Kisakalenterin kirous

20.1.2016

Tylsäksi ei vieläkään käy elämä, vaikka on vain yksi hevonen ja sekin aikuisen iässä. Useamman samanlaisen kanssa tulisinkin varmasti hulluksi. Hullusta tulee mieleen Batmanin Jokeri, joka ei saa virnettä naamaltaan. Sillä tavalla hulluksi. Hullu varmaan olenkin, kun uskalsin avata kisakalenterin. Sieltä löytyi ilahduttavan paljon kenttäkisoja ja kauden suunnitelma on nyt tehty. Vapun Niinisalon ehkä skippaan, mutta katsotaan, miten mieli muuttuu. Tai siis miltä pankkitili näyttää.

Keväällä pitäs saada rataesteratoja alle. Rimakauhua tiedossa. Kesäkuussa on kahdet kenttikset Keravalla. Sitten on NURK:n kisat Uusikarlepyyssä, mistä voisi jäädä Vaasaan viikoksi lomailemaan hevosen kanssa, sitten Niinisaloon heti seuraavana viikonloppuna, jonka jälkeen Topi kotiin palautumaan ja lepäämään pariksi viikoksi. Sitten heinäkuun lopussa Hattulaan leirille korjaamaan alkukesän kisoissa tulleet virheet, ongelmat ja paniikit. Palauttamaan usko tulevaan ja siihen, että kyllä tästä joskus vielä tulee jotain! Sitten onkin elokuussa vielä kahdet keravan kisat ja loppusyksystä keskitytään koulu- ja estekisoihin. Tavoitteena seuranmestaruudet myös esteillä tänä vuonna ja koulussa viime vuoden mestaruuden puolustus ;)

 Todellisuudessa pääsen varmaan kahdet kenttäkisat vuoden aikana, molemmat Keravalla ja ilman kunnon harjoittelua. Niinpä ekoissa kisoissa Topi riehuu rataesteillä niin, että saadaan varoitus vaarallisesta ratsastamisesta. Sitten jos päästään maaliin niin vähintään toisissa kisoissa Topi tilttaa maastoon, koska siellä oli valkoinen poni tai sininen tynnyri. Ihanaa omistaa laadukas hevonen, eikö?

Tosiaan tunnetusti kisakalenterin teon jälkeen tapahtuu jotain katastrofaalista ja mitään näistä suunnitelmista ei ikinä saada toteutettua. 2013 Topin kanssa tutustuttiin ja mentiin pikkuluokkia sen mitä rohkeni. Voi meitä lapsia... Silloin jo sain maistaa hiekkaa. Ekalla estetunnilla. Ihan vaan, koska Topi kumartui katsomaan estettä sitä lähestyessä, jolloin vaistomaisesti survaisin kannuksen kylkeen. Topihan tietty hyppäsi, mutta saman tien esteen jälkeen ilmoitti, että mene sitten keskenäsi, jos minua potkit. Se ajattelee siis itse, eikä silloin saa häiritä... Neiti.

22.1.2016

2014 alkutalvi taisteltiin kenkien tai siis niiden tippumisten kanssa ja lopulta ontuvan hevosen, kun kavio loppui kesken. Kun kengät oli jalassa eikä poni ontunut, oli kenttä peilijäätä, eikä siinä voinut kuin kävellä. Kun kenttä oli hyvä, kengät ei. Tammi-helmikuu siis tuijotettiin vuoroin ponia, vuoroin kenttää. Ostettiin myös metallinpaljastin. Kevään korvalla ensin minua tikattiin, sitten Topia tikattiin, tuli flunssia ja muita satunnaisia vammoja. Syksyllä päästiin parit kenttäkisat, jotka meni olosuhteisiin nähden tosi hyvin. Molemmat maaliin, mutta tuloslistan hännässä.

2015 oli kaikenlaisia yhteistyöongelmia (=katastrofaalisia yhteentörmäyksiä), jotka eivät tuntuneet hellittävän millään keinolla. Lopulta löytyi vatsahaava, käpymatoja ja jouduttiin vaihtamaan tallia useammankin kerran. Niin omasta valinnasta kuin pakotettunakin. Kaikki meni siis sekaisin monta kertaa, mutta parantumisen myötä alko silakka loppuvuodesta rauhoittua ja kasvaa leveyttä. Stressin hälvettyä yhteistyö alkoi pikkuhiljaa löytyä ja apina minussa herätä henkiin. Itsevarmuuden ja muutaman elintärkeän neuvon (kiitos siitä valmentajille!) jälkeen aloin pysyä edes selässä, vaikkei yhteistyö edelleenkään ollut ruusuilla tanssia.

Kauden ainoiden kenttäkisojen maastoon lähdettiin sijalta 3./40, wuhuu! mutta heti ekan maastoesteen jälkeen Topi peruutti pois reitiltä, hyppäsi 3 estettä ja peruutti itsensä sitten ulos koko kisoista. So close and yet so damn far. Kausi päätettiin seuran koulumestaruuden voittoon. Toivo tulevasta heräs takas henkiin ja jatkuva päänhakkaaminen loppui. Ainakin hetkeksi. Ehkä pitää vaihtaa lajia? Jos se koulu kerran sujuu? (No way. Sehän voi olla jopa rauhallista ja nautinnollista!) Sain lohduttavia ja kannustavia sanoja niin kavereilta kuin valmentajiltakin. "Hei sehän ei oo enää niin ku valuva räkä!" Kyllä se siitä. "En minäkään olisi tuolla pysynyt". Who said it was easy? En sentään voittanut meidän tallin "Suurin putoaja" -kilpailua, vaikka lähellä olikin. Topikin menetti viime metreillä "vuoden pudottaja"-palkinnon. Uusin eväin vuoteen 2016.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tänä vuonna startata jo helppoa. Se siirty kyllä ensi vuosituhannelle. Ehkä parempikin, koska nyt ainakin ratsastus on kehittynyt sellaiseen suuntaan, että vaikeampien luokkien starttaaminen on järkevämpää ja turvallisempaa. Edelleen tosin hullujen hommaa. Sanoinko jotain jokerista? Hyvällä tuurilla ja kiirehtimällä olisin lähtenyt vajailla taidoilla soitellen sotaan. Siitä olisi voinut seurata useampia ruumiita. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, ettei kisakalenterin kirous iske tänä vuonna, ainakaan kovaa, että päästään edes se harraste maaliin.

31.1.2016 ja kiiltää!

Nyt siis treenataan täyttä häkää ja Topikin on välillä jopa loistava ratsastaa. Huom, välillä. Silloin kun kaikki sopii sen maailmanrauhaan. Neiti. Muutama viikko sitten sain lähes hysteerisen kohtauksen, kun Topin harja jäi tuppoina käteen ja kaulaan ilmeistyi täysin kaljuja alueita. Loimi pesuun, hoitoainetta niskaan ja vitamiinikuurit tappiin. Moni kehotti sinkkiä ja B-vitamiinia. Jopa kaulakappaleettomuutta. Klipatulle? Hmph...

Sinkkiä Topi on saanut koko ajan biotiinin ja myslin mukana. ADE kuuluu reseptiin, B-vitamiinia on jotain muotoja myslissä ja biotiinissa, mutta sitä nyt sitte ostin pullollisen lisää. Loimen kaulakappaleeseen suhautin pesun jälkeen showshinea, että pysyy puhtaampana ja liukkaampana. Topihan ei käytä kuin liukkaita loimia muutenkaan.

Harjaa oli toki hinkattu, mutta niistä kohdista harja oli katkeillut ja hapsotti. Nämä kaljut oli täysin kaljuja ja karva jäi silittäen käteen. Ihan eri näköinen kuin yleensä hinkatut harjat ja hännät. Hoitoaine, jota tungin kaulaan, on Prob öljyä (Ekholmsin tilan), jota ilman en voisi elää! Ihan mielettömän hyvä mömmö! Todella riittoisa. Tippaki riittää isolle alueelle ja se hoitaa niin kutiavat jouhet/ihon, ku ötökän puremat ja satulan alle ilmestyneet pahkurat. Pahkuroita tulee ku harjaus on jääny vailinaiseksi tai satulahuopa on liian likanen.Siksipä jynssään hevostani ja varusteita joskus pakkomielteisesti...

Joka tapauksessa viikossa alko näkyä huima ero harjan kunnossa, niin kuin kuvista näkyy, ja muutaman päivän hoidon jälkeen ei iho enää näy niin selvästi ja harjan sänkeä tunkee paksulti kaulasta jo ulos. Tuppoja meinaa lähtä edelleen, mutta parannustakin siis näkyy. Topi ei rehellisesti sanoen nauti kylmän öljyn lotraamisesta niskaan, mutta en oo paljoa lupaa kysellyt :D Varsinkaan lauantaina, kun meinasi antaa mulle kylmää kyytiä pitkin maneesia. Vitamiineja ehdin antaa vasta 4 päivää ennen ku huomasin muutoksen. Niiden nimeen en siis vanno. Mutta öljyä tilasin jo lisää! *tsitsing* kuulu taas. Pyörre kävi tankissa = Tornado kävi lompakolla.

Mäkitreeniä. Kaikille. Puhhuh! (at Lemmenlaakso, Järvenpää)