Esteitä jee!

Eilen lähdin tallilta murheen murtamana, koska hevoseni oireilee mahakipuja epäsäännöllisen säännöllisesti. Tänään tulin tallilta naantalin aurinkona, koska hevoseni ei oireillut vaan päin vastoin innostui ja syttyi pienestä estehyppelystä pitkästä aikaa ihan tosissaan. (klinikka aika varattu, kaikenlaisia juttuja jo kokeiltu, niistä seuraavalla kerralla) Ekaa kertaa aikoihin itsekin NAUTIN isolla N:llä ratsastamisesta Topilla. Pienet esteet hirvitti, mutta patistin itseni ja Topin niistä yli. Vesimatto ja muuri oli ihan hui kauheita meidän molempien mielestä, mutta rohkasin Topia niin se vei meidät hiukan ehkä taas liioitelluilla hypyillä yli. Mä veikkaan, et se 60 cm muurin hyppy vastas metrin okseria... Mutta se tuntu vaan sitäki siistimmältä! En ollu kauhusta kankeena vaan lähes hihkuin riemusta.

Alotin tän päivän maastokävelyllä löysin ohjin. Sekin tuntu ihan huikealta kaiken viime aikaisen jälkeen. Yksin, maastossa (takapihalla, mutta kuitenki), löysin ohjin kaikessa rauhassa. Yhtään ylimäärästä sivuloikkaa tai muutakaan ei tullu. Kentälle kyhäsin ristikon, okserin vesimatolla ja siirsin muurilaatikot hypättävään kohtaan. Esteet oli maks. 60 cm ja laitoin vielä kaks maapuomia 90 asteen kulmaan toisiinsa kiinni. Tein tollaseila puomisysteemillä vkl Lexien kanssa hommia ja kun se tuntui niistä syttyvän niin päätin kokeilla verkassa samaa Topin kans. Kävi itseasiassa niin, että sain Topin kantamaan itsensä himpun paremmin tekemällä kaheksikkoja niille puomeille tiukentaen kaaria kerta kerralta. Kyllä se myös heräs niille nopeilla suunnanvaihdoilla.

Da ilme :D

Etäisyydet tuntu taas olevan hukassa, mutta maltoin ehkä himpun paremmin odottaa ja antaa tilanteen tulla. Pitkät tiet ristikolle ja muurille oli hankalia, joten selkeesti niitä(kin) pitää treenata. Oli toki mahtava fiilis, ku tultiin pitkä suora muurille, Topi kyseli, vähän venkoili ja korvat pyöri, mutta ku mä puristin jalat kiinni niin se mittas kaks pitkää harppausta muurille ja ampas yli megaloikalla. Huikee fiilis, kun se ottaa homman hoitaakseen ja vie mukanaan. Tuli fiilis, että se heitti sydämensä ensin yli, vaikka kyse oli edelleen siitä 60 cm muurilaatikosta. Itellä siihen on vielä pitkä matka, mutta sentään toinen meistä ;) Nää on kai toisaalta niitä fiiliksiä, joita on vaikea käsittää, jos ei ole itse kokenut. Tänään tuli ekaa kertaa fiilis, että pääsen ehkä joskus tällä hevosella hyppäämään isojaki esteitä. joskus. Itsevarmuus kasvoi taas himpun, kun sain kannustettua sen veden ja muurin yli. Tiesin tottakai esteitä kyhätessä, että tehtävät PITÄÄ olla helppoja ja selvitettäviä, kun yksin tehdään. Pientä jännitystä itellä kuitenki oli, mutta päätin, että se 50cm vesimatto-okseri mennään, koska "ei ole ongelmaa". Tultiin kaikki esteet molemmista suunnista niin monta kertaa, että saatiin hyvät rauhalliset lähestymiset ilman jännitystä kumpaankkaan suuntaan.

Hyppyjen jälkeen laukattiin meidän valtaisaa kenttää ympäri ja yhden pitkän sivun alussa imuutin ihan vaan vähän niin poni lähti ihan "katsaam!" niiltä sijoilta korvat tötteröllä paahtamaan kenttää ympäri. Aikaisemmin se on reagoinu varsin laiskasti ja epävarmasti mun kannustuksiin laukassa. Nyt ei tarvinnu kahta kertaa käskeä.