Pienen jutun suuri merkitys, paremmaksi ratsastajaksi itseään tutkimalla

Jalat päivän salitreenistä tönkkönä päätin nyt kirjoittaa, miksi käyn salilla ja mitä olen siellä käydessäni tajunnu.

Ei enää näitä, kiitos ;)

Pitkin koko yhteistä taivalta Topin kanssa olen ajoittain törmännyt ongelmaan, etten saa sitä kääntymään vasemmalle ja vasen laukka on ollut välillä todella vaikeaa. Topi on lisäksi hetkittäin ollut todella vino laukassa, mutta mistään se ei ole tuntunut olleen kipeä. Välillä ongelma hävisi ja sitten se taas nousi esiin. Käytin lainakuskia selässä kesken oman treenin ja Topi oikeni huomattavasti. Tästä alkoi syvälliset pohdinnat omasta istunnasta.  Olen aina tiennyt olevani jokseenkin vino, ja vasen kierros on ollut mulle vaikea. En vain ollut ikinä tajunnut asian vakavuutta.

Tiesin myöskin olevani kokonaisvaltaisesti aika heikossa kunnossa ja tarvitsevani ratsastuksen rinnalle muuta liikuntaa. Jotain aerobista ja vahvistavaa. Samalla tiesin kotikokin tarvitsevan liikuntaa ja tukea siihen, joten uhkarohkeasti ostin meille joululahjaksi jäsenyydet ja kuukausikortit läheiselle kuntosalille. Tässä oli riski, että siippa hermostuu patistelusta, mutta me molemmat tarvittiin kipeästi elämäntapamuutosta. Sain tähän vielä tukea niin appivanhemmilta kuin omiltanikin, joten marssin 1,5 km päässä sijaitsevalle salille, totesin sen riittävän monipuoliseksi ja tein sopparit meille molemmille. Tarkoituksena oli siis aloittaa salitreenit heti tammikuussa 2015.

Viimeisen niitin kuntoprojektille antoi estetunti vuoden vaihteen jälkeen. Lyhensin jalustimia reiällä lyhemmäksi kuin normaalisti ja katsoin, että asentoni on ok sekä peilistä, että omista polvista. Ne oli tasassa toisiinsa nähden ja pysyivät just ja just satulan etutuen takana. Istuin siis kohtalaisen suorassa ja keskellä. Ratsastin näin puolituntia ja homma alkoi taas mennä vaikeaksi. Hevonen ei kääntynyt vasemmalle ja kaikki oli ihan kamalaa ja hankalaa. Alko pelottaa edes hypätä, kun tuntui, ettei pääse suorassa mihinkään. Välikäynnillä sitten katsahdin jalkoihin ja järkytyin syvästi. Oikea polveni oli 10 cm taempana kuin vasen ja siis kokonaan irti etutuesta, kun taas vasen oli visusti sillä paikalla kuin aloittaessa. Syy? Vasen nilkkani ei ollut lämmetessä alkanut joustaa puoliksikaan niin paljon kuin oikea. Vasen kantapää oli siis 5-10 cm ylempänä kuin oikea! Apua!

Lyhensin rohkeasti oikeaa jalustinhihnaa reiällä ja juttelin valmentajan kanssa, että se voisi olla hyvä ratkaisu kokeilla. ja mitä tapahtui? Hevonen alkoi kääntyä. laukka oli helpompaa ja ennen kaikkea hyppääminen alkoi sujua ja laukat vaihtua! Iän ikuiset ristilaukka ja vastalaukkaongelmatki tuntu hävinneen sen siliän tien. Kaikki ongelmat oli siis johtuneet enemmän tai vähemmän siitä, että kesällä 2012 nyrjäytin nilkkani hypätessä laitumella ojan yli (huom, ilman hevosta). Eihän se nilkka edes mennyt pahasti, mutta on nyt sen verran jäykempi, että haittaa harrastusta. Tästä luonnollisesti on seurannut se, että olen käyttänyt lihaksia toispuoleisesti ja väärin. Tämä taas aiheutti lisäjärkytystä kun aloitin ne salitreenit.

Seuraavalla esteellä sitten ei mennytkään näin hyvin.*

Ekan kerran kun treenasin jalkojen lähentäjiä ja loitontajia, en meinannut pysyä penkillä, sillä aloin heti ekasta liikkeestä vääntyä vasemmalle. Miksi? Koska vasen lähentäjä teki kaiken työn. Sama loitontajan kanssa. Sain tehdä monta toistoa ennen kun tajusin, että miksi väännyn vinoon ja miten saan korjattua tilanteen. Oikean jalan patistelu ei edes meinannut auttaa sillä lihas oli jo niin paljon heikompi. Pohjelaitteessa, jossa noustaan varpaille painot hartioilla tein ensin normaalisti molemmin jaloin treeniä. Seuraavana päivänä hoksasin kokeilla vuorojaloin. no mitä kävi? Vasen jalka ei jaksanut edes puolta siitä mitä oikea!!! Siis PUOLTA! Vaikka olen useita kertoja tätä nyt treenannut niin edelleen vasen jalka ei nouse kuin puolet siitä mitä oikea, mutta toistoja pystyn jo tekemään yhtä monta. Ekalla kerralla ei vaan tapahtunu mitään enää parin sarjan jälkeen vasurissa, vaikka mitä yritti. Oikea kyllä palautui aina sarjasta ja olisi tehnyt kevyesti lisää.

Nyt kun olen itseni näillä tiedoilla järkyttänyt ja asiaa seurannut myös ratsastaessa, olen huomannut monta hälyttävää asiaa. Istuessani hevosen selässä tuen painon oikealle jalalle enemmän kuin vasemmalle, jolloin lantioni tippuu oikealle ja vasen reisi ottaa osan painosta vastaan. Siksi vasen lähentäjä ja oikea pohje ovat vahvemmat. Siksi mun lantio on vino ja selkä oireilee. Luojan kiitos mä hommasin ne salikortit! Kävin pari päivää sitten Leppälän Minnan vetämällä "kokonaisvaltainen valmennus" -luennolla, jossa hän kertoi tippuneensa monta kertaa ja sitten päättäneensä treenata itsensä niin, ettei enää tipu ja vieläpä onnistuneensa siinä. Päätin itsekin, että nyt mä prkl treenaan kroppani siihen kuntoon, että en enää tipu, vaikka se toope tekis mitä! (in my dreams... ks. video** lopussa) Siksi mulla on siis tänään jalat hapoilla. Toisaalta myös siksi, etten voi treenata yläkroppaa ja käsiä, kun vasen kyynärpää on edelleen viikontakaisesta tippumisesta kipeä. Toivottavasti se nivel on ihan ok...

Shirak 2004 ja täydellinen istunta. Oi niitä aikoja ;)

Lisätäkseni vielä kropan hallintaa mun pitäis tehä syksyllä saamia fyssarin jumppaliikkeitä. Ne oli tarkotettu nimenomaan keskikropan hallintaan, koska mun selkä oireili (3 nikamaa ulkona rivistä ollu jo vuoden päivät) ja huomasinki sillon tehdessäni sänkkäritreenejä, että tasapainoni parani ja pysyin todella paljon paremmin mukana kaikissa riekkumisissakin. Lopetin liikkeiden tekemisen ranteen jännetupen tulehduksen takia, niin hävisi tasapainokin. Oon vaan niin saamaton, etten saa itteeni piiskattua tekemään niitä enää ku aniharvoin. Pitäisi tehdä niitä yhtä usein kuin ratsastan. Nyt en toki voi tehdä ku kahta neljästä liikkeestä, koska kyynärpää.

Mä oon nyt vasta alkanu oikeasti sisäistää, miten tärkeetä on treenata muutaki ku ratsastusta. On siitä paljon puhuttu ja oon aatellu, että se on huippuratsastajien juttu. No way. Jos mä en halua tulla enää tantereeseen oman harrastepollen selästä, mun on parempi alkaa treenata. Se meinaan on sellanen linko, että mä en siellä enää pelkällä kokemuksella pysy. ks. se video.

Treeniä treeniä! Sain muuten neuvon estevalkulta, että pyydä kotikokkia tulemaan kentänreunalle katsomaan ratsastusta ja anna sille käteen kuva täydellisesti istuvasta ratsastajasta, jotta se voi koko ajan huutaa, että mitä pitää korjata, jotta istunta saataisiin myös täydelliseksi. En ole vielä kokeillut, mutta aion kokeilla. Mulla oli joskus kauan kauan sitten täydellinen istunta ja hyvä kropan hallinta. Mietinki hiljan, että miten mä sillon muka uskalsin mennä puolihulluilla hevosilla :D

* https://www.youtube.com/watch?v=7HstSx3rPvY Tiedän, tuuppasin sen sinne esteeseen. Hyi mua!
** https://www.youtube.com/watch?v=7UT7ececyPU 4 vkon karsinalevon jälkeinen vapaus <3