| ||
Muiden ratsastuksen katsominen on todella
opettavaista. Tarkoitan tällä nyt siis muilla niitä tavan ratsastajia, ei
GP-koulua telkkarista, jossa kaikki näyttää helpolta ja tyylikkäältä. Niistäkin
voi toki oppia, mutta oman tallin kentän reunalla näkee itselle todellisemman
maailman. Vielä opettavaisempaa on katsoa jonkun muun ratsastavan omalla
hevosella. Varsinkin, jos se joku muu on lähellä omaa tasoa. Sellainen, joka
tekee samat virheet, mitkä teet itse. Sitten kun vielä opetat kyseistä
ratsastajaa ja huomaat, miten tehokkaita omat neuvot on, silloin viimeistään
koet sen "ahaa"-elämyksen. Ai vaikea nyt ymmärtää, mitä ajan takaa?
|
|
|
|
 |
| Lisää kaulaa (huono kuva) |
Oon nyt kahdella viime vuokrauskerralla pitänyt tunnin
Topin vuokraajalle. Normaalistihan en ole paikalla, kun vuokraaja menee, koska
vuokraamisen pointti on, että mun ei tarvi tulla tallille. Että saan omaa
aikaa. Nyt oli kuitenkin Topin sairastelun ja uuden tallin vuoksi pakkorako. ja
hyvä niin! Ensimmäisellä tunnilla tehtiin puomitehtävää, jota olin ajatellut
kokeilla itse. Laitoin ensin 2 ravipuomia, n. 13 metriä väliä ja yksi puomi.
Tehtävässä piti ravipuomien jälkeen ottaa käyntiin ja ennen yksittäistä puomia
takaisin raviin. Ihan ensimmäinen ahaa tuli, kun käyntiin siirtyminen ei
onnistunut. Topi venyi pituutta metrikaupalla ja lässähti totaalisesti. Miksi?
Koska tuki heitettiin pois heti, kun se siirtyi käyntiin. Toisin sanoen,
siirtymää ei viety loppuun asti. Tästä seurasi luonnollisesti se, että ravi ei
meinannut lähteä kunnolla ennen jälkimmäistä puomia. Hyvä, ettei poni
kompastunu nenälleen. Enhän mä oo tajunnu, miten PALJON se venyy pituutta siinä
siirtymässä ja miten tasapainoton siitä tulee. Vähänkö oon ollu sokea.
Sanoin, että ratsasta siirtymä loppuun, älä päästä
ohjaa pois kesken, vaan pidä se kasassa, ettei mene tasapaino ja ettei se pääse
lösähtämään. Ratsastaja teki työtä käskettyä ja avot! Käynti pysyi ryhdissä ja
ravi lähti napakasti liikkeelle. Aloin välittömästi miettimään, miten surkeita
siirtymiä olen tehnyt Topin kanssa. Miten onnettoman huonosti olen pitänyt sitä
tasapainossa ja vienyt siltä mahdollisuudet tehdä asiat paremmin. No, tiedän
nyt mitä teen ensi kerralla paremmin. Ei ihme, että jotkut asiat on vaikeita ja
siirtymät erityisesti. Tuota hevostahan pitää oikeasti tukea ja auttaa pysymään
tasapainossa. Kääk...
Kun siirtymät sujui nätisti, vaikeutettiin tehtävää
niin, että jälkimmäisellä puomilla piti nostaa laukka. Nimenomaan niin, että
laukka nousee juuri puomille ja ensimmäinen askel laukkaa vie puomin yli. Tätä
varten käynnin piti todella olla kasassa ja ryhdissä. Tähän tarvitaan hevoselta
tasapainoa. Hyvällä loppuun viedyllä käyntisiirtymällä mahdollistettiin hyvä
laukannosto ja niitähän tuli. Fiilis oli todella valaistunut ja samalla
idiootti. Onneksi ratsastaja oli tyytyväinen ja hiffasi samat asiat. Saatoin kuvitella
olevani hyvä, kun osasin korjata asian maasta. Mutta teepä sama ite selästä.
Oivoi. Mulle näiden pitäs olla jo jotenkin itsestään selviä, mutta tajusin
oikeasti sen vasta ku näin omin silmin. Hevonen on pidettävä tasapainossa läpi
siirtymien, jotta se voi suorittaa seuraavan tehtävän. Käyntiin siirtymä ei
tarkoita alas läsähtämistä ja venähtämistä vaan se pitää oikeasti ratsastaa
loppuun. Ei se pysähdy, vaikka ohjaa ei heitä pois heti, kun se hidastaa. Oon
tajuamattani aina siirtymän JÄLKEEN vasta kasannut sen takaisin tasapainoon.
Siinähän menee monta askelta hukkaan.
|
|
|
|
|
 |
| "Et sä voi jättää mua tänne o.O" |
Toisella tunnilla mentiin sitten kavaletteja. Topi oli
selvästi vino ja väistöt oikealle takkusia. Se olis mielellään myös pitänyt
nenän vasemmalla. Niinpä myös kavaleteilla se vaihtoi laukan oikeasta
vasemmalle lähes joka kerta. Sitten huomasin sen. Se kulki edelleen nenä
vasemmalla. Pyysin ratsastajaa pitämään nenän oikealla. ja avot! heti pysyi
laukat oikeana. Lopetettiin se tehtävä heti onnituneeseen kierrokseen. Täytyy
kokeilla itsekin, että saanko pidettyä sen laukan, jos vaan tiukasti pidän sen
nenän oikealla. Tähän asti oon aina hypyssä myödännyt reilusta ja siinähän se
pääsee heti vetämään nenän oikealle. Rohkeammin siis tuki ohjalle läpi hypyn.
Ainakin pienillä esteillä ja kun tätä asiaa treenataan. Oikeaa takasta pitää
taas treenata vähän intensiivisemmin. Topi innostu tästäkin tehtävästä aika
valtavasti ja vauhtia rupes kertymään enemmän ja enemmän :D Tässä kohtaa
pelhamit oli ihan paikallaan, vaikka alkuun näytti, että oli turhan kova.
Meinas ravissa sammua, mutta laukassa se sitte heräski ihan eri tavalla.
Edelliselläkin tunnilla se selkeästi yhtäkkiä syttyi ja innostui tekemisestä.
Lopuksi hypättiin pientä pystyä ja ratsastaja sai ihan rauhotella sitä. Oli
kiva nähdä, miten Topi innoistui. Josko se innostuisi munki kanssa? Toivotaan.
Mun täytyy vissiin päästää vähän sitä jarrua pois :D Näyttää jopa siltä, että
päästään nopeammin takas treeniin, kun arvasinkaan.
Huomasin myös Topia ja vuokraajaa katsellessa, että se
on oppinut venyttämään etujalkoja eteen keskiravissa ja sen perusravi on
hetkittäin todella upeaa. Myös sen laukka näyttää paljon paremmalta ja
käyntihän nyt on aina ollu hyvä. Se on siis kaikista ongelmista huolimatta
kehittynyt ja komistunut. Loppuraveissa sen silmät pyöriki sen verran, että
kehotin siirtämään nopeasti käyntiin. Ei ole ainakaan kunto pahasti tipahtanut
:D Olen taas niin onnellinen, että se on mun <3 Vähän ehkä lellin sitä, kun
se loppukäynneillä melkeen joka kierroksella suihkas mun taskulle korvat
tötteröllä. Ihan vähän vaan annoin makupaloja. Ihan vaan joka kierroksella. Vuokraaja
nauro ja halaili Topia. Molemmat huoku tyytyväisyyttä ja iloisuutta. Tästä
meidän kaikkien on todella hyvä jatkaa ^_^
Tässä Topin ja vuokraajan menoa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti