Lyhyt historiikki

Kesä 2013, kuvakulma korostaa. Ei se ihan noin kuihtunu ollu tullessaan. Ks. video alla.

Tällä videolla Topi oli ollut meillä viikon ja näyttänyt todellisen luonteensa juuria myöten. Tähän aikaan se vielä ainoastaan nauratti ;) "Kissamaista liikehdintää ja kaivamisen alkeet"

Muistan kyllä, että Topi oli langan laiha tullessaan, mutta yllä oleva kuva jotenkin pysäytti., kun kaivoin arkistoja. Tässä vaiheessa Topi oli ollut meillä jo muutaman kuukauden ja päivät laitumella. Ruokaa nostettiin pikku hiljaa koko ajan. Treeni oli matala tempoista peruskuntotreeniä pitkine maastoineen ja kävelyineen. Kauden tavoitteet oli lähinnä tutustumista, pientä kisaamista ja peruskunnon kasvattamista. Päätin edetä hitaasti ja ottaa kaikki maailman aika, mitä tarvitaan. Noh, starttasin kuitenki syksyllä 2013 jo seurakisoissa helppoa A:ta, koska tämä kaveri oppi nopeasti ja kaikki tekniset jutut oli niin helppoja. Ponnetonhan se oli ja kokoamisaste kaukana oikeasta aasta, mutta kaikki tehtävät tehtiin nätisti pientä rikettä lukuunottamatta. Topi jopa väläytti osaavansa näyttää ja pistää parastaan kisatilanteessa :) Radan jälkeen mulle sanottiin, että "eihän se nyt niin huonosti mennyt", kun kyyneleet valu silmistä. "Ei niin, ku se oli ihan super hyvä!". Sittemmin olen pitäytynyt helpossa B:ssä ja kenttäkisojen C:n radoissa. Ehkä tällä kaudella startataan joku A ihan "tosissaan"? Toki tämän hetken yhteistyöllä ei päästäisi edes sitä C:tä varmaan loppuun :D

Syksyllä 2013 löydettiin myös eka estevalmentaja ja päästiin aloittamaan se touhu, mitä sekä minä, että Topi oltiin todella odotettu. Pienillä esteillä rauhallista rutiinin hakemista ja kaikki sujuikin kuin tanssi, jos ei ota huomioon mun epämääräistä heilumista kyydissä, huonoja lähestymisiä ja löysääkin löysempää menoa. Ekoista estekisoista jäi mielikuva "valuva räkä". Kiltisti hyppäsi kaiken, vaikka ratsastaja teki työn tuplasti hankalammaksi. Päästiin myös kenttäaluevalmennusrenkaaseen ja käytiin kerta kuussa Leppälän silmien alla hyppäämässä. Kevättä kohti hyppäämiseen alkoi löytyä energiaa ja rytmiä. Aloin pikkuhiljaa luottaa Topiin ja sen haluun hypätä. Aiemmat kokemukset takaraivossa näkyi vallitsevana ajatuksena läpi treenien "hyppääköhän se?". Nykyään se on lähinnä "pysynkö kyydissä kun se hyppää?". Olen siis alkanut luottaa hevoseen, mutta itseni kanssa on vielä tekemistä. Ehkä se sieltä kuntotreenin kautta pikku hiljaa kasvaa. (suotavaa olisi, sillä treenien jäliltä mulla on reidet kipeet ja tönköt enkä oo ratsastanu viikkoon :D )

Keväällä 2014 eka erikoisestekisa takana :)

Vuosi vaihtui ja epäonni alkoi. Heti vuoden vaihteesta alkoivat kenkäongelmat, kun kaveri alkoi talloa etukenkiä irti. Lisäksi säät hankaloitti treenaamista maneesittomalla tallilla. Juupas-eipäs-talvi sai mut repimään hiuksia. Jos kenttä oli sula, oli kenkä mutatarhan perukoilla. Jos kenkä oli jalassa, kenttä oli jäässä. Jossain kohtaa vej kenkä oli irronnut niin monta kertaa, että Topi ontui pienentynyttä ohutta ja herkkää kaviotaan. Pohjallinen onneksi pelasti tältä. Minulta leikattiin sitten patti hartiasta ja olin useamman viikon pois pelistä. Pääsin takas selkään ja parit kisat (huonolla menestyksellä) niin Topi sai tikit ja paranteli päkiää lähes 3 kk. Sitte oliki jo kesäkuu ja sille iski flunssa, koska tollo omistaja ei tajunnu, että kesäkuussakin voi joutua loimittamaan. Ei se keli kalenteria tuijottamalla taida sittenkään muuttua, vai? Siinä meni osa heinäkuusta. Kesäloma oli tottakai sen jälkeen, joten olin ite pari viikkoa reissussa. Lopetettiin kesäloma Suontaan kenttäleirillä, jolloin kerroin Laineen Sepolle hevosen olevan hankala. Tällä takasinki sitte sen, että Topi ei tehnyt oikeastaan mitään ylimääräistä loikkaa ja tein itseni lähinnä naurettavaksi ;) Hankala... pah.

Keväällä sairaslomalainen: "4 viikon koppihoito sekoittais rauhallisemmanki pään."

Päästiin lopulta elokuussa yhet kenttäkisat ja sitten se jo teloi itselleen uuden haavan, joka ei vaatinu erityistä hoitoa, mutta rajoitti tekemistä ja suojien käyttöä ja repesi seuraavien kuukausien aikana n. 7 kertaa uudestaan auki kaikista hoitoyrityksistä huolimatta. Haava saatiin kuntoon ja mulle iski ranteeseen jännetupen tulehdus. Tähän mennessä muutamia kenkiäki oli ehtiny välillä hukkua. Ranne parani ja lensin kyydistä, joten olin selän takia seuraavan viikon pois pelistä. Syksy tuli ja vatsavaivat. Heinän laatu vaihteli eikä Topin vatsa kestänyt, joten taas raavin päätä. Tässä vaiheessa olin jo aloittanut satulan toppaus ja sovitusrumban, joka oli enemmän tai vähemmän tuskainen.(ja kallis). Marraskuun saapuessa lähes kaikki oli koettu. Löysimme uuden estevalmentajan, kesäkuusta olin käynyt satunnaisissa kouluvalmennuksissa ja joulukuussa pääsin ekalle Pantsun tunnille. Sitten alkoi valtavat harppaukset kehityksessä sekä minussa, että hevosessa. Satulat saatiin kuntoon, mutta sitte lähtiki Topilta karvat niin satulan alta, pohkeen kohdalta, ohjan takia, loimen, lapasuojan ja ihan kaikista syistä ja paikoista. Onneksi sekin näyttäisi nyt olemaan parempaan päin. Yhtään ehjää treenikuukautta ei vuoteen 2014 mahtunut ennen marraskuuta. Ei yhtään. Ihana harrastus <3

Alkaa pikku hiljaa muistuttaa lentävää lihapullaa :) Syksy 2014

Kiiltää kiiltää :)

Vuodelta 2015 odotan vähemmän epäonnea ja enemmän treeniä. Vaikka se sitte sisältäis pukkeja, ritoloita, tippumisia ja epäonnistumisia, mutta kunhan päästään itse asiaan ja pääsen kehittämään meitä molempia valmentajien silmien alla säännöllisesti. Kisatavoitteet siirtyi vuodella eteenpäin, mutta eiköhän meillä ole sen verran yhteistä matkaa vielä edessä. Odotukset on suuret, mutta vuosi 2014 muistutti siitä, että mitä tahansa voi käydä. Kerron näistä sitten vielä lyhyemmissä pätkissä tarkemmin.

Syksy 2014 +ainakin 100 kg

"Jotkin asiat eivät taida ikinä muuttua ;)"