Esteitä ja maastoesteitä

"Koffin" tynnyrit + hauta + tynnyrit

Tässä on parin viikon aikana ehditty hypätä kolme kertaa. Kahesti maastoesteitä ja kertaalleen rataesteitä. Kaikki treenit oli todella erilaisia. Ei pelkästään siksi, että treenipaikat ja tehtävät oli erit vaan myös siksi, että Topi oli tosi erilainen eri kerroilla ja mä ratsastin eri tavalla, välillä huonommin, välillä vähän paremmin. Omassa perusratsastuksessa tuntuu olevan edelleen valtavia aukkoja, jotka johtuu enemmän tai vähemmän omasta jännittämisestä ja korvien välistä muutenkin. Ensimmäisestä treenikerrasta kirjoitinkin ja videolta katsottuna meni oikeastaan todella hyvin, kun päästiin vauhtiin. Videoita löytyy siis taas mun youtube-kanavalta.

Meni reilu viikko, kun hypättiin sitten rataesteitä kotikentällä. Tuttu valmentaja tuli pitämään meille tuntia ja olin varautunut taas kamalaan showhun, joten jännitti ihan kamalasti. No, koska takana oli eilisen tunnin käyntimaasto ja sitä edeltävänä päivänä tunnin rankka ratsastus (ja kirjaimellinen taistelu) sekä irtorevittelymaneesissa, niin että Topi puuskutti vartin sen jälkeen, oli se jo verrytellessä vetelä ja laiska. Se ei oo ollu sitä viikkokausiin, joten olin taas sormi suussa, että mitä mun nyt pitää tehä.

Pieni porras

Toisaalta tiesin, että eteen eteen eteen, mutta ku jos se sit taas kuumuu ja villiintyy? Pelkäsin sen riehumisia taas niin paljon, että ratsastus jäi vajavaikseksi ja "kauheaa vauhtia" oli taas ulkopuolisen silmin koululaukkaa. Tästä seurasi mm. se, ettei askel meinannut osua ja okserisarjalle tultiin varmaan 7 kertaa huonosti. Vasta viimeisellä kerralla, kun menin "niin lujaa ku uskallan", askel osu sinne päin ja hypyistä tuli sujuvampia. Esteet nyt oli kohtuu pieniä, joten Topilla ei ollu ongelmia niistä selvitä. Mulla sen sijaan oli ongelmia pysyä kyydissä kerran jos toisenki niissä hissihypyissä. Jännityksen ja velton ratsastamisen myötä jätin Topin yksin lähes joka esteelle. Sit ku katoin, että "ei se askel osu!" niin ohja pois ja jalka irti. Just se mitä pitiki tehdä. Not.

Koivu ja tuplatynnyri rinteessä

Kaiken kaikkiaan ongelmat kulminoituu jalan käyttämiseen. Ekan treenin verkassa en tajunnut käyttää jalkaa ja sitä kautta päädyttiin ongelmiin. Esteillä en uskaltanut  käyttää jalkaa, kun pelkäsin, että se sinkoaa heti. Rataestetreeneissä en tajunnu käyttää tarpeeksi jalkaa, vaikka nyt jo vähän käytinkin. Laukassa se sai helposti aikaan paikallaan pomppimista ja vaihtoja, eikä eteenpäin suuntautuvaa liikettä, niin ku ois pitäny. Viimeisimmässä maastoestetreenissä käytin jalkaa verkasta lähtien ja homma suju hyvin, kun Topilla riitti virtaa, mutta pysyi kuitenki nahoissaan. Ihan en vielä ole tyytyväinen sen keskittymiseen vaikka hyppäsikin mielellään kaiken. Itsekseen ku olen ratsastanut, usein on tuntunut, etten saa jalkaa kiinni ja asento on jotenkin kauhean hankala. No nyt ku satulaseppä kävi ja laitettiin mattes karva ilman paloja satulan alle, se istahtiki hyvään asentoon Topin selkään ja voila! Pystyin ratsastamaan. En vaan jaksanut kauheasti ja tätä kirjoittaessa olenkin jo kipeä.

tuplatynnyri läheltä

Vielä ois mahdollisuus ilmoittautua Suontaan taitomaastoestekilpailuluokkaan 90 cm ja syyskuussa Niinisalon harrasteeseen. Niinisalo on tasoltaan realistinen, kuluiltaan sit taas ei. 80 e kisamaksut, 80 e hevosen majotus, 25 e traikku ja bensat yli satasen. Jos en voita lotossa tai jotain muuta niin taitaa jäädä väliin. Sitte on vaan paikallisia este- ja koulukisoja. Taitaa mennä niin, että osallistun tasan seuramestaruuksiin ja treenaan talven yli.

Mahottoman sulonen mökki! Tähän piti tutustua ensin kävellen,
 koska se oli pelottava, mutta sit se mentiin ihan lentäen :)

Suontaan kisat houkuttas, mutta kappas ku ei oo traileria ja siellä on kaks sellasta estettä kuulemma, joita me ei olla menty. Jos kyse ois normaaleista tukeista tms. ni ei ois väliä, mutta kun on vähän hankalampia niin en sitten tiedä. Harjotustahan se olis ja kulut murto-osan Niinisalon kisoihin verrattuna. Enhän mä sinne menis edes kisaamaan mistään sijotuksesta vaan yrittäisin saada ehjän suorituksen, hyvän fiiliksen ja ois kiva saada kirjallinen palaute ratsastuksesta. Äh, en mä tiiä! Se on niin päivästä kiinni, että meneekö se kaiken mukisematta vai joudunko mä taistelemaan jokaisen esteen yli. Se on selvä, että jännittäis ihan pirusti, mutta ehkä mä nyt osaan ratsastaa Topin kuulolle ja päästä temppuiluista eroon?

Tästä mä ajattelin kuvien perusteella, etten tuu uskaltamaan tätä,
mutta noin me vaan se mentiin! Topi <3

 Fiksuinta ehkä olis antaa olla ja kisata kenttää ens vuonna. Ei malttais :( Sitte ei tulis tälle kaudelle yhtään maastostarttia. Yks estekisa takana koko vuodelta ja sekään ei mitenkään kehuttava. Onkohan se ihan kauhee aloittelijan virhe tunkea ittensä kisoihin, jonka tasolla ei oo ihan kauheesti hypänny? Onhan meillä 90 cm rataesteitä takana useampi rata ja melkein kaikki ko. maastoesteetki ollaan hypätty. Sit ku se meniski ketuilleen niin olisin vaan sillee "ahneella on kakkanen loppu".

Maastoestetreenistä Tiialla jäi kyllä tosi hyvä fiilis, ku Topi suorastaan lensi esteistä yli, vaikka välillä vähän tuijottelikin. Se meni korvat tötteröllä kaikkia esteitä päin ja pystyjen tynnyreiden jälkeen heitti sellaiset ilopukit taas, että valkkuki huus "pysy kyyissä!" :D Ja pukkien perään heti jarrut pohjaan ja niskapyöreenä tasajalkaloikkaa etujaloilla. Hohhoi. Mutta matka jatku! Hypättiin kaikki kuvissa näkyvät alas, ylös oikeelta ja vasemmalta :) Jopa tuo koffin-tyyppinen tehtävä täysin ongelmitta. Hautaa Topi vähän katto ja tuli varovasti lähelle, mutta yli meni epäröimättä <3

Vaununrenkaat ja isompi porras :) Topi meni muuten molemmat alashypyt todella sujuvasti oikealla tekniikalla! <3