Tue, myötää, enemmän, vähemmän

Kesä 2013 :D When the fun begun! (Voi luoja...)

 Alkuviikosta meitä kävi lapsuudestakin tuttu mies valmentamassa kotitallilla ja palattiin jälleen perusasioiden äärelle. Jouduttiin heti hankalan puomitehtävän eteen, kun maassa oli 7 puomia peräkkäin ahtailla väleillä. Ne piti laukata sujuvasti, mutta mun erämaalaivan harppovat askelet eivät meinanneet millään osua väleihin vaan välillä kolisi ja rymisi. Itse olin puoliksi hukassa, kun käskettiin antaa hevosen vaan tulla ja mieli teki lyhentää ja säätää ja vääntää. Ehkä olisi vähän pitänytkin? Jos mä ihan vähän? Ei. Hevonen piti laittaa ajattelemaan itse. Jälkikäteen tehtävän idea oli sama kuin sillä mun ympyräpuomitehtävällä liinassa, jota teetän Topilla ajoittain. Nyt vaan suoralla ja se häiritsevä tyyppi siellä selässä.

Kumpikaan ei ole keskellä, eikä suoralla linjalla.

Tehtävän merkitys korostui, kun joka toinen puomi nostettiin tolppien varaan. Esteet oli pieniä ja puomi-pysty-puomi-pysty-puomi-pysty-puomi -tehtäviä on tehty ennenkin, mutta niistä on aikaa ja näillä ahtailla väleillä me oltiin molemmat Topin kanssa "vähän" häsessä. Ekalla kerralla Topi suorastaan sukelsi katsomaan yhtä esteistä. (Sinistä...) Tiedätte sen fiiliksen, kun hevonen tiputtaa nenänsä etujalkojen välistä tuijottaakseen alleen ja silmät on kuin lautaset? Lopulta päädyin lähestymään tehtävää ravissa ja kerta kerralta Topi otti homman paremmin hanskaan. Ideahan oli, että hevonen ei saa rynnätä tehtävään vaan siihen on tultava rauhassa ja katsottava mihin jalkansa laittaa.  Tajusinkin pian, miten pahasti Topi on ryysännyt esteille, vaikkei se mua varsinaisesti kuskaakaan. Olen ihan itse omin pikku kätösin päästänyt sen isosti joka paikkaan ja tiukan hetken tullen se onki pari kertaa itse painanut jarrua, että askelet mahtuu. Ihan varmasti Topikin oppi, ettei voi vaan laukata tehtävistä läpi tukka putkella. Saatiin se hevonenkin tajuamaan asia itse, eikä vain silmät villinä ryysäämään tai vaihtoehtoisesti sokeasti kuuntelemaan ratsastajaa. No, siitä tosin ei ole ikinä ollut pelkoa. Ihan itse herra välillä ajattelee liikaakin.

Sain myös elintärkeitä neuvoja käden käyttöön esteellä. Ratsastan koulumaisen oikeaoppisesti
myötäämällä askelen mukana estettä lähestyessä, vaikka oikeasti kuulemma pitäisi pitää käsi paikallaan hiljaa. Ei niin aktiivisesti hiljaa vaan enemmän passiivisesti hiljaa. You know? Antaa hiuka tukea edestä eikä myödätä niin voimakkaasti. Näin saan pidettyä helposti etupainoisen erämaalaivani paremmin kasassa ja nenän ylhäällä sekä paremman fiiliksen itselleni lähestymiseen. Se onki se oleellisin juttu tässä vaiheessa. Pitää vaan varoa, ettei vedä liikaa. Missä menee sitte hyvän tuen (eli sopivan kiskomisen) raja? I have absolutely no idea. Varsinki, ku se sopiva määrä vaihtelee Topin mielentilan mukaan. Eli koko ajan. Esteitä ei siis pidä ratsastaa samalla tavalla kuin koulua. Vaikka verkassa pitääkin mennä koulua. Ääh! Myöskin sain kuulla, että jos lähestyn estettä kootussa laukassa hevosen selkä mahdollisimman pyöreänä, sen on vaikeampi hypätä, kuin jos annan sen nousta edestä. Idea on tottakai edelleen pitää takajalat alla, eli jousi kasassa, mutta muoto on eri. Ei ratsasta jousi kasaan, mutta ei niin pyöreäksi. Paitsi verkassa. Ratsasta pyöreäksi. Sit ei pyöreäksi. Whaaat?!

Mikä maltti? Mikä ponnistuspaikka? "Jippii!"

Lisäksi huomasin tunnilla, että molempien vinous on taas pahentunut. Salitreeniä pitäisi lisätä ja kroppa saada takaisin tasapainoon. Mun hierojakäynti tuotti tuloksia, kun ekaa kertaa ikinä jalat runnottiin auki. Ikinä ei oo ollu paikat kyllä niin kipeet hieronnan jälkeen... Vasemmasta jalasta löytyi nilkan alueelta pahoja ongelmia ja tunsin, miten se ei käsitellessäkään taipunut niin ku ois pitänyt. Seuraavana päivänä kuitenkin töissä kesken palaverin siitä kuului *naks*. Teki mieli hypätä tuolilta, että JES! se aukes! Pystyn vieläpä itse hieromaan sitä aluetta lisää auki. Jotain toiveita siis saada se kantapää alas ja istunta vihdoin keskelle. Topin hieroja löysi Topin kaulasta pahoja lukkoja oikealta puolelta ja oikea kylki oli paksumpi kuin vasen. Vaikkei kyljessä ole lihaksia??? Tämän huomasin itsekin, kun menin myöhemmin ilman satulaa ja Topin selkä ei tuntunut symmetriseltä. Toki se saattoi olla kyllä minun vino istuntakin, mutta minusta tuntui, että oikea file oli isompi kuin vasen. Not good.

Jumppaa tiedossa siis molemmille. Mutta oli kyllä ihan parasta, kun molemmat sai ahaa-elämyksiä ja Topi esitti parhaat puolensa. Niiden muiden puolien lisäksi. Nyt pitäisi vaan saada tämä wannabe-kenttäratsastaja ratsastamaan sadalla eri tavalla ja kolmiottelijan kuntoon. Ohmygod.