Rutiinitarkastus ja elämä jatkuu

Kyseinen loimi oli Topille 3 vuotta sitten niin iso, että se peitti korvatkin. Poika on kasvanut <3

Klinikkakäynti tehty ja paljoa ei viisastuttu siitä reissusta, mutta nyt on varmistettu, ettei Topilla  ole hiekkaa mahassa ja sydän on ennallaan. Se lupailee vielä vuosia kisataivalta, jos muut asiat vaan pysyvät kunnossa. Vatsahaavasta eivät sanoneet muuta kuin, että kokeile kaikkea. No, kaikkea on kokeiltu. Onneksi Topi näyttää nyt paremmalta ja syy sen kipeytymiseenkin selvisi, kun tarpeeksi jutteli ihmisten kanssa tallilla.

Selvisi nimittäin, että siellä oli tamma ja ori löytäneet toisensa ja aiheuttaneet enemmän tai vähemmän härdelliä ja meteliä. Topi sattui tarhaamaan näiden kahden kyyhkyläisen välissä, joten otti selvästi kierrokset tästä keväisestä hormonimyrskystä. Tilanne rakastavaisten kohdalla on tasaantunut ja tarhajärjestelyitä on muutettu siten, että tallissa vallitsee normaalin tasoinen rauha taas. Topikin voi siis paremmin ja tallin käytävillä kuuluu "sen kakka on kovaa!".

"Rapsuta mua korvan takaa pliiiiis"

Klinikalle pääsy meinasi tuottaa pään vaivaa. Mä laitoin kaiken mahdollisen edellisenä iltana valmiiksi ja mm. irrotin trailerin lukon, ettei sen sulattamista tarvi panikoida aamulla. Koppia kun ei oo käytetty kuukausiin ja pakkastakin on ollut. Varasin vielä aamulla tunnin ylimääräistä aikatauluun siltä varalta, että jos vielä jotain ongelmia ilmenee. No ilmenihän niitä... Oli meinaan koppi sen verran syvällä jäätyneessä mudassa, että tarvittiin traktori sen irrottamiseksi. Enkä viittaa nyt traktorilla Volvoon. Eturenkaan sain irti ämpärillisellä kuumaa vettä. Ämpärillinen per rengas meni telilleki. Edes se KK:n neliveto traktori (Volvo xc60) ei onnistunut kiskomaan koppia liikkeelle vaan teki kuopat (!!!) allensa. Sinne se tunti sitte meniki. Kyllä kiitin onneani, että kyytiläinen käveli suoraan autoon kyselemättä ja ihmettelemättä! Klinikallakin tunsin pientä ylpeyttä taluttaessani Topin yksin autosta ulos ja takaisin. Tutkimuksissa ihan niin ylpee ei voinu ollu, kun pojan piti taas härvätä ja heilua ja pyöriä ja hyöriä koko ajan. Vieraskoreutta osoitti kyllä lääkärille ja sen käsissä seiso. Ei mun. "kyllä se kotona osasi seistä!". *facepalm*

Apinalle banaania <3

Klinikkareissu sinänsä meni hyvin. Lääkäreitä oliki heti sitte 4 ja opiskelijoita 6 tutkimassa Topin sydäntä. 10 ihmistä + minä Topin ympärillä kuuntelemassa ja hämmästelemässä läppävikasta kaveria. (tähän nyt sitten läppäviasta mielenvikasta läppää). Kaksi lääkäriä kävi melkein jo kinaa siitä, kumpi saa ultrata! :D Meidän koekaniini. Vai koeapina? Topi luovutti muutaman litran vertakin käydessään (6x450ml), joten saatiin verikoetuloksia. Normaalirajoissa kaikki arvot, mutta entisiin verrattuna useampi arvo on tehnyt tasaista laskua. Hyvä? Huono? En tiedä. Täytyy konsultoida viisaampia. Veikkaisin, että hyvä, kun se on kaikkiaan aika upeassa kunnossa nyt.

Massaakin jo "huimat" 563 kg. Parikytä kiloa lisää entiseen! Prosentuaalisesti varmaan saman verran ku kuskille Lontoon reissun jälkeen... Ihme vaan ku vain kuskilla lisäänty ähinä, mutta ratsulla ei. Oikea kankku on pienempi (hevosen. ainaki.) ja otj heikompi ku vasen eikä oikealle taipuminen oikein tunnu onnistuvan, mutta toivon mukaan se on normaalia vinoutta, kiitos kieron ratsastajan. Tarkoitan nyt sitä fyysistä kieroutta. Vinous ois varmaan parempi sana. Täytyy taas kiinnittää siihen vinouteen enemmän huomiota.

Selfie ja toi keli! <3

Eilen Topi seisoskeli tarhassa auringonpaisteessa hyväntuulisena ja pirteänä. Kävin tekemässä sille juotavaa ja syöttämässä banaanin. Rapsuttelin sitä hyvän tovin tarhassa ihan vaan koska oli niin ihana sää olla ulkona! Kirkas taivas ja raikas pikku pakkanen, jota aurinko lämmitti ihanasti. Topihan jutteli mielellään ja tunki mm. leukaa ja korvaa kättä vasten selvästi ajatuksella "rapsuta". Puin sille buutsitki takas jalkaan, mutta ku selän käänsin hetkeksi niin johan ne oli uudestaan riisuttu... Muutenkin se rupes heti puuhastelemaan ja jopa vähän pompahteli tarhassa sen näköisenä, että "tuu hakeen mut pois! mulla on tylsää!" ja niinpä sitte lopulta hainki sen ja käytiin hetki kävelemässä pihaa ympäri. Kiipesin selkään ja Topi suuntas uteliaana seikkailemaan sinne tänne. Ensin maneesin taakse, sitten umpihankeen ekasta avonaisesta portista, penkan päälle ja muuta mukavaa. Ihanaa, että se seikkailumieli on vielä siellä jossain!

Topi näyttäisi siis olevan taas iskussa <3 Arvatkaapa mitä? Minä en! Flunssan rippeet raastaa keuhkoja yskän muodossa  ja irtokengän takominen hajotti vasemman peukalon siitä kohtaa, mikä mustui vuosi sitten tippumisen yhteydessä. Käsi paketissa ja puolikuntoisena. No, nyt ku keli on ku morsian ja poni pirteä kuin peipponen, niin mentävä on! Kun kerran voi ;) Siitä juttua ja videoita ehkä toiste :)

Korkkaamaton hanki!