kerava 7.8.2016

Näin Rion kenttäkisoja seuratessa on mukava kirjoitella omiakin edesottamuksia lajin parissa. Elmolle onnea hyväksytystä hienosta suorituksesta maailman parhaiden joukossa! Kova on voitonjano nuorella miehellä. Jotenkin tunnistan itsenikin noista tyytymättömistä kommenteista. I feel you Elmo! Upea suoritus silti :)

Samaa yritti sanoa KK sunnuntai-iltana, kun harmittelin omaa suoritustani ensimmäisessä tutustumisluokan kilpailussa. Päivä alkoi hitaasti, kun startti oli vasta 13.05 naapurissa. Topi ehti aiheuttaa hampaiden kiristystä jo kotitallilla hokkeja laittaessa heiluen, huojuen ja nykien koko ajan. Onneksi ihana vuokraajamme tuli auttamaan alkuvalmisteluissa ja ehdin juuri ja juuri klo 11.00 maastoradan kävelyyn. Kävelin rataesteetkin vielä helpon (ei ratsastaville tiedoksi: vaikeampi luokka) aikaan, kun esteet oli 110 cm. Ei tuntunut oma 90 cm enää missään, kun rata oli sama ;) 

Hyvä ilme ja ryhti :)

Sitten lähdettiin kouluverkkaan. Topi oli pinkeän oloinen alusta asti ja matkalla peruuttikin vaihteeksi puskaan, koska valkoinen poni laitumella ja ihmisiä vastassa. Siis kuolemanloukku. Ilmiselvä. Luottavaisin fiiliksin kouluradalle siis? Not. Jo edellisen päivän valmisteluissa Topi oli taas yks pingispallo. Eli ei ainakaan väsynyt! Sitähän mä toivoin? Eikö? Saatiin vetoapua kanssakilpailijalta verkka-alueelle ja siellä Topi esittikin hienot ponnekkaat askellajit ja tuntui mahtavalta. Harmi vaan, että vielä oli varmaan 20 min itse suoritukseen aikaa ja siinä ajassa ehtikin sitten tulla vettä saavista. Sinne hävisi se ponnekkuus ja eteenpäin pyrkimys.

Edellisistä kisoista oppineena olin laittanut isommat kannukset jalkaan. No, Topi tuumasi niistä kannuksista, että älä koske, mene ite ja suksi suolle. Kannuksesta hevonen nousi ylöspäin ensin takapäällä, sitten etupäällä ja välillä selkä edellä ja vähän kaikkia yhtäaikaa ja eri järjestyksessä. Kaunista eleganttia ja eleetöntä kouluratsastusta! ;) Hetken keskustelun jälkeen Topi toimikin hyvin kokonaisen kierroksen ja sitten hyytyi taas ja taas pukkipomppuhyppykiukku. Liukastuminenkin sai meidät molemmat jännittymään ja homma vaikeitui entisestään. Lopputuloksen voi sitten arvatakin. Radalla Topi kompuroi sitten jalkoihinsa, kun se ei liikkunut kunnolla vaan sipsutti etupainoisesti. Rikkeitä tuli yksi toisensa perään. Jos olin edellisen kerran tyytymätön koulurataamme niin nyt ehkä jopa vielä enemmän. Nurmella menemistä pitäisi treenata. Ehkä pitäisi myös luottaa, ettei se poni siinä satulan alla kaadu parista pisarasta?

Jos jotain positiivista, niin niska oli ylhäällä ja mun istunta ihan ok. Ohjat kädessä ja tasainen tuntuma läpi radan. Tuohon kun saisi vielä ne takajalat pysymään mukana. Nythän se oli ihan pohkeen takana.

Rataesteille päätin mennä tällä kertaa kolmipalalla, kun se leirillä toimi hyvin. Verkassa se ei vieläkään ihan keskittynyt, mutta oli ihan ratsastettavissa. Pari verkkahyppyä ja jonottamaan omaa vuoroa. Radalla Topi oli alkuun todella jännittynyt ja tuijotti kaikkea töksähdellen eteenpäin kuin jouseton kenguru, mutta kun nostin laukan ja saatiin ykköseste naulittua, lähes kaikki tuijottelu unohtui ja Topi keskittyi tehtäviin todella hyvin. Toiselle esteelle se jopa vähän imas, mikä näkyy varsinkin sivusta kuvatusta videosta hyvin. Niinpä edettiin ihan ok rytmissä ja saatiin kerrankin sujuvia hyviä hyppyjä läpi radan. Kolmoselle Topi laski päänsä tuijottaakseen esteen alla olevia kukkia, siis KUKKIA HUI, mutta kiipesi yli. Nelostaki piti tuijottaa ja hypätä taas "vähän" isommin. Sarja on Keravalla aina ollu meille jostain syystä pitkä ja niin oli tänäänkin. Ekaa kertaa meillä tuli siihen tosin kaks askelta yhden sijaan. Ei hyvä. Vaikka tultiin ekalle osalle jopa hyvin. Sarjan jälkeen palikat oliki hukassa ja Topi jopa potki ja kiukutteli, kun olisi pitänyt vaihtaa laukkaa. Käännös meni pieleen ja Topi ei tajunnut, mitä pitää hypätä vaan pyöritteli korvia ja katto sinne tänne tonne. Jäikin sitten oikean löydyttyä tuijottamaan taas ja laski pään alas. Hyppäsi silti puhtaasti pää jalkojen välissä, joten rataesteisiin olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Yhteistyön kehitys näkyi siellä kaikista eniten.

Käsi ei enää heilu, yläkroppa enää vähän, jalka pysyy tukevasti kyljessä ja eteneminen on huomattavasti parempaa ja tasapainoisempaa kuin aiemmin. Ei pohjasta hyppyjä juurikaan tms. Kaikki pointsit meille siitä!

Maaston verkka suju ok. Harmaata pikkutukkia Topi yllättäen tuijotti, mutta kaikki mentiin verkassa nätisti yli. Ei tuntunut väsyneeltä, eikä myöskään kuumalta. Lähti jalasta halukkaasti eteen, mutta ei vienyt. Sitten tuli se startti ja kamala ykköseste, jolle Topi kielsi treeneissä heti alkuunsa. Topi tuijotti tuijottamistaan ja lyhensi askel askeleelta laukkaa hypäten lopulta lähes paikaltaan. Kavereista poispäin lähteminen oli tällä kertaa todella vaikeaa verraten edellisiin suorituksiin. Kakkoselle ei meinattu päästä alkuunkaan, mutta ratsastajan sitkeys tuotti tulosta. Kaunista katsottavaa se ei ole, kun hevonen on poikittain esteeseen nähden ja lähes peruuttelee huitsin kuikassa, kun se ohjataan esteelle hyppäämään paikaltaan. Odotinkin siitä keltaista korttia vaarallisesta ratsastamisesta, mutta ilmeisesti se ei sitten ollut niin paha. Hienosti myös esitettiin etenevämme, joten kieltoakaan siitä ei rapsahtanut.Taitavan ja epätoivoisen rajamailla :D

Hän on niin tosissaan <3

Kolmoseste oli vähän epätasaisella pohjalla ja oikea reuna esteestä oli huomattavasti matalampi kuin vasten. Se oli lisäksi heinikon reunassa, joten optisesti ihan hyvin ohjattu osumaan esteeseen. Minusta. Niinpä ratsastin tietoisesti kohti oikeaa reunaa. Topi vaan ei keskittynyt, katseli maisemia, jarrutti, jännitty ja käytti tilaisuutensa hyväksi mennäkseen oikealta ohi. Vaihdetaan oikea pohje vahvempaan. Toisella yrityksellä ei ollut mitään ongelmia. 

Hypyn jälkeen Topi tuijotteli taas maisemia ja piti käsijarrua päällä aina seuraavalle esteelle asti mutkitellen varjojen ja muiden esteiden pelossa. Neloseste jotenkin ihmeellisesti sujui käytännössä täydellisesti ja siitä rata lähtikin sujumaan meille ominaiseen rauhalliseen (eli vätysmäiseen) tyyliin. Tuijottelut loppui ja pääsin säätelemään rytmiä luonnollisesti (eli jarruttamaan enemmän tai vähemmän). Erityisesti 8. esteen hyppy oli upea, kun tempo oli ehkä jopa sellainen kuin pitäisi ja hyppy iso ja pyöreä. Upea tunne olla sellaisessa kyydissä! Veden kanssa ei taas mitään ongelmia. Lähestyessä estettä 14 pyysin lisää vauhtia jyrkkään ylämäkeen enkä tajunnut, että samalla linja ajautui vasempaan reunaan (mistä se tuli? ei sitä oikeeta jalkaa vielä vaihdettu?), eikä Topi ollut enää mäen päällä lähelläkään hypättävää estettä vaan ajauduttiin ikävästi rinteeseen ja ohi esteestä. Toisella yrityksellä suoritus oli taas hyvä, mutta hidas. Topin korvatkin rupes jo pyörimään, että mitä ihmettä sä oikeen haluut? Liekö omassa keskittymisessä iso aukko, kun hyvät tiet oli joskus mun vahvuus ja nyt oon ihan ulapalla. Topi tuijotti viimeistä estettä hypäten sen kumarasta ja läheltä. Mutta maaliin päästiin 75,2 virhepisteen kera. Vaivaset 1 min 28 sek myöhässä :D

Eka tuttari siis maalissa. En ole omaan suoritukseeni tyytyväinen millään muotoa, enkä järin tyytyväinen hevoseenkaan. Mistä se jännitys? Se ei tuntunut ylipirteältä eikä liioin reippaaltakaan. Toisaalta oma ratsastukseni on tainnut muuttua ja vaatimustaso nousta. Osaan ja uskallan ratsastaa siitä enemmän ulos, eikä sen lihakset ole ehkä vielä ihan tottuneet siihen? Mielessä on käynyt myös, että se olisi kipeä, mutta sillä ei ole lämpöä, sen ilme on iloinen ja kirkas, se liikkuu hetkittäin aivan mielettömän upeasti. Lauantain valmisteluissa lähti sellaset keskiravit, että oksat pois <3 Mutta sitten kisapäivänä se oli jotenkin passiivinen ja poissa ratsastettaessa. No, seuraillaan. Vastahan se oli tauollakin.

Ei se noin iso ollu :D

Seuraava startti on kahden viikon päästä. Siellä tehdään vain 15 minuutin kouluverkka. Kokeillaan lyhyempää verkkaa, jos hevonen pysyisi siten aktiivisempana. Ei siis käyntitaukoja väliin. Rataesteet mennään niin kuin tänään. Sarjalle pitää vaan uskaltaa tulla isommin sisään ja vaatia voimaa taakse (aina voi yrittää!), että se venyy sarjan välin yhdellä askelella. Riski on tietty, että se menee läpi, joten ei piä tuupatakaan. Oikeastaan... älä muuta mitään. Tuuppaat kuitenki.

Maastossa on tehtävä myös lyhyempi verkka. Nyt oli n. 40 min, joten ehkä 30 min ens kerralla ja pidemmällä alkukäynnillä. Pitää olla kuitenki ponin lihakset lämpimät, ettei satu vahinkoja. Tuun kuitenki taas vähän liian aikaisin "etten vaan myöhästy!". Radalla sitte tarkemmat tiet ja keskelle estettä, tuli mitä tuli. Erityisesti paljon enemmän lisää vauhtia, eli pakko saada se paremmin pohkeen eteen. Toivotaan siis, että se on rennompi, eikä kyttää ja jarruta jokaisessa mutkassa ja varjossa. Lisäksi pitäisi päästä paremmin kevyeeseen istuntaan. Tarkoittaa reisitreeniä mulle. Helpottais Topiaki, ku selässä ois tukeva kuski (ei lihava vaan tukevasti kiinni sillai tiäks) eikä perunasäkki. Tukeva perunasäkki. Hmph.

No, ainakin istunta on parempi, käsi pysyy paikallaan ja ohjat kädessä. Tempo on kauttaaltaan parantunut, joskin maastossa ei vielä riitä. Topi on ryhdikkäämpi ja paremmin jousen päällä ja reagoi eteen, kun kuun asennot on kohdillaan eikä näy valkoisia poneja. Luottaa muhun sen verran, että menee yli kun käsketään. Useimmiten. Molemmille on tullut myös rohkeutta paljon lisää ja mulle tilannetajua. Mutta tämän jälkeen taas väistämättä mietin, että oonko pilannu koko hevosen liian kovalla käsittelyllä, kun se edelleen väärässä mielentilassa unohtaa minut täysin eikä tukeudu jännittäessä muhun vaan pikistyy itseensä. Eikä kuule yhtään mitään. Paljon oli siis hyvää ja paljon huonoa. Katsotaan, miten paljon pystyn muuttamaan seuraavaa kisaa varten. Ei sitä kahdessa viikossa ihmeitä tehdä, mutta jos sitä yrittäs ees osua kaikkiin esteisiin?

Menossa ollaan! Näyttääpä mun silakka lihaksikkaalta o.O