![]() |
Pilkkuja, paljon pilkkuja! |
Mulla heräs pieniä epäilyksiä tässä vaiheessa tulevasta ratsastuksesta, varsinki ku itellä oli sellanen
yliväsymyksen hillitön virtapiikki päällä ja häselsin ite ihan joka suuntaan kauheeta vauhtia. Kävin eilen kiukkulenkillä (oon ollu yksin kotona jo monta päivää ja sain kiukkukohtauksen...), tänään vanhempi kollega juoksutti pitkin puskia kiertämässä työmaita ja piti kiivetä jos jonkinlaista kallionreunaa ja lopuksi vein auton huoltoon ja pyöräilin kotiin. Jalat oli siis kivasti valmiiksi ihan tukossa ja hapoilla. Jostain kumman syystä halusin kuitenkin kokeilla uutta kuolainta, kovaa suoraa kumia. Kun se on kolmipalan kanssa niin rauhaton. Nivel menee ok. Mä en tajua, miten mä en vielä tähän päivään mennessä tajua tuossa tilanteessa muuttaa suunnitelmia ja ottaa sitä pelhamia tai muuta vastaavaa jarrua käyttöön. I just don't get it. "Kyllä mä tän kans varmaan ihan hyvin pärjään. Se on ollu niin tasanen viime aikoina." Missä oli taas se hevosenlukutaito? Missä oli se logiikka ja 1+1= älä leiki tulella? No, onneksi kentältä ei ollu pitkä matka talliin takas vaihtamaan niitä kuolaimia...
![]() |
Linssilude |
Laitoin ihan ekaks esteet ja kavaletit valmiiksi meille, ku olin aatellu vähän hypellä tänään. Kavaletit pistin 6 m välein (en ihan sitä 7 viittiny lähtä kokeilemaan, vaikka Leppälä ehottiki) ja niin, että eka ja vika oli samalla linjalla ja keskimmäinen puoliksi linjalla, jollon toisesta suunnasta tullessa oikeesta reunasta pääs 2 kavalettia, keskeltä 3 ja vasemmalta yhen. kapeat oli linjat, ku puomit oli lyhkäset enkä laskenu, että ne leegot vie osan tilasta. Vesimatolle laitoin taas jonku 40 cm ristikon ja pari muuta sopivan kokoseks. Nooh, käynnissä ei mitään ihmeellistä. Vähän oli tunnoton kuolain ja tuntu, että Topi oli ihan kuuro sille välillä. Ehkä vähän liian ylös laitettu muutenki? Ravissa se vähän pälyili, joten tein paljon väistöjä ja taivuttelua. Kaheksikkoja ja suunnanmuutoksia ja siksakkia pitkin poikin. No, ei mitään ihmeellistä siinä, kivasti kuunteli.
Laukkaa ehin mennä vissiin kierroksen, ku se rupes heräilemään. Loppuviimein se sai vesiesteenkohdalla pierupukkikohtauksen, koska siinä oli sininen laine maassa nojallaan tolppiin ja siitä ei oltu vielä menty laukassa ohi. Ihan j-ä-ä-t-ä-v-i-ä loikkia se veti. Ei oo montaa kertaa tehny sellasia "BANZAI!!!" loikkia mun kans. Niitä sellasia, mitä irtojuoksuttaessa näkee: tasajalkaa, pää etujalkojen välissä, vähän sivulle ja toiselle sivulle ja potkuja taakse samalla. Tsiisus... Vielä se ei sentään kiljunu tai röhkiny. No, selvisin siitä, vaikka hetken jo hirvitti ja pääsin vissiin puoli kierrosta ku tuli kahta kauheampi rodeo ja löysinki itteni hyvin nopeasti hevosen kaulalta, hyvin läheltä korvia, vaikka sitä kaulaaki on ja paljon! Olin ihan satavarma, että nyt kutsuu kentänpohja, mutta ei. Ilmeisesti on vähän vaikea riehua, kun joku istuu pään päällä, joten Topi pysähty ja lähes nosti mut takas satulaan. Menin vielä pienen pätkän ja kokeilin kavalettia, että keskittyiskö se tehtävään niin joo, kavaletti jees, mutta sen jälkeen taas "BANZAI!!!" ja sitte riitti :D Hain ne pelhamit. Meidän uus maastokaveriki sano, että se oli ihan varma, että tuun tantereeseen. Sillä onki 4 v. sh ori, joten soppa siitäki ois tullu. Miksei kukaan oo ikinä kuvaamassa sillon ku näitä tapahtuu?
![]() |
Da kakara <3 |
Mentiin sitte se vesi muutama kerta molempiin suuntiin ja arvatkaa mitä tapahtu, ku mä vaihdoin sitä suuntaa? "BANZAI!!!" -.-" anna mun kaikki kestää. Siinä oli viistosti linjalla toinenki este, jota oltiin tultu sata kertaa, mutta koska banzai. Me ei osuttu siihen. Toisella kerralla ei tullu banzaita, osuttiin kaikkiin esteisiin ja päätin lopettaa helppoon okseriin (tosi helppo, joku oli laittanu sen eteen kavaletin poikittain). Taptap ja loppukäynnit maastossa. Alun järkytyksen ja ärsyyntymisen jälkeen olin todella todella tyytyväinen ja ilonen. Suorastaan hehkutin, miten selvisin treenistä ja miten hyvin Topi hyppää. Eikä todellakaan ole kipeä :D Tyytyväinen seki oli ja hörrörrör ku kävelin ohi. Se sai mellavedet ja pellavat ja silti se oli vailla jotain. huomasin myös, että se oli ruvennu mutustamaan heinänkorsia turpeen seasta. Siis imuroimaan karsinasta rippeitäki! Jes! Toivottavasti tää tilanne kestää nyt riittävän pitkään ja vatsahaava pääsee paranemaan nyt kunnolla. Tänään ainaki jäi ihan superfiilis ^_^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti