Kisakauden avaus vaiko ihan mokaus?

Miten monta asiaa voi tehdä väärin ja mennä pieleen ennen yhtä kilpailusuoritusta? Monta. Tsiljoona. Jaanpa ne osiin suunnittelu,valmistelu ja suoritus.

Suunnittelu? Puhutaan paljon rutiineista ja siitä, että hevosen arjessa ne ovat oleellisia. Siispä itsekin jumituin rutiineihin ja koska ennen treeniviikonloppuja olen antanut Topille vapaapäivän, jotta jaksaa ja on virkeä, annoin nytkin vapaan ennen kisaa. Virhe nro 1. Kyllä jaksoi ja virtaa riitti liian kanssa. Suunnittelin myös, miten minun tulee ratsastaa rata. Edellisenä iltana mietin sitä fiilistä ja kisapaikalla suunnittelin radan ratsastuksen kohta kohdalta. En kuitenkaan suunnitellut sitä, miten toimin verkassa vaikka tiesin, että odotettavissa voi olla vaikeuksia.

Valmistelu: Varasin reilusti (liikaa) aikaa, kun starttikin oli vasta iltapäivällä. Ehdin pestä suitset ja kerätä jännitystä. Oltiin kisapaikallakin reilusti etuajassa, joten hevosella oli tiedossa vähintäänkin tunnin odottelu autossa. Virhe nro 2. Kyllähän sitä ittelläki kierrokset nousis, jos joutuis seisomaan yksin kopissa aloillaan vailla seuraa toista tuntia.

Verryttely: Juoksutin virtaisan hevosen kentällä. Hetken se jaksoikin pörhistellä ja sitten vaikutti raihoittuvan. Niinpä kävelin hetken ja kiipesin kyytiin. Verkkavuoron alkaessa suunnistin 2 muun hevosen kanssa maneesille. Ensimmäinen (tuntsari) kieltäytyi heti menemästä maneesille. Tyttö vinkkasi minut ohi. Sanoin yrittäväni, mutta epäileväni, ettei hevoseni suostu menemään ensimmäisenä. Virhe nro 3. joko päätät mennä tai olet menemättä ja kaivamatta verta nenästä hevosen kanssa. Ei epäröintiä ja jahkailua. No puolessa välillä mäkeä Topi löiki liinat kiinni ja mitä minä tein? Vinkkasin seuraavan hevosen edelle. Virhe nro 4. Annoin periksi ennen ku edes yritin. Taru-Topi 0-6.

Loppuraveja kesällä 2013

Itse verryttelyssä olin pulassa jo ensimmäisistä askeleista. Kun muut alkoivat ravata, Topikin alkoi. No enpä ottanut käyntiin, kun takaraivossa siinsi pystyyn hyppäävä ruuna, joka kiukuttelee, kun ei saa mennä. Nehän sanoi, että eteen, ettei pääse tekemään ikäviä asioita. No, eipä siinä ruuhkassa voinut ratsastaa kunnolla eteen ja toisaalta, jos antaisin villiintyvän ruunan mennä, se lähtisi pukkipierulaukkaa ja vaarantaisin itseni lisäksi ne tusina muuta verryttelijää. Tyydyin siis antamaan ravissa pitkällä sivulla sen verran myöten, että mentiin lisättyä "hallitusti". Kaikki laukannostot nousivat enemmän ylös kuin lähtivät eteen. Olisi taas pitänyt ratsastaa eteen, mutta a) en uskaltanut b) en mahtunut. Siispä pari kierrosta laukkaa ja hypyt ravista. Hypyt, jotka laukannostojen lisäksi suuntautuivat ylös, eivät eteen. Ja missä pohje? Jännittyneenä irti kyljestä, koska "kohta se lähtee". Tässä vaiheessa ratsastuksellisia virheitä oli tehty miljoona. Roikuttu suussa kaiken vauhdin tappamiseksi, muttei niin, että hevonen olisi tullut kuulolle. Pohkeen käyttäminen just sen verran, että eteni, nosti laukan tai jotain muuta, mutta ei niin, että hevonen olisi tullut oikeasti pohkeen eteen. Verkkahyppyjä tuli otettua kaikki 4 kappaletta. Olisin voinu hypätä, hypätä ja hypätä, että hevonen edes vähän rauhottuisi, turtuisi ja keskittyisi, eikä olisi jokaisessa hypyssä niin voimantunnoissaan, että sanoo "wippii" jokaisesta ponnistuksesta.

Peruspäivä ;)

Suoritus: Pilli soi, laukan nosto ja niskojen nakkelua. Mun reaktio? Ei mikään. Hetken päästä raviin ja uusi nosto kuuntelemisen varmistamiseksi. Lisää niskojen nakkelua. Lähestyminen ensimmäiselle esteelle suunnitellusti, jännittäen katsomoa esteen vieressä. Koottua laukkaa, joka ei etene, mutta poni varmasti "hanskassa" vaikka hanskat oli pahasti hukassa. Hevonen ottaa suunnan vasemmalta ohi ja tiedän, että pohkeella sen saa kyllä yli. Siispä ihan oikein, vasen pohje lujasti kiinni, jolloin hevonen otti askelen oikealle lähemmäs oikeaa ponnistuskohtaa ja todellakin ponnisti. Jälleen kerran suoraan ylös, eikä rahtuakaan eteen. Hidastettuna hyppy oli tällainen: Askel oikealle, ponnistus suoraan ylös, ja kun etuosa alkaa lähestyä maata, takaosa nousee vielä parikytäsenttiä korkeammalle ja voimaa tehostetaan pienellä potkulla samalla kun pää on jo etujalkojen välissä, selkä köyryssä ja vasen korva kohti muita hevosia. Kun etujalat koskee maata, koko hevonen on ku rodeoesityksen villi mustangi. Ensimmäinen laukka askel etuvasemmalle, kun ratsastaja on edelleen siellä 2 metrin korkeudessa. Homma viimeistellään täys stopilla vähän vasemmalle toisella laukka askelella. Näyttää aika tyylikkäältä videolla.

Vastalaukkaharkkoja kesällä 2013

Kaikki se jännitys, suuret odotukset, toiveet rusetista ja "kunniasta" ja erityisesti  se jännitys purkautui lapsellisena vollotuksena maneesin hiekassa. Aikuisen ihmisen vollottaessa tietenkin henkilökuntakin hätääntyy, että nyt on jotain pielessä. "sattuuko johonkin?" Joo... "mihin sattuu?" Päähän. ja selkään. ja omatuntoon. Hetken pakottivat istumaan aloillaan (niin ku pitääki) ja sitten pyyhin pahimmat hiekat housuista (videolta näin, että pyyhin ehkä pari murua hiekkalaatikollisesta). Takas satulaan ja uusi yritys. Hyvä puoli seurakisoissa on se, että yleensä tarjotaan mahdollisuus yrittää uudestaan. Kävi kyllä mielessä, että voisikohan joku muu yrittää. Mutta tajusin sentään itse taistella pelkoni yli ja hoitaa homma loppuun.

Siispä lähestyminen ravissa hurjalle 70 cm pystylle, harjasta kiinni ja sitä seuraava paikalta poistumisyrityksen estäminen ja napakka huomautus ruunalle, että nyt ei vetele. Kyydissä pysytään vaikka kynsin hampain! Loppurata sujuikin enemmän suunnitellusti, joskin suoritin heti 2 esteen jälkeen kaksi kappaletta reiluja kokovartalopidätteitä suorin jaloin. Tehosi! Edelleen hypyt oli liioteltuja ja hankalia pysyä kyydissä (varsinkin, kun ei ole ikinä hypännyt metriä isompaa), mutta maaliin päästiin. Taputukset meinasivat aiheuttaa vielä viimeisen katastrofin, mutta tällä kertaa ruuna tyytyi vain järkytykseen. Vielä kisojen jälkeen suoritin sovitusti rataharjoituksena hieman korotetun radan. Todellakin vain hieman, sillä en halunnut kokeilla, mitä tarkoittaa vielä 10 cm lisää korkeutta hyppyyn, edes vahingossa. Tämä rata sujuikin jo varsin asiallisesti ja loppua kohti alkoi sujuakin. Uskalsin päästää käsijarrusta irti.

Mitä opin? Älä pidä vapaata juuri ennen kilpailuja. Älä seisota vireää hevosta tuntikaupalla trailerissa ennen starttia. Suunnittele verryttely, kun näet puitteet. Etsi ne keinot, joilla saat hevosesi ohjan ja pohkeen väliin, vaikka ympärilläsi suihkisi tuntsareita joka suuntaan ja ääniherkkä hevosesi säpsähtäisi jokaista puomin kolhaisua. (osta korvahuppu...) Älä anna periksi pelolle ja epäilyille! Opettele uskomaan siihen, että pärjäät ja hoida homma kotiin. Koska sitten se ei ainakaan onnistu, jos et edes yritä. Tosissasi.


Tässä rata suoritettuna. Tippumista en näköjään ole julkaissut. Ehkä 3 min vollotuspätkän takia. https://www.youtube.com/watch?v=49ayHv3n-pA