uudet kujeet

Luin joku aika sitte jostain toisesta blogista, että selatkaa vanhoja kuvia ja näette sen todellisen kehityksen. Ihan vaan, että voi olla tyytyväinen silloinkin, kun hakkaa päätä seinään syystä tai toisesta. Jep. Ei piä unohtaa sitä, mistä aloitti. Topi näyttää upealta ja mua ei pelota enää puoliksikaan niin paljon. Kerta kerralta pärjään sen pöllöilyjen kanssa paremmin ja jopa rohkenin maastoon ilman satulaa. Joku tervejärkisempi ois ehkä alottanu ilman satulaa aitojen sisällä, mutta äääh, mitä turhia! Sinne mettään vaan :D Mitä ny pikku sivuloikista ja pelottavista renkaista keskellä peltoa. Nyt on koko pitkä talvi aikaa parantaa luottamusta vielä lisää ja toivoa, että ensi kausi toisi hyviä kokemuksia terveellä ja iloisella hevosella etenki sieltä kisaradoilta.

Iloisella... hmm. Topi on ollu vähän keskari pystyssä nyt joka kerta, kun sen on satuloinut töitä varten. Nestettäkin on ollut jaloissa Kangasalan kisoista asti. Estola kyllä tsekkas oej:n, mikä huolestutti mua eniten eikä siellä ainakaan jänteissä tms. ollut mitään. Ei reagoinu paineluun. Eipä se ole päivääkään ontunut ja liikkuu jopa paremmin ku ikinä, joten eiköhän se taas ilmojen viiletessä asetu. Sama tais olla vuos sitte, että kesällä/syksyllä lämpimillä se keräs nestettä ja talvea kohti ne hävis. Täytyypä tarkistaa päiväkirjasta!

Muutettiin kuun vaihteessa uudelle tallille Topin kanssa. Takana oli jos monenmoista mutkaa ja toistakymmentä ihmistä tilanne harmittaa, mutta näin se nyt vaan meni. Olen koittanut monelle sanoa, että tästä voi seurata jotain todella hienoakin ja tulla uusia mahdollisuuksia, vaikka joistain asioista joutuukin luopumaan. Topin tarha pieneni ja mä en saa ihan samaa luksusta, ku edellisessä paikassa, mutta pystytään edelleen treenaamaan yhtä hyvin ja rutiinit säilyy. Sijaintiki on meille jopa parempi kuin aiemmassa paikassa, kaikin puolin. Lisäksi pihassa on hiittirata, joka kaipaa pientä kunnostusta, mutta soveltuu loistavasti metsässä laukkaamiseen ja jopa hyppäämiseen jossain vaiheessa ;) Mikä sen parempaa!

Luonnollisesti huolettaa Topin stressaantuvuus, kun ympäristö vaihtuu ja talli hiukan pienenee, mutta työntekijät, rutiinit, ihmiset ja iso osa hevosista säilyy tuttuina. Puoli tallia muutti uusiin tiloihin. Paljon asioita siis säilyy ja tutut tyypit käsittelee. Seuraillaan mitä poika tuumaa. Saa katella muutaman päivän nyt ihan rauhassa uutta menoa ja mietitään treenaamista sitte ens viikolla uudestaan. Ekana päivänä korkattiin heti hiittirata, kun maastoestetreenit peruuntu ja oli jo kaikki vermeet valmiina. Siitä onki sitte gopro-videota :P Jospa saisin niitäki joskus näytille...

Topi oli uudessa paikassa normaaliin tapaansa
vähän pinkeä ja hermostunut. Ei ihan mahdoton, mutta sellanen, että "en mä ois halunnukaan hypätä". Olin ite ihan väsyny jo valmiiksi ja Topi oli aiempinaki päivinä ollu aika... "työläs". Sillee kaunisteltuna :P Siispä käveltiin lenkki ympäri, tsekattiin pohjat ja muut ja sit vaan ravailtiin ja laukkailtiin ees taas. Lenkillä on mäkiä ja mutkia, peltoa ja metsää. Ihan mahtava pätkä myös vauhtitreeniin! Parhaat päivänsä nähnyt rata vaatii kyllä hoitoa ja työtä, mutta se on siellä ja ei ihan mahdoton laittaa kuntoon :) Parissa kohtaa on sen verran märkää, että otin aina siihen käyntiin. Kunnes Topi totes, että eeeei, näiden kohtien yli voi hypätä! Kazaaam! ja jatkaa laukassa ja hypätä se seuraavaki mutakohta tyytyväisenä. Sit ku mä aattelin, että hyppää sitte enkä hidastanu ni tottakai se sit meni läpi siitä mudasta eikä hypänny. Voin vaan kuvitella Topin pään päälle kuplan: "Miks sä toit mut näin lujaa tähän, ku tässä upottaa ja on liukasta?" Jos mä saisin päättää, siihen kohtaan tulis hauta tai vesieste. Niin, että hyppää ny!

Päästeltiin pari kertaa ihan hanat auki, ku paikka alko olla tuttu. Ekasta spurtista Topin päässä vaan naksahti ja mietin kerran jos toisenkin, että löydänkö mä itteni jostain koivunoksalta. Totesin itselleni, että se kuitenki karkaa ja aiheutetaan heti katastrofi uudessa paikassa. Näin sieluni silmin vapaana häntä pystyssä ylpeänä pinkovan hevosen, joka sekottaa lähtevien hevosten lastaamisen ja saapuvien purkamisen. Koko tienoo sekasin, ku se hullu kenttäratsastaja sekotti kouluratsastajien harmonian. Tai vikeltävien lasten treenin kentällä. Eli pidä kiinni urpo. Mitäs päästit sen täyteen vauhtiin uudessa paikassa. Pieni huomautus aiheesta ja matka jatku, joskin jarrut oli vähän hukassa. Aika söötti muuten se kirjava vikellysponi!

Kiva huomata, että sekin osaa ottaa kuolaimesta kiinni ja viedä. Ei tarvi aina pelätä, että oon kova kourainen tai sillä ei olisi halua mennä. Tai siis... sanoinko mä just, että on kiva, että hevonen puree kuolaimeen? Taitaa ne viimeisetki ruuvit tippua hiljalleen. No, ei niitä kai ole ollutkaan enää pitkään aikaan, kun vapaaehtoisesti maastoilin Nevaksessakin hirvikärpästen kiusattavana huolimatta painajaisista ja harhoista, joita jo sain niistä öttiäisistä, hevosella, joka jokaisella reissulla peruutti vähintään yhteen ojaan tai puuhun. Peuroja, pöllöjä ja kettuja ei varmaan enää nähdä maastoreissuilla uudessa paikassa, mutta no, eipä ole hirvikärpäsiäkään.

Btw. vaikka puhun itsestäni kenttäratsastajana, en kyllä todellakaan koe olevani sellainen. Se niin riippuu keneen vertaa. Ku meen kisoihin, oon se aloittelija, joka ei osaa vielä mitään: tulee nylppylaukkaa esteille ja kulkee aina käsijarru päällä ja peruuttelee esteiden välissä takavasemmalle. Jos kyse ois idolssista ni yleisöstä ois huudettu, että mee kotiin harjottelemaan :D Mut sit ku tuun kotiin, oon se hullu, joka menee niitä kauheita esteitä kauheeta vauhtia ja ratsastaa hullulla hevosella, josta ei ikinä tiedä, mitä se tekee seuraavaksi. Vielä ei oo kukaan kieltäytyny ratsastamasta mun kanssa samaan aikaan :P Toivottavasti sitä tilannetta ei tulekaan...Menis elämä vaikeeks ja pitäs kattoo peiliin kerran jos toisenki.

Niin, Topi on saanut lihasta ja voimaa. Sen otteet on hetkittäin todella rajut ja sillä keittää aika helposti yli. Toisaalta se tekee suoritukset tasapainoisemmin, näyttävämmin ja kantaa itseänsä ainaki välillä. Ehkä. Tai sit mä vaan toivon, että se tekis niin? Ainaki Raken kisojen perusteella jotain on tapahtunut, kun vuoden 2014 tulos 52% muuttui 2015 61% samasta radasta ja häntäsijat vaihtu voittoihin <3 Hyvä kauden päätös ja niistä lähdetään eteenpäin ensi kauteen. Parin kevyemmän viikon aikana se on toki ollu tosi kiltisti. En mä oo kyllä ratsastanutkaan ku muutaman kerran. Ehkä se vaan huijaa? Talven aikana ehditään vielä tehdä vaikka mitä niille pukeille ja peruuttamisille, koska eihän se oikeasti voinu vielä täysin rauhoittua. Sitkeästi vaan, eiks niin? Niin ku takiainen tukassa, mä aion pysyä siellä satulassa! ;) Challenge nr 2.