Ei ne pulkat, vaan valkoiset ponit

Pulkkailijoita.

Päätin taas yks päivä lähtä Topin kans lemmenlaaksoon maastoilemaan kaksisteen. Lunta oli ihanan paljon ja pakkastakin maltillisesti. Ihan paras tapa rentoutua! Tai niin mä ajattelin. Jälleen. Mitään en oo vieläkään oppinu, enhän?;) Matkalla kävi säkä, kun Topi teki tarpeensa keskelle tietä ja mun oli pakko tulla alas potkimaan läjät sivuun, kun oltiin asutusalueella. Tiedätte miten ihmiset tykkää koiranläjistä oman pihansa edessä? Imagine horse shit. Paikassa ei ollut turvallista kiivetä takaisin selkään, joten talutin vähän matkaa. Thank god en kiivennyt heti takas, koska mutkan takana oli luistelijoita! Pieniä vaahtosammuttimen kokoisia luistelijoita, joista osa lämi mailoilla kiekkoa puuseinään. Topi ei selkeesti ollu nähny sellasia ennen. Sen silmät tippu päästä ja kaikki neljä kaviota liimaantu maahan takakenoasennossa. Jouduin kirjaimellisesti hinaamaan sitä perässä, että sain puhisevan pakoeläimen eteenpäin.  Onneksi se ei ole suokki ;) Tuossa mielentilassa suokkia ei olisi liikuttanut mikään. Tai ainakaan siihen suuntaan, mihin ite haluaisi. Toki suokkeja on aika vaikea saada tuohon mielentilaan... Edelleen ostan eläkkeellä itelleni taas suokin ;)

Sinne ne pojat taas ravaa :D

Topi on onneksi sen verran kasvanut henkisestikin, että enää ei mennyt ku puoli kilometriä niin hengitys oli tasaantunut hiljaisemmaksi ja ilme oli enää normaalin järkyttynyt. Enkä kuullut sykettä sen mahasta. Eiku takas kyytiin ja matka jatku ratsain, jopa ravaten välillä. Se oli kyllä hivenen haastavaa, kun olin ottanut eväät reppuun ja reppu hölsky selässä ihan sekä kolisten, että heiluttaen minua. Sain sen hirtettyä vatsavyöllä ja olkaimilla niin, että enää sisältö hölskyi. Ei ne leivät, mutta se kaakaotermari :D *kilinkolinkilinkolin*

Da mäki.

Luistelijoiden jälkeen matka suju siis rauhallisesti ja luottavaisin mielin, kunnes! Kuulin lasten ääniä Lemmenlaaksossa. Siellä laskettiin pulkilla mäkeä! Jalkauduin varmuuden vuoksi ennen kuin Topi huomasi laskevat lapset ja mentiin sitten patsastelemaan keskelle laaksoa ja katsomaan lasten touhuja. Niihinkin tottui! Ainakin jossain määrin porkkanan avustuksella. Topi rauhoittui jälleen nopeasti levadesta takaisin ratsastettavaan olotilaan ja pääsin ravaamaan ja laukkaamaan hangessa <3 Myös hevonen on siis kehittänyt itsehillintäänsä (enkä vain minä) ja mä oon oppinu tavat joilla edesauttaa sitä rauhoittumista. Pisteet meille! Odotuksista poiketen ja erityisesti ympäristöstä huolimatta reissu OLI rentouttava. Kyllä hymyilytti, kun tallille päästiin :)

Pian tämän jälkeen rohkenin sitte jopa selkään ilman satulaa. En jaksanut taluttaa tai satuloida ja jotain piti kuitenki tehä. Köpöttelin väsyneenä löysästi ympäri maneesia ja otin pari ravi- ja laukkaympyrää. Aivan ihanan rentouttavaa! Topin ravi oli niiiin ihanan pehmeää ja keinuvaa, eikä selkäranka pistäny ikävästi. Aivan parasta <3 Laukassaki se pysy rauhallisena. Toisen laukkaympyrän jälkeen se meinas herätä, joten lopetin äkkiä! Parempi vaan seisoskella juoruamassa ;)

Juoruaminen loppu lyhyeen, kun mua pyydettiin hyppäämään (!!!) aikuisella kouluhevosella. Siis sellaisella rauhallisella ja luotettavalla. Hylkäsin siis Topin ja lyhensin koulusatulan jalustimia 6 reikää (what? mä luulin, että mulla on pitkät jalat!?). Pari tutustumiskierrosta ja totesin, että ok, en saa tätä pyöreäksi ja rennoksi omalla tavallani ja uuden opettelu ottaa liikaa aikaa. Siis, nyt lähestytään esteitä hyvässä ryhdissä. (Lue: turpa taivaissa ja hevosen katse yläkautta silmiin).

No, ei sillä niin väliä, koska jumantsuika se oli helppoa! Ei hyppääminen voi olla niin helppoa! Mä vaan katoin estettä, kaarsin linjalle, pidin vastaan ja päästin vähän ohjaa pari askelta ennen estettä, jollon hevonen vaan harppas ja mittas askelensa just eikä melkein kohdilleen ja lensi esteestä yli! Este oli varmaan sen 50 cm, mutta tämä herra kyllä otti ilon irti ja anto palaa :D Esteen jälkeen heti hanskassa ja peilistä näki, miten kierros kierrokselta sen häntä nous ylemmäs ja ylemmäs. Ai että me nautittiin molemmat! Ihan parasta! Tiedän tasan kaks hevosta, jotka on ollu yhtä helppoja. Eka oli 2004 Shirak ja toinen 2011 Lagalando Norjassa. Mä en voi ees kuvitella, että Topista tulis ikinä tuollaista. Never ever. Huoh. Tätä lisää niin ehkä mäki uskallan sit joskus jotain. Teki kyllä hyvää, ai että! ^_^

Seuraavana päivänä tilanne oliki ihan toinen. Ponia taluttava täti sanoi, että näyttääpä se ihanan rauhalliselta. Oispa nähny 5 min sen jälkeen... Ei ois tullu mieleenkään mennä Topilla ilman satulaa tai edes ilman jalustimia. Saati nivelsuitsilla. Sotkin siinä lahjakkaasti muiden ratsastukset, kun maneesiin tuli taas tappajaponi (=valkoinen poni), vihreät kumpparit ja koira, jonka flexi räsähteli. Topi oli ihan kauhea pommi jo ennen näiden saapumista maneesiin. Pinkeä ku viulun kieli ja veti herneet nenään siitä ja tästä. Lopulta onneks poniki osoittautui vaarattomaksi. Mutta se otti aikansa ja puhinansa...

Teinki sit tasapainoharjotusten sijaan väistö-lisäys-väistö -tehtävää pitkillä sivuilla ravissa, joka välillä onnistui loistavasti upealla keskiravilla ja välillä kulman jälkeen Topi löi liinat kiinni ja pukitteli ja kiukutteli eikä suostunut tekemään mitään. Ähisi ja puhisi. Voi hyvää päivää, miten se löiki ne liinat kiinni taas ties missä ja lähti vaan takavasemmalle peruuttaen ja köyrien. Tai sitten se otti jalat alle ja kaasutti eteenpäin maantiekiitäjän tavoin kunnes ehdin saada riittävästi ohjia takaisin käteen. Palasin ajassa takaisin viime talveen, kun vastaavat ongelmat alkoivat. Väkisinki pistää miettimään, että onko tuolle jääny joku piilokives ja se käy ylikierroksilla kevään takia niin ku tallin orhi? Satulatki katottiin toissa viikolla. Erona vuodentakaiseen on kuitenkin se, että mua ei pelota enää enkä tipu niin helposti. Vielä en ihan riittävän napakasti uskalla komentaa tiukassa paikassa, sen verran on itsesuojeluvaistoa vielä jälellä ;) Muuten loistava keksintö tuo itsesuojeluvaisto! Ääri kätevä tapa naamioida oma pelko siihen ja se  ei oo puolikskaan niin noloa!

ps. kuvissa ollaan samoilla huudeilla viikkoa myöhemmin. Ei juuri lunta, eikä pulkkailijoita. Meidän perhe ja pojat kiipeilemässä ja juoksentelemassa. Kivaa oli ja kuuma tuli!

Lemmenlaakso ja pojat <3