Hyvä tallipaikka, mikä se on?

Itsestä riippumattomista syistä jouduin taas selailemaan tallipaikkailmoituksia ja tuskailen jälleen tätä hevosen omistamista. Oltiin just saatu Topin vatsahaava siihen malliin, että sen kanssa pystyi treenaamaan ja kilpailemaan täysipainoisesti. Elämä näytti puitteiden ja ympäristön suhteen täydelliseltä ja rauhalliselta, mutta niin siinä vaan taas kävi, ettei sitä onnea kestänyt pitkään. Pitkä aikainen onni ei vaan kuulu hevosen omistajan arkeen. Piste.

Nykyinen tallivuokra oli 780 e/kk. Leijonan osa mun palkasta joka kuukausi. Siihen päälle opintolainan takaisinmaksu 150 e/kk, asumiskulut 300 e/kk, ruuat 100 e/kk, bensat 200 e/kk, salikortit mulle ja miehelle 125 e/kk, johon saadut tuet on luonnollisesti jo käytetty. ja pitäisi vielä valmentautua ja kisata, puhumattakaan siitä, että en omista vieläkään traileria, joten sen vuokra pitää maksaa joka kerta. Siihenkin meni tässä kuussa yksin 100 e. Paljonko se tekee yhteensä? 1755 e. Siihen vielä joka kolmas kuukausi tulevat vakuutusmaksuerät, auton huollot, eläinlääkärit, kengitykset, puhumattakaan varusteista, joita Topi on joko hajottanut tai on jäänyt pieneksi, epäsopivaksi, hiertää jne. jne. Eli 2000 e/kk jatkuviin kuluihin. Kevyesti. Sitten pitäisi repiä vielä takuuvuokra tai nyt uutuutena "ennakkomaksu" uuteen tallipaikkaan. No, lähdetään siitä, että tuleva tallipaikka ei tule maksamaan noin paljon. Muusta ei juuri voi tinkiä. Talvella ei toki tarvitse juosta trailerin kanssa kisoissa tai treeneissä ulkopuolella.

Tallille on ollut nyt n. 30 km matkaa lähes pelkkää motaria, joten 25 min on ollut ajallinen "menetys" per suunta. Mä kestän sen. 30 km säteellä kotoa löytyy jo ihan kivasti erilaisia talleja. Ainoa rajoittava tekijä sijainnissa on ruuhkien vaikutus. Pääsen tällä hetkellä järestään neljältä töistä, joten kehille tai motareille on ikävä lähteä töistä. Taitaa vaan olla niin, että no can do. Sinne sitä on mentävä, jos haluaa ihmisten aikaan kotiin.

Mistä mä sit tiedän, missä Topi viihtyy eikä stressaannu ja pode taas vatsahaavaa? No en mistään. Pyritään siis löytämään saman tyyppinen ratkaisu kuin nykyinen --> iso talli, jossa on yksityisiä hevosia ja paljon, mutta rauhallista elämää. Mission impossible nr. 3? Hinnan ja sijainnin jälkeen. Ruokinta-ajat pitäisi myös olla järkevät. Ei liian pitkiä ruuattomia taukoja eikä vaihteluita ruokinta-ajoissa. Säännöllisyyttä ja rutiineja ja ammattimainen hoito. Ei siis harrastelijoiden itse pyörittämää kotipihan tallia. Sellainen olisi varmasti viihtyisä ja leppoisa, mutta ei meille sopiva.

Mitä minä sitten haluan? Treenata. Talveksi tarvitsee siis maneesin. Jos ei tallin pihasta niin edes naapurista niin, että siellä ei ole ratsastuskoulua eikä totaalikaaosta iltaisin silloin kun minä haluan kiikkua hevoseni selässä. Kiikkumistahan se on, jos maneesissa on enemmän kuin yksi hevonen meidän lisäksi. Yksi talven tavoitteista lieneekin totuttelu työntekoon hulabaloon keskellä. Hevosen järjissä pysymisen vuoksi olisi myös hyvä päästä maastoon sekä voida päästää se irti jonnekin, missä se mahtuu juoksemaan niin, että hippulat vinkuu. Sitähän se haluaa kuitenkin ajoittain tehdä, ratsastajan kanssa tai ilman, lupaa kyselemättä. Siis iso tarha ei olisi yhtään huono eikä pitkä tarhausaika. No mutta sitten taas missä välissä se syö, jos se on koko päivän pihalla? Tässä pitää vaan löytää se balanssi. Heinät saa jossain paikoissa myös ulos, mutta kauroja ei. Eli 4 krt vrk väkirehut ei onnistu jos se on 12 h pihalla. I can deal with that, jos maha muuten pysyy kunnossa.

Okei, no maneesiin on mahduttu, mutta saako siellä hypätä? Saanko sinne valmentajaa? Edelliset tuskin ajaa enää sinne, mihin me siirrytään. Taas uuden valkun etsintä? Vai löytyykö tallilta omasta takaa joku? Todennäköisesti ei taas valmentauduta pariin kuukauteen ja revin hiuksia päästä, kun en pärjää seinille kimpoilevan eläimen kanssa ja rimakauhu iskee ekalla estetunnilla viikkojen tauon jälkeen, kun en ole nähnyt tikkuakaan. Työnnän siis hevoseni kauniisti taas esteen sekaan ja aloitan alusta koko lajin. ja päivittelen, että kuka hullu tätä harrastaa.

Ihmisten kanssa tulen lähes aina toimeen. Lähes. Sekin on jo todettu, että ihan kaikkea en minäkään kestä. Enkä minä mene tallille rupattelemaan. Joo jään minäkin joskus suusta kiinni, jos joku mulle alkaa jutella, mutta mä en kysele ihmisten kuulumisia (koska olen epäsosiaalinen hyypiö enkä osaa moista käytäntöä, vaikka ehkä haluaisin) ja viihdyn omissa oloissani jutellen lähinnä Topille "onks kaikki hyvin? Mites masu voi tänään? Mennään pitämään vähän hauskaa" ja sitten totean hampaat irvessä, että se hauskanpito oli Topin mielestä äkkinäisiä piruetteja ja levadeja.

Tallipaikan löytäminen on aina kompromisseja. Jos ei perusta omaa tallia, niin on turha kuvitella saavansa kaikkea samassa paketissa. Toisella on hyvät puitteet, toisella halpa hinta. Toisella on lepposa ilmapiiri ja toisen luona on huippuvalmentajat. Toisella koko päivä tarhaus, toiselle on lyhyt matka. Mieti siinä sitten, että mitä haluat, mistä olet valmis tinkimään ja mistä olet valmis maksamaan. Missä menee raja minkäki asian kanssa? No, hevosen terveydestä ei tingitä ja meidän tapauksessa se tarkoittaa stressitöntä ympäristöä. Mutta edelleen, millä sä sen määrittelet? Kokeilemalla viittä eri tallia ja toteamalla, että se eka oli paras? Tätä ratsastuksen riemua. Onneks hevoseni on söötti ja herttainen. Maasta käsin katsottuna ainakin. Johan sillä jaksaa tätä rumbaa kerta toisensa jälkeen, eikö?