Villiinnyttäjä

Karsinapaikat varattu sekä leirille, että kisoihin Niinisaloon. Vielä ilmot ite tapahtumiin, jahka kisakutsu aukee ja saan yhden vastauksen leiriin liittyen. Estekisoihin ilmottauduttu ja traikku varattu kaikille noille viikonlopuille. Tässä vaiheessa yleensä saa sydänkurkussa odottaa, että kumpi loukkaantuu ennen h-hetkeä, hevonen vai ratsastaja? Ainakaan en nyt mieti näitä viikonloppuja pidemmälle tämön kesän kisakalenteria. Jos sitä selviäis ensin näistä. Vilkasin toki jo, että heinäkuussa ei päästä kisaamaan ollenkaan, mutta sitä vastoin mennäänki sitte leirille taas Suontakaan :)

ST Lexie 2011

Ai miks mä syöksyn heti kisoihin, vaikka just ollaan rämmitty turvallaan turpeessa ja hihoja myöten hiekassa? Koska musta tuntuu nyt siltä. Mä voin vääntää niitä treenejä kotona hamaan tappiin ja kohdata enemmän tai vähemmän uusia ja vanhoja ongelmia siellä kilpailematta ikinä. kun ne ongelmat tuntuu nyt kotona hiukan laantuneen niin mennään nyt sit eteenpäin. Kaivetaan vähän verta nenästä. Mulla ei myöskään ole suuria tavoitteita tai odotuksia kisoilta, mikä toivon mukaan laannuttaa omaa jännittämistä. Niinisalon leiriltä sen sijaan ootan paljon hyppyjä ja rutiinia ja rohkeutta hommaan. Lisäksi saan sopivasti tuttua apua Leppälän Minnalta, joka tuntee nyt myös hevosen paremmin ku muut. Kisat, majotukset ja traikkuvuokrat kerkee vielä perua sitte reenien jälkeen, jos ne menee pieleen, mutta niitä on vaikea varata enää sitte just ennen kisoja. Totesin myös, että tarvin ratoja ratoja ratoja rutiinin puutteen takia. Nyt on talvi reenattu ja yritetty kotona. On helpompi perua/tehdä virheitä, ku todeta jälkeenpäin "no oisin voinu, mutta en ees yrittäny".

Ratsastin eilen porukoiden tammalla ST Lexiellä täällä Mustasaaressa. Sanoin etukäteen, että joku kiva rauhallinen ja tasanen vois tehä nyt hyvää ton yhen toopen vastapainoksi. Lexie onki yleensä hiukan laiskan pulskea tamma, joka ei turhia hötkyile eikä todellakaan säntäile. Kohtalaisen maastovarmakin, toki saattaa myös singota, mutta harvemmin. No tänään oli se harvemmin. Minä ajattelin, että ihan vaa vähä ravia ja laukkaa ja siirtymiä ja ku tuossa noita puomejaki on maassa ni niitä vähäsen. Ilmeisesti kuitenki parin viikon loma, viileä ilta ja mun antamat tehtävät sai nyt tamman vinksahtamaan, kun sain taas niskojen nakkelua, pukkilaukkaa ja sinkoilua aikaan. Thank god pienessä mittakaavassa! Tämäki tamma osaa pukittaa, mutta tyyty nyt pieniin ponnisteluihin ja kiihdyttelyyn. Rentouttava ratsastus in my...

Pavarotti VII ja joutsenia horisontissa 2012

Heräsi kysymys, että oonko mä alkanu ratsastaa provosoivasti? Epäilen suuresti. Nyt vaan ei osunu planeettojen asennot kohilleen. Mulla on aina ollu enemmänki hevosia laiskistuttava vaikutus. Tai rauhoittava. Miten sen nyt haluaa sanoa. leppoisa=vetelä. Nyt tuntuu, että nää vaan villiintyy! Pitäsköhän tilata vaellusratsastusreissu issikoilla jonneki... vai sinkoaako neki mut tähtiin? Mähän tipuinki elämäni ekan kerran nimenomaan issikkamaastossa. ja mursin käteni. eli sekään ei toimi. Puuhevonen! joo, se sen on oltava.

pst. irrotin, suoristin ja löin kiinni pitkästä aikaa yhden kengän! Nyt on jalat tukossa, kädet vapisee eikä jälki oo niin nättiä, ku mitä se oli ennen irrotusta. Mutta sain taottua inhimillisessä ajassa sen suoraks! Siitä mä oon ehkä eniten hämmästyny :D uhrina oli Pate-pappa (Pavarotti VII).