Tappajatiput ja pääsiäismunat

Sitä pettymyksen määrää, kun kaikki muu on mennyt nappiin valmisteluista verkkaan, mutta radalla hevosesta tulee pinkeä kuin viulunkieli ja suhaa esteistä ohi kuin rasvattu salama. Kuulemma ilma maneesissa oli kaikkiaan todella jännittynyt, eikä katsomostakaan kuulunut puheensorinaa ja monet hevoset kielteli esteille. 2/3 pääsi kuitenkin maaliin asti, joten ei sen ois pitäny mahdotonta olla. Vaikka kieltämättä mietin jo rataa kävellessä, että nyt on harrasteeseen aika vaativat esteet. Tuo kissa varsinkin, kun on niin kapea ja epämääräisen mallinen.

Kävinki sitte näyttämässä Topille ne, mitkä minusta oli kaikista epäilyttävimmät eli tappajatipun ja sapelihammastiikerin. Kyllähän se Topi niitäki tuijotti, mutta loppupeleissä se valkoinen laavu violeteilla munilla oli liikaa.Viime kisoissa päästiin sama este leikiten huolimatta joulukuusen koristeista ja blingblingistä. Ehkä ne munat muistutti isoja pedon silmiä? Koita siinä nyt sit taas arvata, että mikä tänään on jännää. Kaikkia esteitä kun ei ehdi millään esitellä ennen rataa. Jälleen kerran myös oljet maassa oli kauhea asia. Ekoissa kenttiksissä vaalea hiekka ennen estettä oli liikaa ja nyt oljet. Niihin en vaan osannu varautua enkä edes rekisteröinyt olkia rataa kävellessä. Okei, ehkä osin siksi, että kävelyssä tuli kiire ja juoksin radan läpi. Enkä nyt tarkoita juoksemisella, että pidin kiirettä, vaan saappaat jalassa juoksemalla juoksin radan loppuun - turvaliivi auki, kypärä vinossa ja saappaiden nahkaläpät lepattaen. Mahtoi ratahenkilökuntaakin huvittaa. Mulla piti olla hyvin aikaa! Mutta ei... jotenki taas onnistuin. Tästä seurasi se, että radan kulku oli mulle snadisti epäselvä, kun starttasin. Olisin muistanut kyllä radan, mutta jouduin sitä hetken miettimään, joten ehkäpä keskittyminenkin vähän herpaantui?

Maneesiin tullessa Topi siis jännittyi pinkeäksi. En taas osannut reagoida tilanteeseen riittävän tehokkaasti, kun se oli ollut verkassa jo niin rento ja rauhallinen. Tipun vieressä olevat pajunoksatki nosti pojalle veden kielelle, joten en pitänyt tilannetta kovin vakavana. Ravi tuntui siltä, että killun trampoliinilla ja Topin nenä nous ylemmäs ku oikeastaan ikinä. Ajattelin, että ok, nyt on ryhtiä, en lähde kiskomaan alas, kun se etenee kuitenkin kivasti. Katselkoot nyt vähän - Mistä mä näitä ajatuksia oikein revin aina kisatilanteessa??? Daa... Olisi varmaan pitänyt tehdä avoa se yksi pitkä sivu, koska avolla se verkassakin suorastaan löysisty. "Ei jaksa. Onko pakko?" Joku voltti ehkä ja se vitoseste ois pitäny näyttää. Mutta eeei. Toki, en tiedä oisko se vitosesteen näyttäminen auttanu mitään.

Verkkahyppy ykköselle meni leikiten. Luottavaisin mielin siis ja näytin vielä yhden valkoisen esteen Topille, kun pilli jo soi. Tässä välissä olisin ehkä voinut vielä ravata sen vitosen ohi, jos olisin pitänyt sitä vaikeana esteenä. Tästä lähtien muistan, että valkoiset jutut ja oljet on pahasta. Mutta pilli tosiaan soi ja mentävä oli. Mua ei pelottanut. Jännä homma sinänsä.

Ykkösen jälkeen oli hyvä fiilis, eikä tullut pieneen mieleenkään, että helppo pieni laavu olisi ollut jotenkin vaikea. Niinpä en osannut varautua yhtään ohi menoon ja näyttääpä videolla siltä, että päästin vasemman pohkeen nanosekunniksi irti. Sehän riittää valoakin nopeammalle panttereita pelkäävälle ponille. Videolla näyttää myös siltä, että mulla olis ollu aikaa pelastaa tilanne, mikä tuntuu nyt tosi turhauttavalta. Selkään se tuntui siltä, että peli oli menetetty ja ote hevoseen hävisi. Se oli ku limanen kala, joka vaan lipes sormien välistä. Se heitti ohjat tyhjäksi, kaula mutkalle oikeelle ja lapa edellä karkuun. Siihen olis tarvinnu napakan ulko-ohjan tuen ja vahvan ulkojalan. Mutta oisko nekään riittäny? Noin kaukana esteestä aloitettu väistöliike olisi ihan täysin mahdollista korjata ja palauttaa hevonen takas linjalle. Jotenki se vaan tuntui täysin mahdottomalta ja ratsastajasta tuli täysin voimaton matkustaja. Sehän edesauttoi masennusta, kun leikki piti lopettaa kesken. Mikään ei ole turhauttavampaa, kun se, että et voi tilanteelle yhtään mitään. Tai jos voi, ei tiedä, että mitä sille pitäisi tehdä. Mun reaktionopeus ei vaan vielä riitä tähän.

Kannus ois varmasti auttanut paljon, mutta useimmiten pelkään käyttää jalkaa kannuksen kanssa, koska Topi protestoi herkästi väärässä kohtaa annettua kannusta ja pukittelee. Ja kun pelkää käyttää jalkaa, se lepattaa omiaan, eikä ainakaan auta tilannetta. Okei, asia, joka pitää ehkä vaan opetella ja opettaa Topille monen muun asian joukossa. Ei kannukset koulusatulan kans ole ongelma, mutta estepenkissä jalka heiluu enemmän, ylempänä ja kannus osuu herkemmin kylkeen, myös tahattomasti. Huoh, pakko se on sitäki alkaa opetella käyttämään. Mun mielestä ratsastin kuitenkin ihan hyvin ja moni asia on loksahtanu paikalleen. Silti kävi näin. Millä eväillä siis tästä eteenpäin? Jaa-a... Jos olisi joku helppo vastaus niin kaikki ratsastajat varmaan hyppäis gp:tä. 

Kaikestahan pitää kuitenkin löytää jotain positiivista, joten:

1. En tippunut. Viimeksi Harjussa tipuin verkassa ja nytkin olisin voinut jäädä matkasta, kun Topi ekan kerran suhas vitosesta ohi. Ei, olin todella tukevasti ja hyvin satulassa. Istunta tuntui kaikin puolin tukevalta ja turvalliselta! Estepenkki ei tuntunu enää liukkaalta katapultilta.

2. En pelännyt. En pelännyt Topin reaktioita, en pukkeja, en esteitä, en mitään. Esteet tuntui pieniltä (Jes!!!) ja hyppääminen helpolta. Hirvitti tottakai, että se tökkää jonnekin, mutta se oli enemmän sellasta... epäluuloa. ei pelkoa. Olen päässyt itsevarmuudessa uudelle tasolle ja se toivottavasti välittyy myös hevoseen ajan myötä.

3. Valmistelut meni hyvin. Olkoonkin, että ohimenoja tuli jo kotona, mikä ei ollu hyvä juttu, vaikka tilanteet silloinkin saatiin korjattua. No, ainakin niitä siis pääsee harjoittelemaan myös kotona. Mutta hevonen oli sopivan "veltto", ei ylimääräistä pöllöenergiaa ja se oli läpiratsastettu.

4. Osasin ratsastaa verkan alusta loppuun toimivasti ja kunnolla. Avot ja väistöt toimii kaikissa askellajeissa hyvin. Laukassa sai takajalat töihin, mutta poni ei pääse räjähtämään käsiin. Parin avon jälkeen kuulu vaan "pärsk" ja möröt katos nurkista. Ihan mahtava fiilis siihen paikkaan!

5. Topi saatiin juomaan reissussa! Se vaati kyllä valtavasti maanittelua ja läjän leivänpaloja, mutta melkein 10 litraa lopulta upposi mellavettä. Askel eteenpäin, että voidaan turvallisin mielin lähteä myös 2 päivän kisoihin.

 6. Mulla oli KK hevosenhoitajana ja se jaksoi mukisematta odottaa kilpailut loppuun eikä huomauttanut koko päivänä, että meidän lähtö mökille venyi niin myöhään - huolimatta 2 h odottelusta, että kisat päättyy ja päästään vielä treenaamaan. Sain myötätuntoa, tukea ja turvaa. Näin videolta heti radan jälkeen, miltä se näytti sivusta päin. En ollut kyllä ihan varma siinä mielentilassa, että haluanko katsoa... Katsoin kumminkin. Enkä ollut yksin itkupotkuraivarini kanssa <3

7. Sain ratkaistua ongelman vielä ennen kotiin lähtöä. Hetken keskusteluiden jälkeen sain tosiaan  jäädä kisojen jälkeen hyppäämään sen vitosen, ettei tarvitse viedä nuorta kotiin huonon suorituksen jälkeen vaan sain sen vieläpä nätisti esteestä yli ja saatoin kiittää ja taputtaa poikaa. Heti oli paljon parempi fiilis, kun voitettiin möröt ja vieläpä niin "helpolla" tavalla. Vaatihan se 5 minuutin kiertelyn esteen ympärillä, mutta sitten se oli ekasta lähestymisestä homma selvä. Hieno poika <3

8. Topi tykkäs kyllä hypätä. Nyt oli liikaa pelokkeita ja ratsastaja ei ollu tilanteen tasalla tarpeeksi eikä rutiinia riittävästi, mutta poni eteni ja hyppäs mielellään.

9. Ne askellajit... Näittekste miten se leijaili?! Sen ravi näyttää kimmoisalta, sen laukka on saanu voimaa ja pontta eikä me liikuta enää niin ku laakamadot tai valuva räkä! Käyntiki oli hienoa, mitä nyt vähän nyki, koska "mörkö". Liikkuuhan se nyt kaikkiaan ihan eri tavalla kuin vuosi tai kaksi sitten. Vielä kun saisi ne ratsastajan kädet aloilleen...

10. Elämä ei päättynyt tähän, enkä vielä ehtinyt myydä hevosta. KK ilmoitti heti, että hänellä on sitten etuosto-oikeus, jos hairahdun niin pahasti, että pistän hevosen myyntiin. No, en mä nyt sentään. Vähän piti kuitenkin läpällä siitä puhua tallillakin. Jotenki jännästi ei kuitenkaan tullut heti tarjouksia. Onkohan meillä jo liian paha maine? ;)