kun tavoitetta ei saavutettu

Kun tavoitetta ei saavutettu, pitää miettiä, missä on vika ja miten se pitää korjata. Onko tavoite liian kova, oliko vaan planeetat väärillä kohdilla vai tavoite yksinkertaisesti väärä. Jälkikäteen kun ajattelee, niin tällä kertaa tavoite taisi olla väärä. Jos keskityt pelkäämään tippumista ja aloitat treenin tavoitteella, ettet tipu, taitaa olla aika todennäköistä, että tiput. Omalla kohdalla ainakin tällainen ajattelu kohdistaa jännityksen tippumiseen ja laput silmillä ei tajua ajatellakaan muuta. Kuten esim, miten ratsastan hevosta niin, ettei se edes yritä tehdä mitään sellaista, että lennän selästä. Joku voisi tosin sanoa, että "höpö höpö, et vaan yrittänyt tarpeeks." Aikanaan ku laskettelin usein, isä kysyi päivän päätteeksi, että kaaduitko. Jos en ollut kaatunut, hän sanoi, etten ollut yrittänyt tarpeeksi. Alan ymmärtää sitä periaatetta pikku hiljaa. Laittamalla itsensä likoon ja ottamalla riskejä kehittyy ja kokee sekä onnistumisia, että "kaatumisia".

Mitä eilen sitten tapahtui? Aikataulu petti jo heti aamusta. Sain sen kertaalleen kiinni, mutta tunti pakkaamisaikaa osoittautui liian lyhyeksi ja päästiin varttia myöhässä lähtemään. Lisäksi ajomatkaan olin varannut 2 h (ilman hevosta 1 h 45 min), mutta meni 10 min. pidempään. Siispä perillä oltiin lähes puolituntia myöhemmin. Se riitti hevosen varustamiseen ja ajoissa selkään nousemiseen, mutta en ehtinyt juoksuttaa Topia. En pitänyt sitä tosin muutenkaan tärkeänä. Olisi pitänyt. Seuraava virhe tuli siitä, kun lähdettiin verkkaamaan, lähdin vanhaan tapaan ravailemaan ja laukkailemaan kohtalaisen päättömästi. Kävellessä alueelle takana tullut hevonen alkoi pöristä ja hermoilla, joten tottakai Topi keräs sen pörinän itteensä ja oli pinkeä kuin viulun kieli. Olisi tässä kohtaa jo pitänyt tajuta ottaa se paremmin haltuun. Mutta eeeei, ilman jalkaa ja ohjassa roikkuen lähdin painelemaan ympäri peltoa välillä antaen sen harppoa isoa ravia ylämäkeen ja ottaen sitten kiinni. Sama laukassa. Päästin ylämäkeen vähän reippaammin ja sitten kiinni.

Se kuumeni ja kuumeni ja lopulta päätin vaihtaa nivelkuolaimen pelhamiin. Pian sen jälkeen se aloitti oman rodeo shownsa. Milloin pukitti, hyppi pystyyn ja lopulta teki laukasta täys pysähdyksen selkä pyöreänä, nenä polvissaan ja tehden samalla takaosakäännöksen tasajalkaloikalla. Mä pyörähin siihen sen lavan viereen lähes jaloilleni. Minua ei sattunut enkä edes itkenyt! :D Mutta ei kyllä naurattanutkaan. Ehdin ratsastaa varmaan 10 minuuttia verkkaa, ku olin jo nurmella. Takas kyytiin ja homma vaan paheni, kunnes tulin itse hevosen seästä alas. Siinä kohtaa jo muutama kyynel tuli epätoivosta, kun tuntu, etten pysty tekemään hevosen kanssa mitään. Pelotti ihan törkeesti ja en tienny yhtään mitä tehdä. Tulin siis alas ottamaan itelleni happitauon ja jos vaikka Topikin vetäisi hetken henkeä. Hetken keskustelun jälkeen valmentaja antoi pari vaihtoehtoa, taistella nyt tai mennä juoksuttamaan/ratsastamaan kentälle ja mahdollisesti yrittää klo 17.00 ryhmään uudestaan eli kolmen tunnin päästä. 

Muut lähti tekemään verkkahyppyjä kauemmas. Mä mietin hetken, kiipesin kyytiin ja aloitin käyntiväistöt kaheksikolla. Avoa, sulkua, suunnanvaihtoja. Sama ravissa. Topi rupes hiljalleen kuuntelemaan ja rentoutumaan. Pystyin hiljalleen ratsastamaan jalasta sitä myös eteen ja uskalsin jopa vähän napauttaa jalalla. Tein varmaan vartin töitä itsekseni muiden hypätessä tukkeja kauempana. Siirryin hiljalleen lähemmäs verkkaamaan nähdäkseni, että vieläkö se saa kipinää muiden laukkaamisesta. Hiljalleen se alko olla niin kuulolla, että uskalsin mennä 20 cm koivun. Se jännitty ennen tätä "puomia", mutta mentiin yli. Sitte vierestä jo esteeksi tunnistettavissa oleva koivu. Sitte liityinki takas porukkaan ja alettiin lopulta hypätä. Mä istuin satulassa koko ajan. Ei kevyttä istuntaa eikä kevyttä ravia askeltakaan missään välissä. En voinut. Olisin lentänyt ensimmäisestä sivuaskeleesta taas nurmikkoon.

Topi hyppäs kaiken epäröimättä ja reagoi jalkaan hienosti. Minä taas en uskaltanut käyttää jalkaa ja välillä muistanutkaan. Pelhami oli tässä vaiheessa jo turhan kova kuolain, kun Topi kuunteli. Se meni aina alle ja esteenjälkeen suorastaan romahti edestä. En saanut sitä oikein ylös, vaikka mulle hoettiin, että jalkajalkajalka, mutta pikku hiljaa Topi rupes katsomaan esteitä ja imemään niille nenä ylhäällä, joten lähestymiset onnistu, jos mä vaan laitoin sen jalan kii ja annoin mennä. Se teki hienoja pyöreitä hyppyjä, kun lähestymiset onnistu. Jätti taas ilmavaraa joka väliin ja valkku sanoki lopuksi, että me oltais voitu hypätä isompaakin, mutta tänään oli parempi näin. Olin täysin samaa mieltä!

 Loppupeleissä meni siis oikeasti hyvin ja päästiin ns. meidän tasolle. Alku oli vaan ihan kamala. Hyppääminen tuntu ihan mielettömän siistiltä ja helpolta, kun päästiin vauhtiin ja Topi vaihteli suvereenisti laukkoja tarpeen mukaan. Ei enää ristilaukkoja ja vastalaukkoja läpi kaikkien kaarteiden <3<3<3 Sanoin valkulle ennen treeniä, että ollaan ehkä teknisesti menty vähän eteenpäin, mutta henkisesti taaksepäin. Saatiin kuitenkin murskavoitto tämän päivän ongelmista. Lopussa uskalsin mennä muutamia askeleita jopa kevyessä istunnassa ;)

Alun ongelmat tulee varmaan olemaan edessä joka kerta, kun lähdetään muualle. Mun pitää nyt siis opetella kikat, joilla saan sen toimimaan alusta asti, vaikka se kiehuis ja keittäis jo ekasta askelesta. Sain jo vinkkejä perheeltä, että ylitaivutusta nenä lapaan ja väistöjä. Sillä saan estettyä sen sinkoilemisen ja toisaalta mun on pakko käyttää jalkaa enkä voi vaan matkustella. Topi tulee kyllä avuille sieltä, mutta jos alotan keventelemällä päättömästi niin miksipä se kuuntelisi? Tein myös havainnon, että jätän helposti oikean ohjan löysäksi enkä ota oikeaa puolta tuelle. Heti ku korjasin tilanteen, Topi asettu ihan eri tavalla. Mitä alan siis työstää? Omaa päätä. Sitä, etten keskity tippumiseen vaan siihen, että käytän jalkaa ja pidän molemmat kädet tasaisella tuella. Näin pääsen todennäköisesti treenaamaan nivelellä ja turvallisemmin. Parit maastoestetreenit yritän vielä päästä, mutta en uskalla kenttäkisoihin tällä yhteistyön tasolla. Siispä jalka jalka jalka jalka. Tätä hoetaan nyt koko talvi ja yritetään niitä kisoja sitten ensi vuonna.