"Rentouttavaa ja rauhallista metsässä samoilua"

"Rentouttavaa ja rauhallista metsässä samoilua". Tai niin mä olin ajatellut. Lähtiessä sanoin Topille, että elä viitti synkistellä, mennään pitämään hauskaa. Se oli mun ajatus. Noh, olin aika häslä alun alkaenki. Olin ajatellut testata uutta koulusatulaa, mutta kun oli hieno keli ja ei tiedä kauanko sitä kestää, niin mennään maastoon. Treeniohjelmaan sopi hyvin laukkavedot mettätiellä, joten Why not? Estepenkkiki oli just topattu paremmaks, joten sitäki piti kuitenki testata.

Unohdin sitä tätä ja tota ja ramppasin tallia ees taas. Jalustimista lähtien piti värkätä. Topi varmaan mietti, että minkä hemmetin takia tätä tallin käytävää pitää kävellä ees taas. Sit ku pääsin lopulta selkään niin 100 m jälkeen tajusin, että mulla ei ollu saappaita eikä chapseja. Ilman niitä hiertyis jalat rikki. Topi oli siihen mennessä jo jännittynyt metsuria, joka metelöi vähän matkan päässä tieltä. Käännyttiin sen jälkeen taas takas ja kotiin päin metsuri oli hirveämpi, joten tultiin tasajalkaloikkaa osa matkaa. Hain chapsit ja sillä välin Topi oli todennyt, että metsuri syö hevosia, joten ei päästy edes pihasta, kun se peruutti tarha-aitaan pahki. Olis nyt edes saanu sähköistä tällit... Tai no, oiskohan se sittenkään ollu kauheen hyvä? Mihinhän ilman suuntaan oisin siitä lähteny?

Päikkäriaika <3

Noh, päästiin metsurista pienellä kikkailulla. Onneksi valitsin pelhamin maastokuolaimeksi. Päästiin kohtuu hyvin sit seuraavat ½ km, ku Topi alko venkoilla ja jarrutella. Ai niin, olihan siellä sellanen valkonen iso poni. Lihansyöjäponi.Had to be!

Reitillä, jota ollaan menty pitkälti toistakymmentä kertaa, on iso vanha puupino, joka oli nyt ekaa kertaa maailmanlopun paikka. Viereisen laitumen kylmäverihevoset tuli aidan nurkkaan katsomaan meidän pyörimistä. Puuttu vaan sohva ja popparit. Varmasti hyvin viihdyttävää, ku kakara pyörittelee ihmisapinaa pitkin puskia. Peruutettiin ojaan, peruutettiin puuhun, yritin eteenpäin, peruutettiin takas sinne puuhun, peruutettiin ojaan, hyppy sinne, toinen tänne, niskojen nakkelu ja lopulta peruutin Topin siitä puupinosta ohi. Sillä seurauksella, että se polki toisen buutsin etusesta irti. No, eiku alas, suoja jalkaan ja Kotikokin vinkkiä seuraten, Topi kuoppaan seisomaan ja takas kyytiin. Topin silmät oli kohtalaisen selällään, koska kuoppa oli ihan kiinni siinä puupinossa. Mutta ei se mitään! Pitihän mun kyytiin päästä. Sitten päästiin jopa etuperin ko. kohdasta ohi.

Uskaltauduin jopa vähän ravaamaan Topin nenä lavassa kiinni ja kaikki meni hyvin, kunnes otin käyntiin metsäpätkällä, jossa viimeksi säikähdetiin valkoista ponia. Otin käyntiin, koska paikka on aika mutainen. En menneiden kokemusten vuoksi. No eikä mitä! Taas oltiin perse eellä puussa, koska "mä en nyt vaan voi mennä tonne!". Peruutettiinpa sitte taas menosuuntaan, kunnes tuli sen verran jyrkkä alamäki, ettei se peruuttaminen tuntunu järin kivalta. Nokka menosuuntaan ja päästiin taas jonku matkaa.

Turpa turpeessa

Mettäautotiellä otin taas vähän ravia. Noin 100 m välein Topi löi liinat kiinni ja peruutti ojaan, varvikkoon, puskaan, puuhun tai mitä nyt sattu olemaan kohalla. Joka kerta piti keskustella, että mennäänkö me eteenpäin vai ei. Alkumatkan pelkotärinät alko vaihtua mun päässä raivotärinäksi ja sain tehä töitä jo itteniki kanssa, että pysyin rauhallisena enkä antanu isän kädestä. Ravit ja laukat istuin todella tiiviisti satulassa ja jalat ympäri, kun aina välillä laukkaki vaihtu tasajalkapysähdykseksi, koska "siellä oli jotain".Sivusta katsoen varmaan viihdyttäviä "boing boing"-pysähdyksiä, kun se vaan löi etuset siihen tiehen. Edelleen oltiin tutulla reitillä, eikä siellä ollu muuttunut mikään sitten viime kerran. Kakaralta oli vaan ne kaks hernettä pahasti hukassa. Sit ku aloin tajuta, että en tipukaan sieltä ja selviän tilanteista ni aloin komentaa enemmän, jonka seurauksena Topi seisoi kuivan ojan pohjalla kahdella jalalla. Eiku lisää komennusta ja no, sit se alko jo hiljalleen edetä sitä tahtia ku ratsastaja halus. Tämän takia harrastelijan ei pitäisi ostaa nuorta hevosta. Tai ehkä just tämän takia pitäs? Jos tilanteesta pääsee yli, ratsastaja oppii pärjäämään. Jos tilanteesta ei päästä yli, hevonen oppii sikailemaan. 50-50 chances.

Pikku hiljaa annoin sille hetkeksi tilaa laukata isommin ja parit kunnon pyrähdykset otettiin, mutta joka kerta otin sen nopeasti kiinni ennen kuin se ehtii ite vetää liinoja kiinni. Jostain syystä myös oikea laukka vaihtui kolmesti vasempaan kesken matkan, joten niitäki sitte korjailin tuskaisena. "Eikö riitä, ettet suostu menemään eteenpäin vaan pitää vielä sitte mennä väärällä tavalla eteenpäin???" Pieniä pätkiä pääsin jo kevyeeseen istuntaan, joskin jalat tiukasti ympäri, kantapäät Topin kainalossa ja kädet lähellä harjaa. Thank god se ei pukitanu kertaakaan! Pääsin kehumaanki sitä muutaman kerran ja kiittämään, vaikka ei kyllä tehny mieli kauheasti kiitellä. "Hyyyyvä poika (¤&#%#"¤ luupää! Taliaivo! Vatipää!) Hiiienosti, hyyyvä" *taptap*. Kotimatkalla taivuttelin sitä, mutta vasemmasta kuolaimesta ei voinu päästää irti ollenkaan. Itkupotkuraivarit oli jo lähellä, ku nälkäki iski. Tätä varten pitäisi pitää myslipatukka taskussa maastossa. Jokainen tietää, millainen on nälkäisenä. 

Hiljaa traikussa niin kauan ku heinää riittää

Hetkeksi pääsin antamaan löysät ohjat käynnissä, mutta kotipihassa meinas taas maailma kaatua johonki olemattomaan. *facepalm*. Anna mun kaikki kestää. Kotona pesin Topin --> se piehtaroi itellensä turvekuorrutuksen. Thanks. Toin sille mellavettä elektrolyyteillä. Se vastaan otettiin pitkän ja voimakkaan hörinän kera. Niin, että nyt ollaan kavereita? Ku mulla on jotain hyvää? Kiitti. Sinne meni taas yli 10 litraa juomaa ja hyvä niin näillä keleillä. Edes joku kelpaa :D

Jos jotain positiivista, niin laukassa oli voimaa ja ponnua. Se polki hyvin alle ja oli tosi ketterä. Liianki. Niin, että kyllä se varmaan hyvin hyppäis, jos sen sais vaan pohkeen eteen. Noh, jos tää on joka toinen viikko tällasta niin onneks kisat osuu väliviikolle. Mikähän ihme sitä nyt tänään taas vaivas? Piti vetää herne taas niin syvälle sieraimeen, ettei sitä saanu pois. Murr. Koskahan mä saan tän homman oikeasti toimimaan? Mitä ihmettä ton eläimen kanssa pitäs tehä, että se rupeis yhteistyöhön? Mitä mä teen väärin? Ihme akka. Välillä kaikki on kivaa ja sit yhtäkkiä mikään ei kelpaa. Sattuuko johonki? vai onko se vaan tommonen vatipää välillä? Ainaista ihmettelyä ja pällistelyä. No, onneks se on ees söpö <3