HalliHarraste Harjussa

Talvi ja pihasauna <3

Tunnen sen fiiliksen vieläkin. Se haalenee hetki hetkeltä, kun mun tunnemuisti on ihan ku... eiku sitä ei vaan ole. Paitsi pelkotilojen ja jännityksen kohdalla. Mutta tänään se tapahtu. Se flow. Siitähän ne kaikki puhuu? Kaikesta huolimatta pääsin Topin kanssa siihen paljon puhuttuun flow-tilaan, jossa homma vaan sujuu, kaikki on helppoa ja ihanaa. Siihen tunteeseen hukkuu helposti ja ajautuu matkustamaan hevosen selässä. En tunnusta! Jotenki kuitenki viimenen este meni pipariksi.

Eli siis, heräsin tänään 4.20 niin ku kunnon ratsatsajan kuuluukiin lähteäkseni kilpailuihin tuonne pimeään tihkusateeseen. Riemusta kiljuen ampaisin sängystä kellon soidessa nukuttuani noin 5 tuntia katkonaista unta. Totally not. Thank god meillä on uus veturi eiku traktori (volvo XC60), jolla hevosen vetäminen oli suorastaan nautinnollista. Verrattuna vm. -96 opel vectraan, joka pinnistelee vähänkään isommissa ylämäissä, nelivetomaasturi vakionopeudensäätimellä ja turvavälitutkalla ym. härpäkkeillä on aika... pro. Väsymyksen lisäksi ei siis tarvinnut pinnistellä, että matka sekä etenee, että on hevoselle miellyttävä ja pehmeä. Koitapa vaihtaa manuaalivaihteita pehmeästi ylämäessä, kun auto hyytyy hitaasti, mutta varmasti? Uujea. Eikä tarvi pyytää enää tallinomistajia irrottamaan traileria (hevosineen) hangesta, koska "tää ei vaan liiku tässä 15 cm hangessa".

Aikaisemmista oppineena, ainakin väliaikaisesti, Topilla oli takana 3 treenipäivää. Keskimmäisenä kevyehkö juoksutus tuulessa ja tuiskussa. Kauaa ei kestänyt, mutta sykkeet lienee olleet Topilla tapissa, koska "myrsky ja kauhu". Eilinen läpiratsastus oli nautinto. Kirjaimellisesti! Kaikki suju kauniisti ja helposti ja liikettä löyty <3 Tänään paikanpäällä Topi meinas traikussa jo hermostua ja mä aloin heti pelätä, että se on ihan pöllö. Mut eeei, ei se ollu. Ei singonnu edes siinä vaiheessa ku verkassa kimo hevonen hyppäsi Topille tunnusomaisella tyylillä verkkaesteen kaksinkertaisella korkeudella ja sitten pukitti ratsastajansa alas. Joka muuten myös roikkui ohjissa. Mä näin! Sen poni toki oli oikeasti kuuma, eikä vaan sillee "hyi tää on ihan kauheen hermona! Tää säpsähti! Pakko roikkua suussa, ettei-se-vaan-lähe!" ponin laukatessa jo lähes laamamaisesti. Ei. Se hevonen näytti aidosti vaikealta. Topi tuntu tosi kivalta, ku katteli sitä. Muutenkin se oli aika jees. Jossain kohtaa koitti kerätä kierroksia, mutta! Mä hoin itselleni, että "tee jotain. älä roiku ohjissa. tee jotain". Avoja, väistöjä, sulkuja. Kaikissa askellajeissa jumppapumppaa ja hyvin toimi. Välillä jopa muistin myödätäki.

Välillä olen yhtä sulava kuin tämä kunkku tässä.

Eka verkkahyppy meni silti pieleen. Pitkällä lähestymisellä punaiselle ihan tavalliselle rataesteportille niin ku kuuluuki. Ei mitään ylimäärästä. Just ennen hyppyä Topi kuitenkin muljautti silmät päästään, koska "iiiiiiiiik este!" Niitähän ei 7 v. kenttäratsu ole ikinä nähnyt. Siihen romuttui se luottavainen fiilis. Sitten ne yritti vielä vaihtaa verkkasuuntaa ennen ku kampesin itteni kyytiin. Onneks sain maaniteltua itelleni mahkun hypätä esteen uudestaan. Ongelmitta. Jopa valkoinen penkki meni helpommin, mikä on täysin ristiriidassa aikaisempien kokemusten kanssa. Yleensä just ne valkoset on ollu niitä "iiiiiiiik mörkö!" -juttuja. No, ei se mitään. Muutamat verkkahypyt, kävelyt ja temponvaihtelut. Eiku vuoroa odottamaan. Matkalla verkkamaneesilta kisahalliin maailma kaatui, kun reitin varrella oli pari eri väristä 60 cm korkuista mökkiä. Estettä. Piti ihan kävellä ohi! Kamalaa. Niin, että hallimaastoesteradalle siinä menossa? Voitte kuvitella sen luottavaisen fiiliksen, että jes! nyt tulee rusetti! Ai ei? Jännä ;)

Pyörin siinä hallin edessä ehkä 10 minuuttia, joista viimeset 3 min tajusin jopa työstää sitä hevosta ja tehdä jotain muuta ku pyöriä ympyrää kyllästymispisteeseen. Ovet auki ja sykkeet tapissa. Kameranki sain jopa päälle ovivahdin avulla. Sisälle ja iiiiiii kamalia esteitä! Joulukuusen koristeita, niitä kimaltavia serpentiinejä, lahjapaketteja ja joulumusiikkia. Sitä riemua, kun se VALKOINEN nousueste oli reunustettu niillä. Miljoona valkoista estettä. Lisää valkoisia paketteja. Ihanaa <3 Hallissa sai hypätä ennen suoritusta yhden vapaavalintaisen esteen. Luonnollisesti valkkasin just sen valkosen serpentiinihirviön ja mentiin kerralla yli o_O ihan sillee heittämällä ilman liioitteluja ja pukkeja. Whuuuut teh hell happens here? No, eikai siinä. Taptaptap ja ootellaan pilliä. Videosta kannattaa skipata ekat 1 min 20 sek. Selostus alla. Valitse ite luetko vai katsotko ensin ;) Joku päivä kikkailen tekstit suoraan videoon.

Pilli soi, laukan nosto ja hetkinen, täähän on ihan menossa tää poni?! Ihan sillee jopa imee esteille! 1-2-äh, vastalaukkaa, korjaa, eeei anna kii, no mennään sit....ööö se kolmonen on tossa! nyt tuli huono linja... 3- osuu osuu osuu!!! - 4 - se ihan varmana kattoo tota pakettia! ihan varuiks pieni kannustus raipalla - 5 - ei se ees miettiny... no onneks ei suuttunu raipasta. mikä toi pomppu oli? se vaihto! jes! hyi toi kutonen on varmasti vaikee - 6- ai... oho, me ollaan jo tässä, no mut tää mentiin jo, jalka kii ja oota - 7- äh, vastalaukkaa ja nyt se yrittää singota ja mulkas tota lantaämpäriä. ai eiku se ... se vaihto taas! hyvä, etten irronnu satulasta. nyt vinoon toi kasi, että saan tilaa ysille - 8- kylläpä tää kääntyyki hyvEEEI ei sitä estettä!!! huh... - 9 -ja vaihto! poni sä oot kone <3 enää kaks - 10 - huh, enää yks. ainii! vikan esteen syndrooma! ratsasta! Keskelle- hyyvÄÄÄÄ MÄ TIPUN! Jalustinjalustinjalustin aika juoksee, no nyt parempi tie. Ai ei. Nyt poni prkl!!! Ainii, viel ei tullu hylkyy ku kenttä säännöt. Huoh, hengenveto ja viimenen yritys. - 11 - jes! *taptaptap* hyvähyvähyvä. Melkein voin unohtaa ton lopun pöllöilyn. Hienot vaihdot ja hyvä imu sinne huokaisuun asti. Tais ratsataja herpaantua? Tai sit ponilta vaan tippu taas silmä päästä, koska "este".

Vika este, pinkkejä kukkia!

Tulosten häntäpäätä taas pideltiin, mutta saatiin tulos. Päästiin maaliin. Hyvä harjoitus meille molemmille ja päällimmäinen fiilis edelleen hyvä, kun pääosa radasta sujui jo oikeasti niin kuin pitäs. Sillai, että siitä saatto nauttiakin, eikä pelätä henkensä edestä ja taistella satulassa pysymisen kanssa. Ei ei, hyviä tasapainoisia hyppyjä, joissa ratsastajaki pysy mukana ja hiljaa. Vähän ehkä edelleen isoja hyppyjä esteisiin nähden, mutta nyt se ei haitannut. Ei tullu pukkejakaan koko päivänä, joten väsytystaktiikka toimi! Topi oli todella todella tyytyväinen hommien jälkeen ja sen silmissä loisti :) Mikä sen parempi palkinto, kun molemmat on tyytyväisiä ja oikeasti alkoi olla yhteistyönmakua jo hommassa. Mä alan vissiin tottua tohon vaatteiden hiekoittamiseen, kun päivä päättyi näin? Vasenta jalkaa pitää ehkä treenata, kun se kolmesti lähti vasemmalle karkuun. Huomenna poni saa hieronnan ja minä menen salille. Fair right? Life is ;)