Uusille urille

Rakastan lunta ja talvea, joten näitä kuvia tulee riittämään ;)

Vuoden 2017 aikana ehti nähdä monenlaisia tulevaisuuden kuvia vilisevän silmissä kuin karkuun ja toisaalta uhkaavasti kohti. Viimeisimpänä Topille on povattu kouluratsun uraa. Kyllähän sillä varmaan kansalliselle tasolle pääsisi. Pitkää runkoa on vaan haastava koota, joten mihinkään gp:hen siitä ei taida olla. Mutta eiköhän sitä opittavaa riitä pariksi vuodeksi sinne kansallisellekin.

Ihan en ole vielä heittänyt uskoa siihen, etteikö voitaisi vielä hypätä. Nyt laitetaan kengitykset viimesen päälle kuntoon iskän <3 avulla ja nostetaan kuntoa hiljalleen takaisin. Aloitetaan sitten puomeista ja kavaleteista ja katsotaan miten lähtee. Ensi keväänä tietää, että voidaanko hypätä. Nyt tiedetään, että makkaraksi sitä ei ainakaan tarvitse laittaa. Thank god <3

In my paradise

Sen verran väsynyt olen nyt, että joku minussa kuiskii, että eikö olisi ollut helpompi jatkaa eteenpäin ilman hevosta? Eikö olisi kiva, jos olisi kerrankin rahaa ja aikaa? Eikö olisi hyvä nyt hoitaa oma terveys kuntoon ja haaveilla ratsastajan urasta sitten ruuhkavuosien jälkeen? Käyköhän tässä kuitenkin niin, että x ajan päästä laitan myynti-ilmoituksen HT-nettiin ja tuskastun teinityttöjen vakuutteluihin "mulla on ollu hoitoheppa jo 5 vuotta ja ollaan hypätty ainaki (sata)metriä". Just tänään kuuntelin tähän viittaavaa taivastelua toisen "ongelmalapsen" myyntihaasteista. Topista(kaan) ei ole ensi hevoseksi. Ehkä joku kokenut hullu vielä haluaa sen kanssa vääntää koulukiemuroita? No, ehkä sen pohdinnan aika ei ole just nyt. Mun haaveissa siintää vielä se vaativa B. Ja nyt se on lähempänä toteutumista ku koskaan (muutamaa muuttujaa huomioimatta). Joku valmennus vielä ehkä vissiin kai (lahjattomat harjottelee?) tarvitaan, mutta kaikki tehtävät sujuu jo. Ehkä se pysyy meillä sinne kuoppaan asti. Monta ehkää.

Topi voi siis nyt hyvin. Vähän ehkä turhankin hyvin :D Vielä en ole tippunut, huom VIELÄ. Menin sanomaan ääneen, että ei nuo lähtemiset enää niin haittaa, kun se ei ole pukittanut. No, eikö se sitten myös pukittanut. Joten nyt kun sanon, etten ole tippunut, niin varmasti tipun. Voi varmaan alkaa taas myydä maneesin katsomoon lippuja ja poppareita. Estetunneille saatiin jo kertaalleen yleisöä - ei olla toki ainoita kiinnostuksen kohteita. Vaikka tietty ollaan aiheutettu härdelliä käytännössä joka kerta, kun ollaan menty maneesiin. Onneksi ei kukaan ole vielä hermostunut ja kieltänyt minua tulemasta samaan aikaan.

Joulu tulee! <3

Takavuosina ratsastin paljon yksin. Käytännössä aina yksin. Viimeisen vuoden aikana olen ratsastanut lähinnä ruuhkassa. Siitä on toki hyötyä verryttelyihin, joissa Topi on aina saanut kohtaukset. Nyt Topi vaan saa ne hepulit jäädessään yksin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että Topi sinkoilee muita hevosia karkuun verkassa ja tuomaria karkuun radalla - koska on yksin. I already see it coming. Ykski päivä käyntityöskentelyt meni ihan pipariksi Topin keittäessä chilisoppaa muiden lähdettyä. No kun kerran yksin olin niin päästin riemun irti. Sen jälkeen pystyin taas ratsastamaan :D Hetken aikaa.

Olen kuitenkin oppinut näiden vuosien varrella muutaman asian. Kun sillä on "the ilme" - varaudu. Varoita vähintään kanssaratsastajia. Jos sillä on "todellakin se ilme" - juoksuta kunnolla alle, jos vaan mitenkään mahdollista. Selässä: älä kevennä. Älä roiku ohjista. Älä päästä liian lujaa. Älä vie sitä lähelle ovea, jos joku on just avaamassa sitä. Pidä kantapäät alhaalla, nojaa taakse ja perse penkissä vaikka se ois miten rento tahansa. Varaudu taaksePOISTU-liikkeeseen aina:

 

Luottamusta herättävä?

a) kottarinurkassa 

b) radion kohdalla 

c) oven kohdalla (x3)

d) kummallakin pitkällä sivulla ko. päädystä lähtiessä 

e) katsomon puoleisen pitkän sivun puolessa välissä 

f) seinässä olevan tumman laatan kohdalla 

g) jos jäät aukeavan oven ja muiden hevosten väliin "yksin" 

h) koska tahansa, jos maneesissa on joku/ei ole muita. 

Lisäksi - älä kävele selästä käsin pitkin ohjin. Heti töihin ja loppuravien jälkeen (joissa ei siis kevennetä) seis ja ratsailta. Estetunnin päätteeksi älä edes ravaa, jos muut vielä hyppää. Älä edes yritä. Ihan turhaa. Heti alas sieltä satulasta! Jos joku näistä asioista unohtuu, niin voin olla varma, että löydän itseni jostain muualta jossain toisessa asennossa kuin missä haluaisin olla. Tai ainakin ottaa tosi lujaa päähän, ku muuten ehkä saatto jo tulla melkeinpä hyvä fiilis.

Jostain syystä Topi on kesän aikana fiksautunut keskiraviin. Jos Topi saisi valita, se menisi vain keskiravia. Ei mitään muuta. No ehkä kiitolaukkaa. Mut pääasiassa keskiravia. Joka ratsastuksella, kun suoristan pitkälle sivulle tai lävistäjälle niin saan ihan oikeasti pidätellä sitä. Ei vaan tukea, vaan pidätellä, ettei se lähde lentoon. Useimmiten toki jätän senkin tekemättä, koska jotenkin koen, että kun toisessa on nyt liikkumisen iloa ja näyttämisen tahtoa, mun ei pidä tappaa sitä intoa kieltämällä kaikki kiva. Niinpä meidän päiviin sisältyy nykyään paljon keskiravia :D Halusin minä sitä tai en. Ajoittain saatan tuntea jo ennen kulmaa, että kohta lähtee. Eikä ne "pienet" pidätteet siinä kyllä auta yhtään mihinkään. Kyllähän se ravi siinä hiljalleen kehittyykin ja pari kertaa ollaan päästy jo lyhyenki sivun läpi keskiravilla. Useimmiten tasapaino ei riitä ja ravi hajoaa kaarteeseen, mutta kerta kerralta vähemmän.

Myös kokoaminen sujuu huomattavasti paremmin. Jostain on ilmestynyt Topille myös kaula. Vaikka treeni on ollut hyvin vähäistä jatkuvien vastoinkäymisten takia, Topin lihaksisto on muuttunut. Sen seurauksena tietty satuloitaki piti laittaa kerta toisensa jälkeen ja jopa levittää (!), kun Topi on saanut massaa aivan eri tavalla kuin ennen. Jouduin jo rajoittamaan sen heinän määrää! En olis ikinä uskonut sitä päivää tulevan, että mun läpipasko luuranko syö liikaa. No, nyt on penkit istutettu "leveään" selkään. Ilman satulaaki pystyy menemään ilman ilmapatjaa tai sohvatyynyä. Hevonen näyttää kaikin puolin nyt hyvältä. Ratsastajasta ei voi sanoa samaa. Ei päivää, etteikö johonkin sattuisi ja mistään lihaksesta ei löydy voimaa. Mutta selkään on silti päästävä, vaikka kävelemään ;) Jännä.. eihän ne muut koskaan? Vai mikä se oli se "My doctor said I should not do any sports. But riding isn't a sport, is it?" Juu ei. Tämä ei ole urheilua. Tämä on silkkaa hulluutta.