Sopivasti naapuritallin ratsastaja kyseli meitä
maastoon koulukisojen jälkeen. Uskalsin lähteä, kun edellisenä päivänä oltiin 3
tuntia liikkeellä Topin kanssa ja paluu kisoista suju hyvin selästä käsin. En vetänyt kuitenkaan nahkasaappaita jalkaan…
Laitoin sen sijaan estesatulan ja pelhamit kaksin ohjin. Ehdin sanoakin
matkakumppanille, että saa nähä miten "rauhallinen" kävely tästä tulee, mutta
Topi yllätti. Hyvä niin. Ei tullut piffejä ja paffeja heti ku asfaltille
päästiin vaan ihan rauhallista käyntiä myöskin bussipysäkin ohi, johon just
meidän kohdalla tuli bussi, jonka paineet sihahti ja pihahti ja sisältä lappas
väkeä ulos. Topi vaan nosti päätä ja pyöritti korvia. That’s it. Huh.
Kamalampia oliki sitte märät ja mutaset kohdat umpimetsässä, joista yksi oli niin kamala,
että Topi yritti hypätä puun läpi sen ohi. Yllättäen mun jalka oli just siinä
puun kohalla ja se tuntu ihan kivasti. Topi säikähti tätä törmäystä puun kanssa
ja hyppäs laukalla eteenpäin. Eikä törmänny myöhemmin yhteenkään puuhun enää,
vaikka oli ahtaampiaki paikkoja :D Herkkis. Rohkeasti se talsi koko lenkin
läpi, mitä ny ihan loppumatkasta yksi ojarumpu meinas olla liikaa paikassa,
josta oltiin monta kertaa jo menty. Mitä lähemmäs päästiin kotia, sitä
hitaammaksi askel muuttu. Mietinki siinä keskustellessa Topin yhtäkkisestä "hyytymisestä", että Topilla on luontasesti monta
käyntivaihdetta. On kyllä useampia vaihteita muissaki askellajeissa, mutta
käynti taitaa olla toistaseks vahvin. Nyt ku se hyyty, niin kaveri pysy perässä ravaamatta :D Käyntivaihteet listattuna:
1. vaihde:
”Ei huvita, ei kiinnosta, en jaksa” –vaihde, jonka etenemisvauhti vastaa VR:n
taajamajunaa, joka pysähtyy kaikilla asemilla.
2. Vaihde:
”no okei, jos on pakko”-vaihde, jota voi jo kutsua käynniksi.
3. Vaihde:
”juujuu, kyl mä osaan” –vaihde, jonka kehtaa näyttää tuomarille.
4. Vaihde:
”mennään mennään” –vaihde, josta yleensä maastokaverit tippuu jo matkasta ja
niitä saa odotella 50 m välein. Tää on se perus maastovauhti, jossa Topi
hiihtelee omia matkojaan, kunnes huomaa, ettei takanatulijoita enää näy. Sit
voi pysähtyä odottamaan ja kuikuilla taakse silmät selällään.
5. Vaihde:
”tää on kivaa! Jee!”- tätä et halua kokea pitkiä aikoja kerrallaan. Tai oikeastaan ollenkaan. Maksa ja
munuaiset vaihtavat paikkaa, lenkkeilijät jää nielemään pölyä ja 4 km matka
taittuu puolessa tunnissa. Mulle 8 km/h ON hölkkävauhti. Topille se on vielä ”normaalia
kävelyä”.
 |
| Tässä kuvassa ei ole enää edes ykkönen silmässä ;) |
Tota vitosvaihdetta käytettiinki sitte koko se 4
km matka sieltä kisapaikalta kotiin edellisenä päivänä. Ihan kiva. Maastoon
lähdettiin nyt nelosella ja kotipihaan tultiin lähes ykkösellä. Se on kiva siellä
juurien ja kivien seassa kapealla polulla jyrkässä alamäessä, kun vaihteet vaan
kasvaa kompuroinnin lisääntyessä. Tällä kertaa päätin kuitenkin luottaa
hevoseen, enkä jarrutellut tai ohjaillut sitä. Hienosti se asetteliki nyt
kaikki jalkansa just sinne, mihin oli hyvä. Ei pahemmin kompuroinut tai
horjunut. Huh! Vielä 1,5 v sitten oltas oltu turvallaan monet kerrat. Yhdessä
kohdassa oli pakko sanoa ”Prrr!” ja Topi pysähty ku seinään. Hyvä, etten ollu
ite turvallani äkkipysäyksen voimasta. Mua nauratti. Taputin kaulalle ja matka
jatkui.
Kaikenkaikkiaan reissu teki hyvää meille
molemmille. Topi pääs luontoon nautiskelemaan ilman paineita ja mä pääsin
opettelemaan luottamista. Laitoinki välillä about silmät kii ja irvistin samalla ku painoin kantapäitä alas ja otin harjasta kii. Oisin mielummin vaikka asetellu sen jalat yks kerrallaan sinne polulle :D Toisaalta saatiin yhdessä sellanen ihana hyvänmielenreissu
ilman ongelmia tai erimielisyyksiä. Uskalsin mennä löysin ohjin
ja antaa Topin vaan mennä. Tällasia käyntimaastoja lisää niin ehkä me joskus
taas päästään yhteisymmärrykseen muistaki asioista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti