Kangasala ja harrasteen startti

Topi näyttää jo varsin lihaksikkaalta :)

Sunnuntai aamuna klo 4.30 kello herätti. Olin nukkunut ruhtinaalliset 4 tuntia ja edessä oli pitkä päivä. Ei auttanu kitistä, ku ihan ite on lajin valinnu. Nakkimunakasta ja muroja naamaan ja menoksi. Kotikokki lähti mulle hevosenhoitajaksi ja se pelastiki minut monelta harmilta, vaivalta ja stressiltä. Kaikki on vaan niin paljon helpompaa, kun KK on mukana. Mulle tulee pelkästään sen läsnäolosta fiilis, että kävi mitä kävi, mulla ei oo mitään hätää. Se laannuttaa niin kisastressiä, ku harmistustaki, joka iski sitte jälkeenpäin. Lisäks se osaa kengittääki, joten sain keskittyä suorituksiin hokkien ruuvaamisen sijaan. Luksusta ;)

Kisapaikalla kaikki meni ihan normaalisti siihen asti, että piti kävellä n. 1 km matka traikulta maneesille. Topi meinas jo ekojen vastaantulijoiden kohdalla sanoa, että eheeeei menkää keskenänne! KK sai tutulta maastopyörän lainaan ja kulki meidän edellä, joka auttoi vähän, mutta sekään ei lopulta enää riittänyt. Topi pisti ihan ranttaliksi keskellä tietä puolessa välissä matkaa ja meinasi teilata KK:n, sen pyörän, ohikulkijan ja päätyä kalankasvatusaltaaseen. Pariinki kertaan. Kasvatusta se ois kyllä tarvinnuki. Lopulta KK otti ohjasta kiinni ja talutti sekä hevosen, että pyörän maneesille. Hiphei...

Verkkahyppy ilmavaralla

Päästiin lopulta perille ja verkkavalvoja kertoi yhden ratsukon jääneen välistä, joten mä saisin mennä jo maneesiin verkkaamaan. Siellä sai olla 3 verkkaajaa. Olin vähän, että apua.. enhän mä ehi verkata ku parin ratsukon ajan. Hyyvä tulee! Onneks oli ees se "käyntipätkä" takana. Tai no... tosi hyvät lähtökohdat siistille ja tasaiselle koulusuoritukselle. Maneesilla järkytyin lisää, kun tajusin, että mua edeltävä ratsukko oli ainoa verkassa ja sitä edeltävä ratsukko oli jo alottanu suorituksensa. Siispä mulla oli aika tarkkaan yhden suorituksen verran aikaa verkata juuri yhteistyösopimuksen irtisanonutta eläintä. Aina vaan paranee! No, ohjat käteen ja ravit ja laukat. Topi oli maneesissa todella rento ja rauhallinen. Hämmentävää. Mutta en valittanu! Ovelta mulle vielä huikattiin ystävällisesti, että korvahuppu pois. Mähän en ollu tajunnu tulleeni maneesiin, missä huppuja ei enää saa käyttää. Ne on vaan ulkoradoilla sallittu. Blondi. Sit ku mun vuoro tuli, niin meinasin vielä mennä raippa kädessä radalle. Hyvä Taru :D Thank god tajusin sen ennen ku Topin etukaviot meni radan sisäpuolelle. Puuuuh, oli lähellä.

Itse suoritus meni varsin kivasti. Topi kuunteli, teki asiat täsmällisesti, oli kevyt ja helppo ratsastaa, sekä hyvässä tasapainossa. Sisääntulolinjaki pysy suorana, vaikka kotona se oli yhtä serpentiiniä. Laukat nous nätisti pisteistä, joskin vähän ärhäkästi ja pienet tahtirikot tuli Topin yrittäessä tiputtaa raville, mutta niitä ei tuomari vissiin edes nähny. Laukka pyöri ja hevonen pysy rentona ja rauhallisena. Kotona viikkoa aiemmin kaikki laukkaympyrät sisälsi jonkinasteisen paikalta poistumisen suuntaan x ja nyt saatiin ympyröistä 7,5! Käyntisiirtymästäkin tuli 8, vaikka yleensä me molemmat suurinpiirtein kaadutaan naamallemme siinä. Ainoastaan keskiravi oli vaisu ja keskikäyntiä en osannut ratsastaa. Just ne, mitkä me yleensä osataan parhaiten. Ite olin koko radan ihan ylikierroksilla kiireen jäljiltä ja oli "vähän" adhd -fiilis.

Sit ku kaarrettiin keskihalkaisijalle, iski todellinen "oh shit.". En ollu tarkistanu kouluohjelmasta, että missä pisteessä lopputervehdys piti tehdä. Hyvä Taru. Näin valmistaudut kisoihin. Kannattasko ens kerralla oikeasti opetella se rata? Mietin hetken ja pysähdyin keskelle. Fail. Tuomari vihels pilliin ja mun piti tehä uus pysähys muutama metri edempänä. Onneks Topi teki ne molemmat hienosti. Olin kuitenkin todella todella tyytyväinen radan jälkeen ja myöhemmin kuulinkin, että 36 kilpailijasta me oltiin neljänsinä tämän suorituksen jälkeen. Ihan huikeeta! Aiempina vuosina ollaan oltu ihan häntäjoukoissa koulun jälkeen. Sillon oonki ehtiny verkata eikä hevonen ole näyttänyt keskaria just ennen suoritusta. Pitää vissii jatkossaki jättää verkka välistä ja käydä puskassa peruuttelemassa?

Vastalaukasta seurasi huono linja.

Rataesteille jouduin lainaaman tutun takkia, kun oma ei mahtunutkaan uuden turvaliivin päälle. Ei, en ole lihonut. Turvaliivi on paksumpi kuin vanha. Oikeesti! Topi oli verkassa edelleen aika rento. Vähän ehkä valppaampi, kun ympärillä pyöri enemmän hevosia. Hypyt oli hyviä (lue: liioiteltuja, isoja ja ratsastajalle vaikeita) ja se kuunteli nätisti. Kunnes yks suokki rymisteli kauheeta kyytiä esteeltä suoraan kohti. Pienen pieni kohtaus ja sit se rauhottu taas. Hämmentävää. Radalla oli pieniä mörköjä vähän siellä täällä, mutta onneksi niin pieniä, että osuttiin kaikkiin esteisiin. Ekan esteen jälkeen Topi meinas lähtä ku Nato-ohjus ja mietinki, että onkohan rataa ympäröivä aita seuraava este, mutta se rauhottuki nopeasti kuuntelemaan. Kolmoselle se teki jostain syystä ihan jäätävän loikan ja videolta kuuluuki päivän ensimmäinen ärräpää. Oli vähän vaikea pysyä kyydissä, ku en ollu taas varautunu yhtään sellaseen loikkaan. Kattokaa ny tota ilmettäki täällä linkin takana! :D

Yks kaarre mentiin vastalaukassa. En jostain syystä (=tippumisen pelossa) uskaltanut napauttaa pohkeella vaihdon merkiksi, joten tultiin sarjalle vähän miten sattuu. Sit ku uskalsin, niin tuli hieno puhdas vaihto :) Vielä viimesellä esteellä Topi kuikuili sivulle ja tuli kylki edellä esteelle, mutta eipä näin pienet (80cm) oo sille mikään ongelma mennä vaikka takaperin. Edelleen silti saan paniikin, jos askel ei osu pienellekään esteelle...

Huonosta linjasta seurasi sivuun valunut linja.

Rataesteiden jälkeen oltiinki sitte kolmantena! Ihan huikeeta! En mä oikeasti ollu kuvitellukaan, että me voitas tässä vaiheessa kisaa olla noin korkealla tuloslistalla :) Monet tututki sano, että meillähän meni tosi hyvin. Olin todella todella iloinen! Laittelin siinä tyytyväisenä myhäillen kamoja ja hevosta kunnes yhtäkkiä tajusin, että ai niin. se maastorataki pitää kävellä. Hyvä, että muistin koko asiaa. Näyttöihin en ehtinyt ollenkaan. En ollu tajunnu aikatauluja miettiessä, että seki ois pitäny huomioida. Ihan ku joku blondi ei nyt ihan handlais tätä kisaamista. Vahingossa kuulin pakollisesta portista vedessä, jota en ois ite ees huomanu. Sitä ei lukenu estelistalla eikä se ollu mitenkään helposti havaittavissa.

Kolmoseste. Käytiin me vissii aika korkeella :P

Noh, ennen maastosuoritusta Topi ehti mm. hajottaa turpahihnan suitsista. Onneks oli varasuitset mukana, joten turpis vaihtoon. Tällä kertaa jouduin kävelemään yksin sen kilometrin matkan, kun KK yritti ladata gopron akkua autossa. Oltiin unohdettu se päälle rataesteiden jälkeen ja akku tyhjä. Oltiin nähty vaivaa sen eteen, että saatais maasto videolle ni sit me tyhjennetään akku just ennen suoritusta... "Miten meni noin niin ku omasta mielestä?" Eikä meillä tietty ollu sille laturia mukana. Kauheen metsästyksen jälkeen kanssakilpailijan taustajoukoilta löyty oikea piuha ja saatiin rata, tai siis onneton pätkä siitä, videolle. Huh!

Verkassa Topi oli edelleen kohtuu lunki. Pari kertaa se kilahti, ku joku laukkas kauheeta kyytiä ohi ja valkoinen pieni este oli jotain ihan kauheeta. Se piti hypätä kolminkertasena. Hirvitti jo valmiiks radalla oleva valkoinen isompi este, mutta eipä me sinne sitte ees päästy. Jo ekan esteen jälkeen Topi lähti takaoikealle ja peruutteli pois reitiltä silmät pyörien. Sain sen siitä vielä ojennukseen ja etenemään. seuraavat kolme estettä, tumma talo, risueste ja ylöshyppy suju varsin nätisti. Sit mentiin koivun oksien läpi ja Topi löi liinat kiinni 10-15 m päähän viidennestä esteestä. Siinä me sitte ähistiin. Topi peruutti, hyppi pystyyn, otti askelen eteen, peruutti ja pyöri. Olin ihan toivoton. Tuntu siltä, että se on ihan se ja sama mitä mä teen siellä selässä, ku 600 kg lihasta päätti stopata siihen. Epätoivo, harmi ja tuskastuksen tunne valtas koko kropan. Ei taas, ei nyt, ei näin!!!

Da tynnyri.

Sit ku lopulta sain Topin esteelle asti, tuomari nosti jo pillin huulilleen ja mä kysyin, että joko meille tuli kaks kieltoa. Se vastas, että peruuttelut teki jo kaks kieltoa ja kolmas oli se, kun näytin esteen Topille. No, otin vähän vauhtia ja hyppäsin sen tynnyrin. Sitte tuomari vihels pilliin ja meidän matka päätty siihen. Kyllä ketutti. Ihan huolella. Siitä sitte eläinlääkärin tarkastukseen ja kotiin. Tarkistin vielä kotona säännöistä, että nykyään ei ole mitään metreihin rajattua estealuetta, vaan "esteestä johtuva peruuttelu" lasketaan. No can do. Onneks pääsin sen tynnyrin kuitenki yli niin Topi ei ainakaan oppinu, että tilanteesta pääsee pakoon. Mutta silti. Möh.

Eihän se soppa tietty siihen päättyny. Trailerin luona Topi pyöri ja hyöri ja käyttäyty typerästi, kunnes ärähdin, se kiskas ja riimunnarun lukko anto periksi. Topi käveli tyynen rauhallisesti pois paikalta. Just silleen pitkää nenää näyttäen "seuraa vaan. mulla ei oo aikomustakaan pysähtyä". Ensimmäinen vastaantulija sai sen kyllä kiinni, mutta aaargh. No, otin riimun pois ja ohjat kaulalta ja pidin siitä ite kiinni ku KK alko irrottaa loppuja hokkeja. No eikä mitä, se potkas KK:ta reiteen!!! Tässä vaiheessa kerättiin jo enemmänki pitkiä katseita, kun KK ärähti ja minä hermostuin oikeasti. Topin silmät pyöri ku hedelmä peli sen peruuttaessa ärjyvää akkaa karkuun. Sitte se seisoki nätisti koko loppuajan just sen näkösenä "en mä mitään oo tehny".

Talo, este nro 2. Ratsastaja sais opetella pysymään mukana.

Siinä vaiheessa ku oltiin pakattu kamat ja hevonen kyydissä ilman enempiä vahinkoja, tajusin, että mun aurinkolasit oli hävinny. Rayban -lasit, jotka sain anopilta ja jotka tarvin ajaakseni tää sirkus kotiin. Mulla oli selkeä muistikuva, että ne oli mulla maastorataa kävellessä, mutta siihen se sit jäiki. Ne tippu multa alashypyssä ja noukin ne siellä takas mukaan kertaalleen. Astuinpa melkein päälleki. Etin niitä trailerin ympäriltä, laukuista, autosta, vessasta ja ties mistä. Päätettiin käydä etsimässä niitä sieltä maastoradalta ja tajusin, että kumarsin rataa kiertäessä kahdesti langan ali, joten mentiin katsomaan ne kohdat ekaksi. Siellähän ne sitte oliki, heinikossa keskellä peltoa. Huh.

Ai että otti päähän. Kaikki. Hieno alku ja niin kökkö loppu. Taas palo kauheasti rahaa ja minkä takia? Että se eläin pääsee taas viemään mua 6-0 jossain puskassa ja esittää omat temppunsa. Voisin sanoa meille, että "menkää takas kotiin harjottelemaan." Oishan se pitäny tietää tavallaan. Kalliita opintomatkoja tämmöset. Mutta toisaalta, alku todella meni hyvin ja siihen saa olla tyytyväinen. Ehkä se tästä vielä. Joku päivä. Jos vaikka saisin Topin tekemään, mitä mä haluan. Sitä pitää nyt seuraavaksi alkaa työstämään. Tai sitä kai mä oon yrittäny nää 2,5 vuotta? Onhan se kiva omistaa tommonen vatipää, jolla käy vaan "naps" ku kaks hernettä törmäs ja maailma kaatu. "Anna sille aikaa. Se on vasta 7 v." Jep. Ei se auta ku hakata sitä päätä seinään ja perustella itelleen, että tää on tosi kiva harrastus. Eiks nii?

Jälkikäteen tutkin tuloksia ja ilman radan unohdusta ja nollamaastolla oltais voitettu koko kisa. Käsittämätöntä... Nyt ei enää niin harmitakaan, kun tietää, että meillä on kaikki mahkut vielä onnistuaki. Pari pikku muttaa vaan vielä matkassa. Jaa, että helppoa halusin joskus startata`? ens vuos tuhannella ehkä. Kyllä yhteen päivään voi mahtua paljon... Puhhuh. Seuraava yritys sitte ens vuonna. Hope so.