tiistai 3. toukokuuta 2016

Kauden avaus maasto

Este nro 10, enää pakollinen portti vedessä ja yks este!
Maastoon siis päästiin ja verkassa mulla oli taas pingispallo. Nyt asiaa piristi vielä se, että verkassa oikeasti ratsukot sinkoili ottaessaan harjoituslähtöjä ja hypätessään ristiin rastiin. Kentän ohi myös meni starttaavat ratsukot puskissa vilisten. Ai että ku kiva! Onnistuin kuitenkin verkkaamaan jotenkin ja koitin pitää Topin kiireisenä. Se hyppäs tosi kivasti ja tuntu mukavalta ratsastaa niitä ylimääräisiä loikkia lukuunottamatta. Tajusin jo rataesteverkassa, että oon löytäny asennon ja asenteen niihin pomppuihin. En menny ite enää lukkoon ja paniikkiin enkä hievahtanutkaan satulassa. Melkein jopa alko naurattaa ne sen poukkoilut ja olin sinut tilanteen kanssa. Kaiken kaikkiaan oli koko päivän itsevarma fiilis siellä selässä. Tottakai vähän hirvitti, että mitä se taas keksii, mutta olin tukevasti satulassa ja jo lauantaina mietin, että ekaa kertaa Topin kanssa, mä tiedän mitä mä teen. Mulla oli selkeä ajatus ja visio siitä, miten mä ratsastan ja miten reagoin eri tilanteissa. Ei pelottanut eikä ahdistanut sen takia, että olisin ollut ulapalla. Se oli oikeastaan ihan käsittämättömän hieno fiilis, kun tajus, että hei - mä handlaan tän homman! Jännitys oli ihan kauhea ja ennen maastoa oksetti, mutta se laantu, kun kiipesin satulaan. Melkein jo janosin sinne maastoon! Mitä tahansa saatto tapahtua ja edelleen hirvitti, että se tekee taas uukkarit jossain syystä x, mutta olin silti hämmästyttävän itsevarma.

Valkoinen mörkö!!!
Ekalle esteelle se oli jännittyny, mutta sit se lähti rullaamaan koko ajan paremmin ja paremmin. Tiedossa oli huonoja pohjia joillain osuuksilla, joten laitoin alkumatkasta enemmän hanaa kuin ehkä muuten olisin laittanut. Tiesin, että joudun hidastamaan siellä. Itseni tuntien pakotin vauhdin vähän mukavuusalueen yli, koska hiljanenkin vauhti tuntuu minusta yleensä ihan hirveeltä paahtamiselta, jos oon yhtään jännittyny.

Topi oli reippaasti menossa ja tuntui vakaalta, joten olo oli ihan kiva kuitenkin. Vitosen jälkeen tuli pitkä pitkä taival ilman esteitä ja vielä niin, että piti pujotella muutaman vaativamman esteen välistä. Siellä oli vahti, ettei niitä esteitä hypätä. Vähän ois ehkä kyllä iteki tehny mieli ponkasta se helpon tukki siitä linjalta ;) Topi oli selvästi ymmällään moisesta pujottelusta. Alamäessä otin raville, kun pohja oli märkä ja liukkaan oloinen. Kutonen tuli aika yllättäen mutkan takaa ja siellä oli paljon ihmisiä. Topi jännittyi ja mulla meni pasmat sekaisin. Jätin taas leikin henkisesti kesken enkä ratsastanut viimeseen pisaraan. Topi olisi todennäköisesti mennyt yli, jos olisin vaan puskenut sen siitä väkisin. Suunta oli taas vasemmalle, joten mun täytyy alkaa tosissaan treenata vasemman puolen apujen kanssa, että saan se just siitä mistä tahon, eikä melkein. Ja toisaalta se matkan varrella olleiden esteiden ohittelu ei välttämättä auttanut asiaa.

Toisella yrityksellä Topi meni jo kohtalaisen mukisematta, mutta kompastui alastulossa. Tuli kiire saada se tasapainoon ennen hautaa, jonka se meni ku siinä ois ollu vaan puomi. Ei paljoa haudat kiinnostanu ja hyvä niin! Pelto ennen seuraavaa oli ihan karmeassa kunnossa, joten ravasin taas pätkän. Kasi oli ylämäkeen huonolla pohjalla ja este sinänsä helppo, mutta iso ja ikävässä paikassa. Topi meni hienosti esteelle, mutta ilmeisesti ponnistuspaikan pohja antoi periksi, kun se romahti esteen päälle. Takajalkaan pienen pieni nirhauma, ei edes naarmu, ja suoja valahti vuohiseen. Tästä johtuen Topi potki jalkaansa ja laukkasi omituisesti, joten mietin jo hetken, että sattuko pahasti, mutta laukka normalisoitui ja jatkoin matkaa aika hissuksiin koko ajan kuunnellen hevosta.

Ilme ihan priceless :D Harmi, ettei näy kunnolla :P
Otin vielä raville seuraavalle esteelle. Tie sinne oli tiukka ja hankala, mutta Topi kiipesi ihanan rohkeasti. Oli ihan mahtava fiilis, kun se vaan kiipesi ja kiipesi kaikista yli, kävi mitä kävi. Ponnistaessa näin kauhukseni, että esteen takana oli kavionmentävä monttu vuohiseen asti laskeutumispaikan vasemmassa reunassa. Ei onneksi osuttu siihen, kun ehdin "ajatella hevosen oikealle", (kuten blogin edellisen tekstin ekasta kuvasta näkyi, ajattelin hevosen oikealle, en itseäni) vaan jatkettiin seuraavalle ja sit oli taas parempi pohja, joten urku auki! Seuraavaksi oli vesi  ja paljon yleisöä, joten otin uudestaan kiinni reilusti, ettei tule ylläreitä ja äkkipysähdyksiä tai u-käännöksia vaan Topi ehtii katsoa rauhassa ja minä pysyn kyydissä. Yleisöstä kuuluki jo kannustushuutoja ja "pidä kiinni, ettet tipu!". Jouduin hetken miettimään mitä sanon, joten viiveellä huusin takas "ehdottomasti!". En ole ihan välkyimpiä suullisessa ilmaisussa. Mutta selkeesti en ollut kuplassa enkä jäätynyt, kun pystyin kommunikoimaan! Veteen Topi hidasti, mutta en ruvennut patistelemaan, koska askel eteni koko ajan. Kävellen veteen, ravaten pakollisesta portista ja rauhallista laukkaa viimeiselle esteelle. Maalissa! Yleisön ja Markon mielestä tulin ihan törkeän hiljaa loppupätkän ja joo, ravasin paljon enkä paahtanut veteen. Oisin vielä päätyny ite sinne jorpakkoon. Mutta pääsin maaliin ja vieläpä ihanneajan sisällä! Ehkä ne oli laittanu huonon pohjan lisän ihanneaikaan tai sit me tultiin oikeasti lujaa alkumatka?

Saavutin siis osan tavoitteista: pääsin maaliin ja bonuksena -  tein sen ihanneajassa! Eka harrasteen maasto maaliin riittävän nopeasti huolimatta olosuhteista. Ihan loistavaa :) Sijoituskaan ei ollut niin huono, kuin olisin olettanut, koska koulu oli niin hyvä, eikä tullut sitä aikaa. Kielto ja sen "helppous" harmitti, mutta päällisin puolin tyytyväinen olo. Topi kuunteli ja meni rohkeasti koko matkan. Näytin sen vielä varmuuden vuoksi eläinlääkärille, kun kolahdettiin siihen esteeseen, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Suojasta ratkes sauma, mutta niitä saa uusia. *tsing tsing* käy taas kassakone... Linkkien takana pari saman radan mennyttä ratsukkoa, joista toinen kolisteli samaa estettä ja toinen otti kans ravipätkiä. Mielestäni tein ihan oikeat ratkaisut maastossa ja ratsastin oikeastaan pirun hyvin verrattuna kaikkiin aikasempiin suorituksiin. Mä oon oppunu jotain!


Hyvä fiilis siis jäi. Nyt ehditään pari kertaa treenata Keravalla ennen seuraavaa starttia ja ollaan varmasti vielä valmistautuneempia seuraavaan kisaan. Loppukaudesta voisi kuvitella jo, että homma sujuu molemmilta paremmin ja voi harkita luokan nostoa. Rataesteiden pudotukselle en voinut mitään. Topi ei vaan hypännyt tarpeeksi ja meni läpi esteestä. Kouluun tarvitaan vähän vielä ponnekkuutta lisää, mutta muuten suoritus oli jo loistava. Maastoon rutiinia ja rohkeutta niin siitäkin tulee loistava. Nyt jo oli hyvä! Kyllä me vielä päästään eteenpäin <3

ps. KK otti tasan kaks kuvaa ja tässä alussa toinen. Toinen oli edellisessä postauksessa ekana. Ihan sikamakeet kuvat! On se pro <3 Nii ja miettikää: vuos sitte tähän aikaan paranneltiin vatsahaavaa. Kaks vuotta sitten tähän aikaan paranneltiin jalkahaavaa. Eka kausi alotettu oikeaan aikaan! Alla vielä muiden kuvaajien kuvia heidän omilla sivuillaan:



Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)