Perunasäkki

Ehkä jotain pientä korjattavaa (2013)

Aina välillä ajattelen (lue: koko ajan), että ratsastukseni näyttää siltä, että olen ekaa kertaa hevosen selässä. Selkä on spagettia, jalat heilurit ja kädet narujen päässä pomppivat pingispallot. Tietyissä tilanteissa siltä se näyttääkin. Onneksi ei aina. Nuorena mulla oli kaunis ryhdikäs istunta, mutta se hävisi kasvamisen ja ratsastuksen taukoamisen myötä jonnekin. Nykyään oikeassa asennossa istuminen on sula mahdottomuus, ellei olla pysähdyksissä ja ensin asettele itseäni sinne satulaan puoli minuuttia. Vasen laukka on tuskallisen vaikeaa ja ryhdistä ei ole tietoakaan. Mutta niillä ei liene väliä muualla kuin kouluradalla, kunhan ei häiritse hevosta ja pystyy antamaan oikeat avut oikeaan aikaan. Niin ainakin uskottelen itselleni, kunnes hevoseni on taas nakannut valmiiksi syöksyasennossa istuvan ratsastajan pöpelikköön. "Lähti ku tykin suusta" istuu aika hyvin tähän mielikuvaan.

Pala täydellistä istuntaa. r. Shirak (2004)

Tänä päivänä on tarjolla jos jonkinmoista istuntakurssia ja -tuntia. On ratsastuspilatesta, centered ridingia ja sen sellaista. Mitään näistä en ole kokeillut, haaveillut vain. Miksi? Koska lompakkoni sisältö on rajallinen ja olen halunnut panostaa edes niihin perusvalmennuksiin ja kilpailuihin. Kotonakin voi kuitenkin tehdä todella todella paljon ihan itsekin istunnalleen. Oma valmentajakin pystyy sanomaan paljon, kun vain pyytää. Ekaks tietty tarvii hevosen ja vieläpä sellaisen, joka reagoi ratsastajan istuntaan ja pieniinkin apuihin. Jos ratsastaa kuurolla puupökkelöllä, joudut kuitenkin tekemään niin äärimmäisiä liikkeitä raajoillasi, että et saa siitä kaunista muuten kuin esittämällä kiihtynyttä balettitanssijaa siellä selässä.

Oi niitä aikoja... t. Darial (2007)

Mun suosikki tapa kehittää omaa istuntaa on junnusta asti ollut ilman satulaa ratsastaminen. Erityisesti pyöreällä tinkerillätai suokilla, jonka askelet on tasaset ja luonne vielä tasasempi. Laukkaa löysin ohjin ja ilman satulaa pitkin pururataa. Purtsi <3 Laihalla luisevalla pv:llä, jonka selkäranka pistää ahteriin ja jonka mielenliikkeet on yhtänopeat kuin sun silmänräpäytykset - sillä se ei ole niin hauskaa. Topi </3Sen selässä ei pääse rentoutumaan saati miettimään omaa asentoa. Siellä kipristät itsesi munamaiseen suojeluasentoon ja yrität pikistää itsesi hevoseen kiinni, mutta todellisuudessa pompit vaan pahemmin ja lopulta munamainen asento suojaa niskaasi retkahtamasta tömähtäessäsi maahan. Tässä tapauksessa ehdottomasti parempi vaihtoehto on mennä ilman jalustimia. Aina parempi, jos saat jonkun liinan päähän juoksuttamaan hevosta ja hevoselle sivuohjat. Silloin pääset oikeasti keskittymään itseesi ja voit unohtaa hevosen. Kyllä se oma hevosia pelkäävä mieskin kelpaa tähän hommaan. (Hox. stereotypia. Ei päde läheskään kaikkiin miehiin.) Sä voit edelleen vaihtaa askellajista toiseen itse, mutta joku muu pitää näennäisesti hevosen ympyrällä. Ei se hevonen sitä tajua. Heti.

Yksi valmentaja kerran sanoi, että etsi netistä kuva mielestäsi täydellisestä istunnasta, jollaisen haluaisit itse, tulosta se ja ojenna miehellesi tai kaverillesi ja pyydä huutamaan kentän laidalle, mitkä asiat istunnassasi eivät ole niin kuin kuvassa. Mies on tähän ehkä huono, koska huudat kuitenkin kohta takaisin "mutta ku ei pysty!" tai "tuu ite koittaan!" tai jotain muuta ihan vaan koska turhauduit siihen, kun lonkka ei aukea ja kyynärpää ei pysy kyljessä. Ja kun "ei toi mies vaan tajuu...". Valitse huutelijaksi henkilö, jolle et kehtaa väittää vastaan. Saatat ehkä jopa kuunnella ja kiltisti yrittää toteuttaakin.

Aluevalmennus: jalustimet irti satulasta... (2014)

Muita hyviä tapoja? Mä vedin siskolta kerran kyynärpäät pintelillä selän taa (siskoja saa kiusata <3). Tuli ryhtiä, eikä kädet heilunu. Siihen on nykyään joku ihme muovinen telinekin tehty. Ehkä snadisti turvallisempi ja helpompi käyttää ku solmitut pintelit. Sitten voit myös ottaa jalustimen roikkuvan hihnan pään jalan etupuolelle ja omaan käteen, jotta käsi pysyisi paikallaan. Auttaa myös pitämään vastaan tarpeen tullen. Ei toki ole suositeltavaa opettaa hevosta makaamaan kuollutta kättä vasten, joten pitää olla varovainen, jos lukitsee kätensä paikalleen. Topi ei tule kovaksi suusta, mutta saattaa ilmoittaa nopeasti, että mene sitte itte! Vaihtoehtoisesti voi kiinnittää jonkun hihnan satulan lenkkeihin etukaaren kohdalla tai niissä olevaan kauhukahvaan. Meidän koulusatulassa on kauhukahva. Joskus on kuulemma otettu vesilasia käteen tai raippa poikittain ja molempien peukkujen alle. Tai kukka käteen ohjan kanssa. Kukka ei saa kallistua tai vesi läikkyä. Joku valmentaja uhkasi ottaa sulta viiskymppiä ja laittaa pepun ja satulan väliin. Jos se tippuu, löytäjä saa pitää. Ts. opettaja. Kikkoja löytyy!

My favorite pic... (2015)

Istuntaa kehittää huomattavasti myös kevyenistunnan harjoittelu vaikka jokkey-jalustimilla. Se vahvistaa keskikroppaa. Pakko vahvistaa, johan se tuntuuki niin kauheelta! Joudut myös ehkä painamaan kantapäitä alemmas tukevan asennon löytämiseksi ja nostamaan päätäsi, että näet edes ne korvat, joita on aina niin kiva tuijottaa. Kovin arvaamattoman tai herkän hepan kanssa tämä on aika hankala harjoitus. Jos horjahdat, tiput. Jos naapuri horjahtaa, tiput. Jos hevosen mielentila horjahtaa, tiput. Ellet sitten ole se ammattilaiskenttäratsastaja, jota ei saa alas kuin kaatamalla hevosen. 

Jos oma istunta ahistaa, kerro siitä omalle valkulle. Saat vähintäänkin tukea "ei tuossa nyt niin pahasti vikaa ole. Sen kun ratsastat." tai siis "pidä ne ohjat kädessä. Hartiat takana. Selkä suorana. Kantapää alas. Älä purista polvella. Katse eteen. Katse! ja ne ohjat. Istu molemmilla istuinluilla. Älä kipristä kylkeä ja kaadu kaarteessa mukana vaan istu suorassa. OHJAT!"

Istunnan kanssa ei voi oikoa. Jos kroppa on jostain jumissa, se näkyy kaikessa ratsastamisessa. Esim. viime treeneissä vasemmalle kääntyminen tuntui taas sulalta mahdottomuudelta. Se johtui taas vain ja ainoastaan siitä, että vasen nilkka oli jäykistynyt ja koko jalka oli ylempänä kuin o

Kantapää vielä alas ni aika jees! (2014)

ikea. Jalustinhihnoja muuttamalla olisin korjannut tilanteen ja auttanut hevosenkin elämää, mutta piti ratsastaa muutama päivä ja mennä ilman jalustimia, että taas muistin ja tajusin, miksi kaikki on niin vaikeaa vasemalle. Kummasti rupes poni taipumaan ja kääntymään, kun korjasin tilanteen. Minusta tuntui, että se jopa ihan huokaisi, että "vihdoin, senkin daiju." Ja taas ihan vaan siksi, että nilkka on jumissa.

Ikävä kyllä paras apu siihen istuntaan on liikunta ja venyttely. Mulle pilates/functionality, salitreenit ja loputon tuskallinen kamala ahistava venyttely on ne avainasiat, joilla sain istuntaa parannettua. Mutta heti ku nuo lopettaa niin ongelmatkin palaavat. Ei tätä kroppaa lopullisesti saa korjattua parilla salitreenillä, mutta elämää sillä voi helpottaa. Varsinkin hevosen elämää. Jahka tästä flunssasta pääsen, niin alan harjoitella ohjasajoaki. Tulee juostua itselle kuntoa ja liikutettua poni. Kiitos flunssien ja pieleen menneiden aikataulujen, 2 kk taukoa kaikesta oheisliikunnasta ja se näkyy sekä vyötäröllä, että videolla. Eiku lenkille mars!

ps. vaikka istuisin pääosin kuinka hyvin, kun iskee pakokauhu ja paniikki, tästä kropasta tulee rautakanki niillä pingispalloilla ja heilureilla. Jännitys on pahasta.

Jipii! (2014)