Da kesä 2017 part III

Takana oli siis jo todettu alkava nivelrikko, reikä leuassa ja huonoin kengittäjä, jonka olen kuunaan nähny. Eikä edellisestä insidenssistä menny ku pari päivää, kun Topi sai potkun vej polveen. Great success. 

Siis. Potku polveen. Vasempaan jalkaan. Mihinpäs muuhun. No, se turpos ja kuumotti, joten soitto eläinlääkärille. Poika vapaalle ja metacamit (tulehduskipulääke) apteekista. Topi sai päivän vapaata. Seuraavana päivänä menin tallille katsomaan miten poika voi, niin siellä se repi laidunkaverin loimea, nojaili, töni, makas pää selän päällä ja kaikkea mahdollista. Kaverin varovaiset takajalan heilautukset ei paljoa Topia hetkauttaneet. Pataan oli tulossa taas. Juttelin uudestaan eläinlääkärin kanssa ja päätettiin laittaa poika töihin lisävahinkojen estämiseksi.

Niinpä Topi liikkeelle polvivammasta huolimatta. Minä olinki sit saanu samaan syssyyn peukalon vanhaan jännevammaan jonku tulehduksen. Peukalo siis pois pelistä. Jatkoin hiljalleen Topin kuntoutusta. Paljon käyntiä, lyhyitä ratsastuksia. Mutta joku oli pielessä. Kävellessä Topi laahas kaikkia jalkoja. Etukaviot osu varpaat eellä maahan ja takajalat piirsi viivaa.Takakengät alkoki sit seuraavaks tippua. Irrotin toisen kengän ja löin uudestaan kiinni. Totesin, että ne on todella kipeästi kengitystä vailla, eikä pysy enää jalassa. Sain kengittäjältä varattua ajan kalenterista, mutta viimeiset päivät kiristelin kenkiä joka päivä. Kengittäjä ottikin sitten molemmista jaloista 2 cm tavaraa pois ja korjasi edellisen kengittäjän virheitä. Taas. Ei se nainen ollu vuollu ollenkaan, vaikka minulle väitti, ettei uskaltanut ottaa enempää, ettei tule veri. Hah. Jos jotain hyvää, niin nainen ehdotti tervan käyttöä kavioiden hoitoon ja oonki pohjia ajoin tervannu. Se on jopa tuntunut auttavan, eikä kavioiden pohjat enää murene käsiin. Hiphei, jotain sentään!

Käännyin sitten ongelmineni hevosgurun puoleen. Hän sattui pitämään estetuntia meidän tallilla, joten menin varovasti pyytämään, että josko voisi vilkaista, mitä on meiltä Topin liikkumisesta. Käynnistäkin tosiaan näki jo, että kaikki ei oo ihan kunnossa, mutta ei selkeää ontumista, joten mikä neuvoksi? Topi laitettiin töihin ja se alkoi liikkua hyvin. Sain ohjeeksi, että ratsasta kunnolla ja jos se menee huonommaksi, lopeta. Jos ei, anna palaa. Niinpä menin parina päivänä sitten kunnolla. Tein työtä käskettyä ja no… parissa päivässä tilanne huononi rajusti.

Soitin klinikalle ja sieltä pyydettiin toimittamaan video hevosen liikkumisesta. Piti olla ratsain, kevyessä ravissa löysin ohjin ympyrällä. Oli kamalimmat kaksi minuuttia hevosen selässä. Topi oli niin silminnähden kipeä, että tuntu todella typerältä istua siellä selässä. mutta jos eläinlääkäri ei usko, että ontuma näkyy ilman ratsastajaa niin minkäs teet. Sainki heti seuraavana aamuna soiton, jossa jälleen hämmentynyt lekuri sanoo, että ”ai se on noin kipeä.” Yeah. I told ya. Saatiin ohjeeksi tilata kotiin piikittäjä. Ei edes suositellut oman firman piikittäjiä, vaikka sanoin, etten tiedä ketkä piikittää. Weird. Aloin soitella ympäriinsä, kun a) kovin moni ei piikitä kotona b) en tunne edes niitä kovin montaa eläinlääkäriä.

Löysin lopulta vanhan kokeneen ell. piikittämään kotiin. Varasin ajan muistaakseni keskiviikkona seuraavaksi tiistaiksi. Perjantaina soitin perään - oikea polvi kuuma… voidaanko taivuttaa vielä ennen piikitystä? Aikaa kuulemma vielä löytyi. Maanantai-iltana laitoin viestiä, että imppari oikeassa kintereessä. En voinu enää ku nauraa.