kenttäkauden avaus

Ajattelin hevosen oikealle, kun näin kuopan esteen takana, mutta en selvästi ajatellut itseäni oikealle...

Pakko ihan ensimmäiseksi hehkuttaa KK:ta, joka pelasti pulasta, kun houkuttelevasta fb-ilmoituksesta huolimatta en saanut hoitajaa kauden ekoihin kenttäkisoihin. Ihan ku ihmisillä ois parempaa tekemistä vappuna? 

"WANTED! Sunnuntaille 1.5. eli Vapuksi hevosenhoitajaa kilvanajoon Ypäjän mäelle. Tiedossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, stressaantunut ja haluton ratsastaja, sekä kiltin ruunan vahtimista, kun ratsastaja yrittää opetella ratoja. Poni on helppo ja suloinen (hoitajalle). Lähtö liian aikaisin ja paluu su tavattoman myöhään. Ruokaa ehkä tarjolla. Ratsastaja tuskin syö muuta kuin kynsiä. Letitystaito iso plussa!!! (Harjaa ei sitten ole kuin puolella kaulaa). Jos kiinnostuit, laita yv!"

KK tuli siis mun mukaan, eli sain auton, käsiparin, kengittäjän, hoitajan, kuvaajan ja ruokintavastaavan samassa paketissa. KK vaihtoi hokit, kantoi vedet, piti hevosta, juoksi perässä suorituksiin taltioimaan h-hetket ja piti parhaansa mukaan ratsukon tyytyväisenä. Olin pakannut mukaan valtavan määrän eväitä, joten ei tarvinnu miettiä edes hoitajan ruokkimista. Osasi ihan itse penkoa.

Kisoja edeltävänä iltana menin 20.00 sänkyyn. Pyörin, nousin vessaan, sänkyyn, jääkaapille, KK:n juttusille, sänkyyn, vaatehuoneeseen, sänkyyn, KK:n juttusille, sänkyyn ja lopulta nukahdin 23 jälkeen. Herätys 3.30, paitsi, että KK:n kello soi 3:15, eikä toivoakaan nukkua enää sen jälkeen. Auto starttasi kotipihasta 4:08. Ihan jopa mielelläni lähdin, ei ollut niin paha "miks mä teen tätä"-fiilis. Loppuviimein olin aika itsevarma koko päivän, vaikka verkassa mulla oliki alla pingispallo ja ennen selkään nousuajoka kerta lähinnä oksetti. Syömisestä tuli haaste, mutta onnistuin tankkaamaan ja pysyin virkeänä koko päivän!

Vika este, valkoinen mörkö!

Kouluverkassa oli 4 eri luokan ratsastajat verkkaamassa samalla kentällä. Unohdin kokonaan sen punasen rusetin, joten moni suihki ihan vierestä ja välillä kovaaki kyytiä. Topi keräs paineita ja singahteli sillon tällön. Koita siinä sitte verkata. "Elä viitti, ei oo hätää. NO! Noniin, ihan rauhassa. Hyvä hyvä." Ajoittaista höpinää ympäri verkkaa. Mahto muut ihmetellä. Tai no, tuskin kukaan omalta paniikiltaan kuuli yhtään mitään :D

Rata-alueella se jo tuttuun tapaansa hyyty sitte ihan täysin ja kaviot liimaantu hiekkaan. Kokeilinpa sitä laukannostoa just ennen suoritusta. Saatto se ehkä toimiakin? Tuntui silti edelleen siltä, että se vaan upposi  hiekkaan eikä edennyt mihinkään. Tehtävät onnistu kuitenkin ihan nappiin, pisteestä pisteeseen ja se oli tasainen ja rento. Sisääntulo oli vieläki vaikea, mutta kohtalainen. Ikinä menty tollasta LIMC sisääntuloa! Harjotellessaki edellisenä iltana Topi tarjos kaikki väistöistä alkaen, mutta ei suoraa linjaa. Saatiin lopputulokseksi 66%. Käytiin katsomassa uuden ystävän kanssa välituloksia, eikä kumpikaan meinattu löytää itseämme listalta, kun etsittiin jälkimmäisestä puolikkaasta. Nimet löytyki ihan kärjestä! Totesin pian hävinneeni pisteen erolla johtavaan ja puolikkaalla toiseen, eli olin kolmas koulun jälkeen. Aika huippua! Koulusta se ei siis ainakaan enää tule jäämään kiinni. Ai mikä? No se voitto! Sit joskus.

Rataesteradalla oli ihan kauheasti pelotteita ja just ku ilmottauduin seuraavaks starttaamaan, tuli melkein puolen tunnin lanaustauko. Ratsukon painajainen - just ku oot valmis ni ne sanoo, että seisopa siinä. No, otin pari verkkahyppyä (ja pukkihyppyä ja jänisloikkaa) ahtaassa ja täyttyneessä verkkamaneesissa (taukohan tietty kerrytti jonoa) uudestaan ennen vuoroa. Ainakin se oli hereillä, mutta huono homma sinänsä, koska juupas-eipäs touhu väsyttää hevosta turhaan. Varsinkin ku se pingispallo kuoriutui taas esiin ahtaudessa. (Miten pingispallo kuoriutuu?) Rataan saatiin tutustua rauhassa ennen suoritusta, joten käytiin katsomassa kaikki möröt valkoisista aidoista sinisiin lankkuihin. Viimeistä estettä käytiin katsomassa kolmeenki kertaan. Koska valkoinen.

Mitä sitten kävikään? Eka este, pienen pieni pysty - tiputus. Eihän se edes ponnistanu, vaan meni suoraan läpi ekasta esteestä, vaikka paikkaki oli ihan ok. Sen jälkeen Topi tuumas, että nyt ei kyllä enää osu ja loikki osan esteistä ihan passelilla ilmavaralla yli. Tiet oli vähän haastavia ja välillä Topi naulitsi katseensa väärille esteille. "Tonne tonne tonne!" ja minä että "EI EI EI!". Varsinki kolmoselta neloselle oli hankala saada hevosta näkemään oikea este ja se tuliki sit  ylläri pylläri - pohjaan. Osuttiin kuitenki ja yli päästiin, vaikka  ihan ei askel passannu ja tuli huonoja hyppyjä. Topille ne oli yli käveltäviä esteitä. Mä en taas handlannu lähestymisiä, mutta Topi hoiti homman innokkaasti. Viimenen este, valkoiset portit vihreävalkoisten puomien alla, oli edelleen pelottavat useista katseluista huolimatta. Varauduin ottamalla vasemman puolen avut (Kato, pysyin suunnitelmassa ja ratsastin!) kunnolla läpi, ettei jää epäselväksi, että vasemmalle ei mennä. Ylihän se meniki tosi kiltisti <3 Joskin "pienellä" ilmavaralla... ks. kuvat. Ilmeki oli taas sen mukanen. Molemmilla!

Oon aika varma, että toissapäiväiset valkosten esteiden kotitreenit autto tätä päivää huomattavasti. Esteradalla Topi tuntu tosi innokkaalta ja halukkaalta ja sain ihan pidätellä sitä. Se oli kyllä loistojuttu, koska sillä tavalla mä sain pidettyä sen edes jotenki kasassa. Jos joudun patistelemaan sitä, niin se leviää pitkäksi ku vappu teekkareilla. Harmittava toi ykkönen, mutta hei, se ei tuijottanu mitään erityisesti vaan eteni halukkaasti jokaisesta esteestä yli! Päästiin siis maastoon. Siellä oliki sitte edessä ihan reilun kokoisia esteitä, huonoja pohjia ja haastavia teitä. Ei mikään läpihuutojuttu kenellekään. Ei muuta ku keskittyminen kuntoon, kantapäät hevosen kainaloon, lantio eteen, ohjat käteen ja menoks! - ai ei muuta? Johan tossa on koko ratsastushistorian opit kerätty nippuun ja ne pitäs kaikki muistaa siellä paniikin keskellä? Tavoitteena joka tapauksessa pysyä selässä ja päästä maaliin virheittä ja ajassa. Pohjan takia suunnittelin meneväni alkumatkan niin reippaasti, ku vaan uskallan ja Topi nätisti menee. Loppupuolella on pakko jarrutella ja veteenkään ei tulla pääsemään laukalla. Sen harjottelu on vielä kesken. Kaikki aikanaan.