40, vähän alle), sekä pituushalkaisijalle. Sovittelin ne niin, että ne oli 20 m:n (halkaisija, eli d, insinööreille/DI:lle selvennykseksi) ympyrällä tasaisin välein. Tai yritin.

Kotikokin saatua porkkanat ämpäriin tehtiin vaihto ja mä siirryn katsomaan sivusta, kun KK otti hurjan ja villin hevosen (lue: laiskan laaman) käskytettäväkseen. Mä siirtelin sitte puomeja sitä mukaa, kun todettiin välit epäsopiviksi tai puomien olevan liian ulkona tai sisällä ympyrällä. Hiki tuli jo niitä jättipuomeja raijatessa paikalleen.

Ravissa puomit meni kohtuu ok. Välillä hienosti astellen, välillä melkein turvalleen kaatuen, kun joku jalka unohtui matkasta. Välillä ne jalat unohtu ihan ilman puomejaki... Vähän niin ku ekalla ypäjän kenttäkouluradalla. Keskiravin jälkeen meinattiin mennä turvalleen, kun poni ei nostellu jalkoja. Siis tasamaalla. Turvalleen. Miten noloa. Siksi näitä puomitreenejä yritetäänki, että toope nostais jalkojaan edes vähän. Ettei nyt sit jäis sitä vanaa kavionjälkien väliin, kun kengän kärki laahaa maata. Alla näyte alkuvuodesta. Tänään en tajunnu ottaa edes kuvaa tehtävästä.

Indeed. Tehtävä melkein toimiki niin ku piti. Tälläkin kertaa. Eihän se meinannu ku joka neljännellä kierroksella mennä nutturalleen. Eikä kukaan todellakaan häirinnyt sen menoa, sillä varusteina meillä oli suojat, riimu ja liina. Ei kuolaimia, ei sivuohjia eikä varsinkaan ratsastajaa räpeltämässä. Ihan itse piti pojan nostella koipia. Piti. ja noushan ne aina pari kierrosta kompuroinnin jälkeen. Kavaletit tekis varmaan terää!

Laukassa homma sujuki jo niin helposti hienossa rytmissä vasempaan kierrokseen, että päätettiin vaikeuttaa tehtävää ja lisättiin 2 puomia väliin niin, että ne oli vastakkaisilla puolilla -> välit kolme laukka-askelta, yks-yks, kolme, yks-yks,. Hetken korvien pyörittelyn jälkeen sekin sujui hienosti tasapainossa ja kompuroimatta. Sitten vaihdettiin suuntaa...

Selkeästi oikea laukka on voimatonta ja tasapainotonta. Kun puomeille ei osunut, vauhti vain kiihtyi ja räpellys paheni. Sanoin KK:lle, että anna sille aikaa sovitella jalkansa. Topi kuitenki rupes heittämään hanskat tiskiin ja ois mielummin ravannu ku asetellu jalkojaan puomien väliin. Tehtiin siis peliliike ja suurennettiin ympyrää sen verran, mitä maneesin koko antoi myöten. Saatiin laukka-askelet mahtumaan uusille väleille ja tehtävä hoidetua kunnialla loppuun. Tiedänpä nyt, mitä meidän pitää treenata! Eilistä ralliakin kun katteli, niin laukat vaihteli eestä ja takaa ristiin rastiin vastaan ja väärään. Hienosti ne jalat lens ja etupää vaihto askelessa useamman kerran, mutta se näytti lähinnä siltä, että jalat ja suunta oli hukassa. Intoa enemmän ku taitoa?

Juoksuttamisessa on se etu, että näkee miten hevonen liikkuu ja mikä epätasapaino tai jäykkyys johtuu ratsastajasta ja mikä hevosesta. Lisäksi se on kohtalaisen stressitöntä liikuttamista hevoselle. Paitsi tänään, koska Topi joutui tekemään aivotyötä mahtuakseen puomitehtäville kaikkien 8 jalkansa kanssa. Hyvin se ne lopulta suorittikin! Oikea kierros nyt oli vähän vaikee, mutta siitäki selvittiin lopulta voittajina ja poni oli tyytyväinen. ja hikinen. Porkkanoita meni varmaan kilo.

Lopuks päästettiin poni irti, harjoteltiin vihellyksestä luoksetuloa, kerättiin puomit ja käsilanattiin ympyräura. Lana onki Topin mielestä erijännä juttu. Useamman kerran se on kulkenu nenä lanassa kiinni kierroskaupalla. Se siitäki siistimisestä siis. Heti on kavionjälet tasotetussa jäljessä. Tallissa meiltä kysyttiin, että oltiinko humputtelemassa :D Minä ja KK ehkä, mutta poni ei ;) Vaikka oliki vaan riimu päässä. Lähtiessä KK vei hevosen takas ulos ja löysin sen taas hetken päästä rupattelemassa ja istuskelemassa auringossa. Eipä meillä onneksi ollut kiire mihinkään <3