Loman tarpeessa

Huonolla tuulella ei saisi ratsastaa. Eilen tein poikkeuksen. Juoksutin Topia ensin puolituntia ja mietin koko sen ajan, että ratsastanko vai annanko sen vaan purkaa energiat liinan päässä. Sisko tulossa käymään ja tarkoitus oli laittaa hänet ratsastamaan, joten vapaapäivä ei nyt ainakaan käy. Kaikki varusteet oli laitettu, mutta fiilistä ratsastukseen ei meinannut löytyä, sillä tiesin, että ruuna ei tuu olemaan helppo. Harmitti jo valmiiksi. Eikä se sitä tosiaan ollutkaan. Juoksuttaessa jo se kokeili minua ja jouduin keskustelemaan tosissani ja katsomaan sitä suoraan silmiin kerran jos toisenkin. Meillä ei liinan päässä tehdä mitään ilman lupaa. Ei hidasteta, ei kiihdytetä eikä erityisesti vaihdeta askellajia. Ekat 20 min lyhyen lämmittelyn jälkeen mentiin aika reipasta laukkaa molempiin suuntiin, mutta lopulta rentous alko löytyä. Siirryttiin raviin ja sekin oli kaunista ja rentoa. Sitte jostain kumman syystä se rentous vaihtui kukkoiluksi eikä askellaji pysynyt ravissa vaan vaihtui laukkaan, eikä todellakaan tullut sieltä alas. Hetken keskustelun jälkeen käskyt meni hyvin läpi, tuli pysähdykset, laukannostot, toistot ja kaikki hienosti, mutta silmät selällään. Hikiki siltä alko jo valua. Ei auttanu, selkään se oli mentävä.

Ilman gramaaneja olisin ollut maneesin seinällä. Alkuun kaikki jees, pientä kuumumista havaittamista, mutta apuohjien kanssa ei päässy sinkoilemaan. Sitten tuli poni maneesiin. Siitähän se riemu repes. Keskittymiskyky 0, pysähty selkä notkolla ja kisko nenää oven suuntaan, reaktiokyky apuihin 0. Kannus kylkeen ja mitä tapahtu? Peruutus. Seuraavan 10 minuutin aikana peruutettiin yhteensä varmaan 100 metriä. Muutaman kerran etujalat irtos hiekasta, mutta kiitos gramaanien, ne ei noussu paljoa. Välillä ei voinut mennä toiseen päätyyn vaan liinat kiinni, silmät selälleen ja taas peruutettiin. Mä niin näin mielessäni sen kirosanojen määrän sen hevosen pään yläpuolella, kun ei saanutkaan nenää ylös ja minua alas. Välillä mua pelotti ja välillä kiukutti, lopulta kasasin itteni, istuin syvemmälle satulaan ja jatkoin ratsastamista. Väistöt ok, ravisiirtymät ok, laukka mahtavan ponnekasta ja pyörivää. Mutta koska tahansa se ois voinu singota taas taivaan tuuliin tai kaivaa etujalat hiekkaan ja jäädä niille sijoilleen. Tässä vaiheessa oli jo tunti mennyt. Sitte se alko rauhottua, rentoutua ja asettua. Käytin laukan pontta hyväksi ja laukanvaihtoharjoituksia peliin. Eka yritys epäonnistui, en valmistellu tarpeeksi. Toisesta tuliki täydellinen, joten porkkanaa ja loppuravit. Loppuravit oli upean lennokkaat, mutta en uskaltanut löysätä ohjaa niin paljoa, että oisin saanut sen oikeasti eteenalas. Tottakai vähän annoin löysiä, mutta niin, että jokasesta säpsähdyksestä ja kohtauksesta sain otteen heti. Turhauttavaa.

Mikä sitte on vikana, että se heittäytyi nyt noin hankalaksi? Kipeä jostain? Ei oo ainakaan mitään muita viitteitä sellaiseen. Jos mennään ajassa taaksepäin niin viime vuonna näihin aikoihin oli ihan sama tilanne. Se heittäytyi silloinkin hankalaksi. Niin ku valkku eilen sanoi, voihan olla, että se ei vaan pääse tarhassa nyt liikkumaan jäisen kelin takia niin, että sillä on liikaa energiaa. Mutta miksi juoksuttaminenkaan ei sitten auttanut? Onko sillä vaan niin rautainen kunto? Tallille on tullut viimeisen 3 viikon aikana 5 uutta hevosta, perjantaina viimeisin. Tiedän, että se kuvittelee olevansa tontin herra, koska kukaan ei ole sille sanonut toisin, joten ehkä se kuvittelee nousseensa myös minun pomoksi? Tai vähintään yrittää sitä? Onhan se pirun paljon paremmassa kunnossakin kuin varmaan ikinä. Lihasta löytyy ja kaula alkaa näyttää kilpahevosen kaulalta. Takaosakaan ei oo enää lommolla. Ehkä nyt vaan on ns. kevätvilli ja voiman lisäännyttyä reaktiotki on rajumpia? Ajattelin joka tapauksessa, että ratsastetaan nyt muutama päivä, seuraillaan ja annetaan sitte viikon loma. Voihan sillä olla stressiäkin, kun se on joutunut opettelamaan valtavasti uusia asioita lyhyen ajan sisällä. Se oli silmiinnähden innostuneempi työnteosta ihan lyhyt aika sitten, kun pääsi vastaamaan uusiin haasteisiin ja joutui älyllisesti töihin. Ehkä kuitenki mentiin jonkin rajan yli ja se tarvitsee nyt aikaa miettiä oppimaansa?  On kuitenkin muistettava, että se on tehny nyt 3 perättäisenä ratsastuskertana ihan mielettömän hienon vaihdon. Niillähän sitä on nyt rassattu urakalla. Vai onko vaan niin, että kun mennään osaamisessa ja voimassa eteenpäin, niin tää homma vaan menee vaikeammaksi? Hevosesta vaan tulee herkempi ja mä teen virheitä, joista se vetää herneen nokkaan? Huoh, en tiedä. Kumipelhamit tilattu. Jonain päivänä ehkä kanget?

Välillä mietin, että onko se ruuna sittenki tamma? Ailahteleva se ainakin on. ja me molemmat loman tarpeessa.