Työvoitto

Kesää odotellessa (kuva v.2013)

Huhhuh, estekisoista selvitty. Alkuverkassa olin jo valmis palvaamaan koko eläimen, joka pomppi, sätki, sinkoili ja pukitteli sinne tänne tonne aina, ku joku hyppäs, laukkas tai aivasti. Verkassa tai radalla. Ainoastaan turvan ollessa kohti estettä se keskitty tekemiseen ja sillä hetkellä se oli mahtavaa, kun se vaan imi sinne esteelle. Muuten se keskitty kaikkeen ympärillä tapahtuvaan paniikinomaisesti. Ihan perseestä, niin ku kauniisti valmentajalle sanoin ohi laukatessani. Joka askelellä sai pelätä, että mihin se nyt lähtee, keneen me seuraavaks törmätään ja kenen muun suoritus tai verkka me pilataan sillä rettelöinnillä. Laukannostot aiheutti pukki-pysty-pukki-sivuloikka-niskojennakkelu-pukki-pysty-pukki -kohtauksen. Koita siinä ratsastaa eteen... Aina ku laitat pohkeen kiinni niin tuntee miten vatsa nousee ylös ja selkä pyöristyy, mutta mikään raaja ei liiku eteenpäin yhtään sen enempää. Tiedätte sen tunteen, ku joku tökkää sormellä kylkeen ja vedätte vatsan sisään? No se oli just sellanen reaktio. "hyi inhottaa, älä koske mun kylkiin tai heitän sut alas!" Great.

Huomasin myös verkassa, että se herkisty entisestään ja muutaman väistön jälkeen se meni kylkimyyryä heti, jos istuin vähänkään vinossa. Sain keskittyä oman takapuolen keskittämiseen satulaan sen lisäksi, että piti yrittää edes pysyä siellä. Kaikki energia meni sen hevosen työstämiseen, että se pysyis mulla hanskassa. Olinki verkan jälkeen jo ihan poikki ja mietin, että onko tässä taas mitään järkeä. Sitte mietin, että jos mielin Niinisaloon starttaamaan harrastetta, niin se on vaan mentävä ja ratsastettava niin hyvin, ku pystyy. Kai se ne esteet hyppää, jos osutaan niihin? tai siis jos osutaan niihin Yhdessä. Ensimmäiset hypyt otinki ravista, eikä se ollu kyllä mikään ongelma. Päin vastoin, hyvä niin.

Videolta ku katto ite ratoja niin hidasta hidasta hidasta taas kaikki. Mä hävitin siis taas mun todellisuuden tajun siinä tilanteessa ja kuvittelin eteneväni reippaasti, vaikka oikeasti tehtiin varmaan pohja-ajat. Tähän ku lisäs muutamia ylimääräsiä sivuloikkia niin 80 cm perusradalta saatiin yliaikaa. Yliaikaa!!! Kivoja hyppyjä ja hyviä lähestymisiä saatiin kyllä hienosti huolimatta kaikista kylkimyyryistä ja talojen väistelyistä. Laukkaki tuntu mukavan pyörivältä vaikka videolta näyttiki, että yritän lähinnä sammuttaa sen vähäisenki etenemisen. Kotikokki totesi rohkaisevasti "sehän vaan laukkaa noiden yli." Niinhän se noilla pienillä tekeeki. ja saa tehä vielä monta kertaa, kun ei pysy a) poni lapasessa b) kuskin hermot kasassa. Miten sitä voiki oikeasti olla niin virheellinen mielikuva etenemisvauhdista radalla?

Ekan radan jälkeen Topi relas. Käveltiin ihan rauhassa pitkät pätkät, En toki antanu missään välissä löysää ohjaa sille, mutta kohtuu rennon rauhallisesti. Mitä nyt järsi kuolainta. Heti ku otti ravia niin se heräs ja laukassa vielä enemmän. Esteelle se imi korvat tötterössä ja harppas aina oikeeseen kohtaan ponnistukseen. Sit ku meidän piti valmistautua omaan vuoroon 90cm radalle niin laukannosto oli taas pukki-pomppu-tempoilua joka suuntaan pitkän aikaa ennen ku se lopulta lähti eteenpäin. Napautin raipallaki useemman kerran, muttei tuntunu olevan mitään vaikutusta. Tuntu lähinnä siltä, että jos potkasen lujempaa tai napautan raipalla taakse niin se pukkaa mut vaan alas sieltä. Ihan perseestä. Edelleen. Nyt esteetki oli jo sellasia, että olis suotavaa pystyä ratsastamaan niille kohtalaisesti eteen eikä vaan ylös.

Radalla se kyttäili ja väisteli taas ihan samoissa kohdissa ku edelliselläki radalla ja kutosesteelle hyyty vauhti sitte lopulta ihan täysin ja hypättiin paikaltaan 90 cm okseri. Ei edes kolahtanut, mutta minä roikuin niin epätoivoisesti kyydissä, että toinen jalustin lähti. 5 askelta suoralla linjalla seuraavalle esteelle, joten eiku harjasta kiinni ja menoksi. Kivasti se heti esteen jälkeen sitte ampas sivulle, koska taas jotain "pelottavaa" kulmassa. Thank god siihen suuntaan, josta mä sain jalustimesta tukea. Sitte sarjalle enkä saanu jalustinta jalkaan. Pidinpä myös "älämölöä" siitä jalustimesta (kotikokkia tais hävettää, "I don't know that girl") ja selvisin sarjasta. Roikuin harjassa kiinni ja pikistin itteni kyytiin. Topi oli ku ei ois huomannukaan. "jee esteitä mennään!"

Uusinnassa se vastas yhtäkkiä pidätteeseen voimakkaammin, ku odotin esteiden 11 ja 12 välillä. Hienosti se vastas kyllä sit myös eteenki, mutta ehdin jo miettiä, että noinkohan suuttuu, kun temmoin sitä suusta? Ei kuitenkaan. Ainoastaan laukat meni sekaisin ja tultiin vika väli ristilaukalla. Muuten tultiinki hämmästyttävän hienosti oikeissa laukoissa ja ihan pyörivässäki laukassa radat alusta loppuun! En saanukaan tapettua koko laukkaa enkä hevosta romahtamaan etupainoiseksi! Malja sille! :D

Jostain syystä vedin kuitenki jarruista jo ennen ku oltiin maalilinjasta yli molemmilla radoilla. 90cm se selitty osin sillä jalustimen puutteella, mutta kasikympissä ei silläkään. Sanoinki jolleki, ehkä Kotikokille ennen suorituksia, että pitää olla tarkkana lähdön ja maalin kanssa, koska ne oli molemmat aika kaukana esteistä. Silti en ratsastanu niiden yli niin ku pitää. Suunnittelin kyllä, mutten tarpeeksi hyvin. Liekö oltas 80 cm:ssäki päästy uusintaan, jos oisin laittanu hanaa enkä jarrua vikan esteen jälkeen. Mene ja tiedä. Ei taas pää ollu terävimmillään suoritustilanteessa.

Kävellessäni radat olin jo päättäny tehdä hyvät selkeät tiet ja lähestymiset esteille. Pitkät tiet ainaki tuli, jossei nyt ehkä ihan niin hyvät, ku se yks tollo väisti sitä tätä ja tota. Onneks oli toisaalta pitkät välimatkat esteille niin ehdin korjata sen oikeaan suuntaan. Toki, jos radalla ois ollu tiheämmässä tahdissa esteitä, niin oisko se keskittyny paremmin? Vai oisko se sit vaan tehny rajummat sivuloikat ja oltas menty linjoista ohi ja tehty huonoja hyppyjä? Ei voi tietää. Nuoren hevosen kanssa useimmiten haluais ottaa varman päälle, periaatteessa, ja ratsastaa siistin tasasen radan, mutta mun ajatukset ja energia meni kyllä kaikkeen muuhun ku siihen, että ratsastan siististi ja tasasesti hyvillä teillä. Onneksi olin kävellyt radan hyvin, joten onnistuin siinä kaikesta huolimatta ihan hyvin. Aikaa en edes yrittäny ratsastaa. Ois ehkä pitäny niin oltas tultu normaalivauhtia eikä etanavauhtia...

"joojoo, olit hieno. Saat kohta porkkanan"

Päästiin siis nollalla maalin 90 cm pienen älämölön saattelemana (ja tuuletuksen, vaikka päätin viime viikolla, etten enää ikinä tuuleta. Pitävät mua muutenki idioottina). Tuomarilta tuli rohkaisevasti "hyvä!!!" ja "työvoitto!"-kommentit radan jälkeen ja sainki enemmän kannustushuutoja ja taputuksia, ku monet muut :D Eli me myös näytettiin epätoivoisilta eikä vaan oltu epätoivoisia. Hyviä hyppyjä (kutosta lukuunottamatta) ja onnistuneita lähestymisiä tuli kuitenki. Kaikesta huolimatta. Hevonen tykkäs hyppäämisestä, ehkä mäki tykkään siitä vielä joskus. Tai niin, olihan niissä hypyissä ihan siistiä roikkua mukana, mutta se kaikki sillä välillä. Mulle kyllä sanottiin, että niihin väleihin voi ratsastaja vielä vaikuttaaki. Tänään tuntu kyllä, että ei todellakaan voi. Voi vaan yrittää pysyä kyydissä ja näyttää esteet. Ehkä joskus voin vaikuttaaki. Sitte 10 vuoden päästä, ku Topiki on 17 ja "tasaantunu". In my sweetest dreams.

ps. vappuna kenttäleirille niksulaan! ehtisköhän mun paketti horzelta ennen sitä kotiin? Siellä ois kenttäsuojat ja ne kumiohjat tulossa. Nii ja joo! Mullahan pysy ihan ok ohjat kädessä tänään! Varmaan siks ku pelotti niin törkeesti ja oli pakko ohjata koko ajan ;)