Kisaharkat Peuramaalla

Pysäytyskuva kypäräkameran videolta,  huomaa jalustin ja varjo!

Meinas tämän kirjottaminen jäädä kokonaan. Kauhee kiire ollu taas koko ajan ja töissäki päivät venyny. Sitte sitä raahaa ittensä lauantai-aamuna kukonlaulun aikaan tallille todetakseen, että kisatakki jäi kotiin ja olen jo myöhässä aikataulusta huolimatta siitä, että osa hommista aamulta peruuntui. Puntaroin aikatauluja ja päätin, että jätän letittämättä ja haen takin kotoa hevosen kanssa. Eiku soitto kotiin, iloisen (olotilaisen) KK:n herätys firman illanvieton jälkeisenä aamuna ja vieno pyyntö, että josko vois tuoda kadun varteen sen takin, että pääsen nopeasti takaisin reitille. (Thank god Topi todellakin kävelee autoon). KK tarkisti myös traikun valot samalla ja totesi, että mikään valo ei pala vasemmalla puolella. Mulla oli myös nastat alla. No, ei oo aikaa. Ei syttyny liitintä ränkläämällä. Pääsin kilometrin niin valoissa nous höyryä konepellin alta. Voi sanonko mitä!!! Matkalla onneks oli useampi huoltoasema, joten eiku Nesteen pihaan, konepelti auki ja myymälään, että pääsis vessaanki. No ei päässy. Kello oli 6.50 ja paikka aukee vasta 8.00. Just. No, ainaki saan vettä? Juu ei. Helsingissä kaikki pitää lukita. Mukaan lukien hanat. No, kurkkasin kuitenkin konepellin alle ja totesin, että vettä on, mutta syyläri on vuotanu ja se vuotanu vesi höyryää. Ei siis ite kone. Puhhuh. Kansi kiinni, omaiset on nähny.

Kaarsin siis hevosineni aution huoltoaseman pihalta pois. Vastaan tuli tottakai poliisit. Aikeissa kai myös asioida huoltoasemalla. En edes tajunnut tilanteen luonnetta ennen ku tajuntaan iski se nastojen rapina. (Mikä äänieristys?) Liikennevaloissa vielä käännyin vasemmalle, joten vilkkuakaan en siis näyttänyt. Tai no näytin, mutta se ei näkynyt. No, ei ne perään lähteny, joten eipä ne kai huomannu tai kokivat tankkauksen sillä hetkellä tärkeämmäksi. Yhtä kaikki, matka jatkui jälleen. Olin arvioinut matka-ajan onneksi reippaasti yläkanttiin, joten olin todella ajoissa kisapaikalla kaikesta tästä sählingistä huolimatta. Ehdin siis rauhassa kävellä radan ja "pikaisesti" letittää. Sitte olinki taas myöhässä aikataulusta ja kädet ja hartiat krampissa. Huoh. 

No, ehdin kuitenkin verkata, mutta joku oli pielessä. Tein eilisiä harjoituksia lisätystä käynnistä ja takareista. Puoli huolimattomasti, enkä saanu jutun juonesta kiinni. Keskiravit ei irronnu ja Topi oli löysä ja vetelä. Minä ihan kuutamolla. Radalla takareista tuli väistöympyrät, vastalaukoissa kompastus ekalla ja vaihto toisella. Sitten siirsin sen vielä väärässä pisteessä raviin. Sinne meni ainakin 6, ehkä 8 pistettä tai enemmänkin. Mun hölmöilyjen takia. Silti saatiin 60 %. Sisääntulosta 7 ja paljon 6,5. Sisääntulo onki ollu mun bravuuri aina. Yli 10 v. sitten Kemppaisen Minna rataharkoissa antoi sisääntulosta 9:n ja sanoi, että olisi voinut melkein antaa 10. Suora ja täsmällinen. No, se ei nyt kauheesti lohduttanu. Tiesittekö muuten, että harrasteluokan kouluohjelmassa ei enää edes tulla suoraan sisään vaan LIMC? WTF??!! Varmistamalla varmistetaan, että kaikki pääsee tuomaripäätyyn?

Esteverkassa Topi oli kohtuu normaali. Pari säpsähdystä muista hyppääjistä, mutta ei katastrofia. Radalla sai ottaa kaks hyppy-yritystä esteille 2 ja 6. Tukki ja valkoset paalit. Hyvin meni. Ratakin meni hyvin ekat 11 estettä. Jopa vesimatto ja siniset tynnyrit meni heittämällä! Jes! Sit mä huokasin, että ah, tää sujuu, ihanaa, rentouduin, hukkasin ajatuksen, ratsastin huonon tien ja löysin itseni hiekasta. Sitä ketutuksen määrää! Kävelin rauhallisesti pettyneenä pois radalta hevosen kanssa. Uusinta yritys meniki sitte ku vettä vaan, mutta en muistanu ottaa sitä videolle. Huoh. Eikä se fiilis kovin voitokas ollut,vaikka toisella kierroksella päästiinkin kaikki esteet leikiten. Vahinko oli jo tapahtunut ja mieli maassa. Oikeissa kisoissa se ois ollu taas leikin loppu. Täytyy kaivaa kotitallilla kaikki valkoiset härpäkkeet esiin. Topi ei tiedä, mitä sai aikaan! Onneksi saatiin mennä koko rata uusiksi ja se suju hyvin. Jotain toivoa vielä on.