treeniviidakko

Kun välineistä on pulaa, käytetään mielikuvistusta. Tässä ohjasajoon yhdistetty kavalettitreeni tynnyreistä ja ämpäreistä.

Olen ruotinut aiemminkin omia treeniperiaatteita ja systeemejä ja palaan niihin nyt uudestaan. Törmäsin huippu kenttäratsastajasta tehtyyn juttuun treenin monipuolisuudesta. Olin sanoin kuvaamattoman kiitollinen, että omat periaatteet sai Olympiatason urheilijalta tuen. Lisäksi hämmennyin avatessani Stadiumin "mainoslehden", joka sisälsikin ihan ehtaa asiaa treenaamisesta. Olen edelleen hämmentynyt. Tykkään firmasta huomattavasti enemmän. Olen iloinen, että avasin "mainoksen". Lehdessä ollut juoksijoiden treeniohjelma tukee jälleen omia periaatteitani treenissä. Tietenkin treenaamisesta puhuminen tuntuu nyt harvinaisen naurettavalta tai ehkä jopa masentavalta. Sössin treeneissä viime vuonna sekä itseni, että hevoseni kohdalla. Hevosen kohdalla oli toki muitakin tekijöitä, mutta myös treenien intensiteetti. Omalla kohdallani meni pieleen nimenomaan se treeni. Lähinnä koska en noudattanut omia periaatteitani. En vain tajunnut sitä. 😒 (Opin just käyttämään blogissa hymiöitä. Kärsikää! 😆 )

Pieleen menneisiin asioihin palaan ylikunto-blogin merkeissä. Päätin kuitenkin tehdä siitä oman blogin, sillä tekstiä on wordissä jo pari kymmentä sivua. Vai oisko kirja parempi vaihtoehto? Mene ja tiedä 😁 Anyway, siitä treenifilosofiasta. Lukekaa ihmeessä tämä: https://dressagetoday.com/theory/ingrid-klimke-train-for-your-horses-pleasure?utm_source=DressageTodayFB&utm_medium=link&utm_campaign=Facebook

Mä oon niin samaa mieltä Topi kyllästyy ja tylsistyy helposti ja keksii sitten kaikkea omaa kivaa (mikä ei aina ole ratsastajasta ihan niin "kivaa"), niin monipuolinen treeni on ollu aina kaikena ja o. Kattokaa ny tota ekan kuvan ilmettäki tynnyritreenin jälkeen 😏 Kuva kertoo taas enemmän ku tuhat sanaa. Sairastelujen ja muutamien mun tekemien virheiden myötä tekemisen ilo on välillä kärsinyt pahasti, mutta onneksi niistä on tähän asti päästy yli. Yksi isoimpia virheitä oli mm. puskea väsynyttä hevosta antamaan vielä lisää. Topi masentui viikoiksi ja oli täysin maansa myynyt, kun siltä loppui fysiikka kesken eikä se pystynytkään tekemään, mitä pyydettiin. Se kuuluu selvästi hevosiin, jota pitää vahvistaa onnistumisilla ja sen egoa pönkittää. Kun hapot iskee lihaksiin, Topin treenit on lopetettava siihen tai annettava vähintään palauttava "mikrotauko".

Kahesti tein vuoden aikana kouluvalmennuksessa sen virheen, että vietiin harjoitus yli hevosen jaksamisen. Fyysisiä vammoja ei tullut, mutta henkisiä senkin edestä. Onhan sekin totta, että fyysistenkin vammojen riski kasvaa moninkertaiseksi väsyneillä lihaksilla. Mutta missä menee sitten se raja, että treenaat tarpeeksi, muttet liikaa? Se on jokaisen ihmisen ja hevosen henkilökohtainen raja, joka pitää vaan löytää. Mielummin hajottamatta mitään. Vieläkin tekee pahaa ajatella Topin olemusta niiden treenien jälkeen. Oivoi.

Tässä myös tämä Stadium-lehdestä napattu treeniohjelma ihmiselle. Vähän ehkä jopa vieläki liian intensiivinen mun makuun, koska lihakset tarvii palautumiseen myös kevyitä treenejä, mutta voisin tolla rytmillä lähtä treenaamaan. Jos pystyisin. Tästä sitte kunto-blogissa. Tai jossain.

Mähän siis pyrin noudattamaan Topin treeniohjelmassa kolmen systeemiä silloin kun mahdollista. Yleensä se ei ole mahdollista, mutta joku ajatus treenien rytmistä pitää kuitenki olla. Tottakai tapoja on monia ja hyviin tuloksiin on päästy monin eri tavoin, mutta. Mä teen sen niin, että viikossa on kaks vapaa päivää ja sen ympärillä sovelletaan: eka treenipäivä on "kova" treeni. Toinen päivä on palautteleva ja kolmas vapaa. joskus treenipäiviä tulee kolme, joista vähintään viimenen on palauttava ja sit vapaa. Mulle vapaa myös tarkoittaa täysin vapaata. Ei kävelykonetta, ei käyntimaastoa, talutusta tai mitään. Tähän tietysti istuisi paremmin, jos Topin tarha olisi niin isompi, missä jaloitella omine nokkineen, mutta kaikkea ei voi saada. Ei sillä, että tilan puute Topia ois koskaan jotenki hidastanu. Joka tapauksessa palautumiseen täysi lepo. Tiedän, että tästä on eriäviä mielipiteitä. I stick to mine.

Pari kolme viikkoa tehdään tehokasta treeniä ja yksi kokonaisuudessaan kevyempi viikko, joka sisältää lähinnä maastoilua ja taivuttelua. Lomaa Topi on saanu kahdesti vuodessa noin kaksi viikkoa. Jouluna ja heinäkuussa. Lomaviikot on tehny yleensä Topille ihmeitä. Näiden lisäksi pyrin tekemään vaihtelua treeniin. Mielellään vähintään kolmea eri "lajia" viikossa.  Topista näkee nopeasti, jos on tehnyt liian monotonista treeniä ja liian pitkään. Pelkkä koulutreeni maneesissa tekee Topista haluttoman ja laiskan. Sopivalla vaihtelulla ADHD-lapsi pysyy innokkaana tehtäville ja silloin se tarjoaaki kuun ja tähdet taivaalta.  Esim. 12 m vastalaukkavoltti tai sarjavaihdot ei ole ongelma, jos korvien väli on kohdillaan.

Humputtelutreeni. Oli kuulkaa komea laukka!

Tästä yksi hyvä todiste oli mm. pari päivää sitten, kun olin itse ihan finaalissa ja jaksoin töin tuskin Topille laittaa suojat. Tästä syystä laitoin tasan suitset ja liinan sille juoksutusta varten, vaikka viime aikoina olen laittanu ohjasajovermeet ja teettäny ympyrälläki oikeita töitä. Topi oli kuin uuden lelun saanut lapsi päästessään ilman rajoittavia vempeleitä laukkaamaan isolla ympyrällä ja vielä ekaa kertaa ulkona! 😄 Laukkasi ja ravasi ryhdikkäämpänä ku koskaan ja sellainen hullun kurinen virnistys naamalla. Se oli silmin nähden tyytyväinen päästessään toteuttamaan itseään. Ei edes mörköjä tai muuta ylimääräistä näkynyt. Vain tyytyväinen poni, joka viiletti minusta niin tylsällä ympyrällä varsin tyytyväisesti. Eräänlainen vapaus kai sekin?

Mitä kaikkea siihen Topin vaihteluun sitte kuuluu? Vähän ku Klimkelläki - koulua, esteitä, kavaletteja, maastoilua, ohjasajoa ja juoksutusta. Maastoiluki voi olla pitkä kävelylenkki kylillä naapurin lasten riemuksi, kiipeilyä hiekkakuopilla tai lyhyempi laukkatreeni hiitillä. Harmi, että kotihiitin pohja on nähnyt parhaat päivänsä ja vaatii sopivan kelin ollakseen toimiva. Esim. sopiva lumikerros oli talvella ihan täydellinen 💓 Olisin käyttänyt hankea useamminkin hyväkseni, jos oma kunto ei olisi laittanut vastaan.  Oikeastihan en olisi saanut ratsastaa ollenkaan, mutta ei kerrota sitä kellekään. Eihän?! Tuumin, että tarvitsin oman pääni parantamiseksi laukkaa hangessa ja työnsin muut asiat hetkeksi syrjään. It was totally worth it. Treeniä tarvii siis joskus pääkin. Oma ja hevosen. Ja siihen hauskanpito toimii aina! Olen päättänyt lisätä sen treeniohjelmaan. Pysyvästi. Olenhan edelleen wannabe-kenttäratsastaja.

Da happy horse -ilme

Tykkään myös yhdistellä erilaisia treenejä. Koulua estesatulalla, jotta oma vaikutuskyky estepenkissä paranee. En tosin tiedä, miksi kidutan itseäni moisella, mutta teen sitä silti. Koulua puomien kanssa Topin notkistamiseksi ja tarkkuustöihin. Tästä voi sentään vähän nauttia. Puomeja ja kavaletteja liinassa (Topi ei ehkä arvosta mun "koitapa selvitä tästä tehtävästä" juttuja) ja viimeisin aluevaltaus oli kavaletit kahdella ohjalla. Tämän hauskuudesta meillä oli hetkittäin todella eriävät mielipiteet Topin kanssa. Koska SINISIÄ kavaletteja. Tai siis tynnyreitä.

Ohjasajoa on tullut harjoitettua sen verran paljon kuluneena talvena sattuneesta syystä, että se alkaa jo hiljalleen sujua. Tai kuvittelen niin. Niinpä uskalsin ottaa tynnyritki käyttöön, vaikka ne alkuun oliki aivan hirveitä kamalia poninsyöjähirviöitä. Eipä tarvinnu yrittää pysyä kyydissä epämääräisissä sivuloikissa tai BANZAI!-hypyissä. Hyvinhän se sitte lopulta suju. Jaa ai miks tynnyreitä? No sillä hetkellä ei ollu muuta ku pari puomia ja tynnyriä käytettävänä. Ei tolppia tai sokeripaloja (sokeripala=nimitys hevoskokoiselle legopalikalle, jolla puomin saa vähän irti maasta).

Kyseisellä tehtävällä oli myös idea. Oikeasti. Sen piti auttaa Topia nopeammaksi hypyn jälkeen ja nostamaan jalkoja. Sillä on aina ollut tapana "sukeltaa" esteen jälkeen, mikä tuo tietenkin haasteita seuraavalla esteelle ohjaamiseen ja oman tasapainon säilyttämiseen. Puomien välit tais olla jotain 2,5-3 m väliltä. Tällä tehtävällä saan lisäksi hyvin jumpattua sitä ilman, että tarvin ratsastajaa. Tai niin kuvittelin. Eihän se viittiny nostella niitä jalkojaan valkosten ämpäreiden yli. Veti ne mukanaan. Varmaan tahallaan, että jouduin aina keskeyttämään tehtävän ja juoksemaan vierivien ämpäreiden perässä.  Parempiaki estemateriaaleja varmasti on 😅.

Ratsastajista on muuten ollut käsittämätön pula. Topi pitäisi kuitenkin nyt pitää hyvässä treenissä ja viedä myös esteillä takaisin omalle tasolleen, jotta näen, mihin asti sen jalat vielä kestää. Sen perusteella sitten tiedän jatkanko hyvissä puitteissa kalliilla hinnalla vai siirränkö hevosen halvempaan paikkaan, jossa pääsisi maastoilemaan enemmän. En meinaan halua maksaa tätä omaa kuntoutusaikaa turhaan hevosta kalliissa tallipaikassa ja sitten todeta, että ei se kestänytkään. Mun kuntoutumiseen kun voi mennä vielä kuukausia. Se tarkottaa tuhansia euroja. I'm not gonna wait and pay. Erinomainen tilaisuus lisäksi käyttää ammattilaista Topin hyppyyttämiseen, mikä vie hevostakin eteenpäin.

Mitä niihin ratsastajiin tulee - Topin kanssa on nyt auttanut 5 eri ihmistä. Yksi tietty meidän oma vuokraaja, joka on täyttänyt kalenterin velvollisuuksilla, eikä ole ehtinyt ja päässyt säännöllisesti avuksi. Koitin jo varotella lankeamasta samaan ansaan ku minä. Ekat uudet apurit lopetti omista syistään ennen kuin ehti oikein edes aloittaa. Seuraava apuri oli kahden ratsastuksen jälkeen melkein kuukauden kipeänä ja sitten työkiireissä. Uusin vuokraaja sai ekan kerran jälkeen flunssan ja sitten teloi itsensä töissä. Miten voi olla niin huono tuuri, että tarvin armeijan ihmisiä avuksi yhden hevosen liikuttamiseen? Tai legioonan? Josko se tästä vihdoin alkaisi helpottaa? Jos kohta jaksaisin itsekin ratsastaa enemmän kuin 15 min. Minkä jälkeen jalat on makaronia. Oon ihan jäätävän huonossa kunnossa... En ois uskonu. Tästä ei voi päästä ku ylöspäin 😉

Da puuhapetteri

Jou män! Mitään en oo tehny! 8)

"Mitäs se meidän rakas touhupertti tänään on keksinyt?" Tällä kysymyksellä voisin aloittaa joka päivä saapuessani tallille. Jos Topi sattuu olemaan vielä pihalla, kun tulen tallille, katson ensimmäisenä, että mitä se tekee. Riittääkö, että löntystän jaksamiseni puitteissa tarhalle vai pitääkö juosta? Seisooko tylsänä vai nyhtääkö hmm... esim. sähkölankoja? 

Lähdettiin lomareissulle muutama viikko sitten ja ennen sitä varauduin about kaikkeen. Topilla on onneksi kolme täyttä settiä suojia ratsastukseen ja kaikkia varusteita on varalle (satuloita lukuunottamatta). Tarhasuojia eli Topin tapauksessa buutseja laitoin kaikki 9 kpl karsinan eteen koriin, että sieltä löytyisi lomaviikon jokaiselle päivälle 4 kpl jalkaan laitettavaksi. Toivottavasti. Eli kaksi täyttä settiä ja yksi ekstra. No montako putsia oli jäljellä, kun palasin? Kolme. Siis KOLME! Oltiin pois kaikki 10 päivää. Tarhasta löysin viisi samoin tein ja näin toki, että muutakin on puuhattu. Yksi suoja oli siis teillä tietymättömillä. Se on varmaan taas heitetty aidan yli jonnekin huitsin kuikkaan, vaikka tarhasta olisi kyllä löytynyt nyt lelujakin heiteltäväksi. 

Itseasiassa kahvakuula, eli Topin pallon on vihdoin alkanut liikkua tarhassa. Aiemmin se ei ole kelvannut. Sen vihreän ison pallonhan se rikkoi jo hyvä tovi sitten. Olen tässä miettinyt sille pallolle uusiokäyttöä... Bootseista pääosa oli ehjiä. Loput korjattavissa tai varaosiksi. Aion meinaan käyttää ehjät tarrat katkenneista buutseistä niihin, joiden tarrat on poikki. Mulla on about sata paria puutseja, joista puolet on vähän rikki. Mutta ei suoraan roskiskamaa. Paras tais olla joku vuos takaperin, kun Topi oli purrut botsin yläreunasta palan pois. (Nyt olen myös tainnut käyttää kaikki yleisimmät tavat kirjoittaa puutsi/butsi. En tiedä vieläkään mitä näistä käyttäisin!)

No, eihän se riemu tietty niihin suojiin rajoittunut. Seuraavana päivänä tulin tallille aikaisin ja hain Topin ulkoa. Näin heti, että jotain hassua siinä on. Hetken tarkasteltuani huomasin, että loimi oli vedetty ns. niskaan ja takapuolesta paistoi sisäloimi puolimetriä. Thank god Topilla on jalkalenkit! Ne oli estäny sitä vetämästä koko loimea pois. Yritystä on selvästi ollut. Enemmänkin, sillä jalkalenkkien säädöt oli antanu periksi, eli ne narut oli valunu niin pitkiksi kuin vaan ikinä voi. Ok, Topille ohuempaa loimea ulos. Kyllähän se tuntuki aika lämpimältä sieltä alta... Point taken. Että tämäkin sen piti nyt sitten keksiä... Toki onhan ne loimet jo pitkään epäilyttävästi hajonneet päivä päivältä enemmän. Kuvaa en tilanteesta saanut yrityksistä huolimatta, sillä Topi ilmaisi selvästi halunsa lähteä tarhasta seuraamalla mua aidan viertä koko ajan, kun yritin päästä sen sivulle. Mutta ehkä tuosta kuvasta jonkinlaisen ajatuksen saa :D

Muutaman päivän päästä Topia hakiessa löysin tarhasta epämääräisiä sähkölankamyttyjä. Joku oli pätkän lankaa kerännyt jo pois, mutta kätevästi jättänyt sen portin viereen kulkureitille niin, että joku vielä taluttaa Topin siitä yli -.-" No, keräsin sen kerän ja loput alalangat koko tarhasta pois ja nypin pätkiä sieltä täältä. Muutamat langan pidikkeetki keräsin järsittyinä pois. Flapa (se pinkki flamingo) näytti kans vaihtaneen paikkaa. Hohhoi.

"Minäkö? Pyh."

Noo, sit yks viikonloppupäivä ku mulla oli aikaa ja Topin ratsasti joku muu, niin keksin siivota tarhan. Kyllä, olen rasituskiellossa, mutta ne kakat on jäässä, joten ne ei paina mitään ja ne oli varmiiks irroteltu ja pyöritelty pitkin tarhaa eikä lumen peitossa, joten kevyt ja helppo homma, eikö! Niin kerroin itselleni. Ois kai se olluki ihan siedettävä homma, jos joku ei ois kaatanu kottareita puolessa välissä hommaa. Tiiättekö sen ninja-kissan, joka lähestyy kuvaajaa aina kun sitä ei kuvata ja seisoo kuin patsas kuvatessa? Topi esitti hyvin vastaavaa toimintaa mun kuvatessa siitä ja kottareista videota. Silloin ei naurattanut enkä edes huomannut Topin hiipimistä. Jälkikäteen video on varsin hupaisa. 

Siinä tarhaa siivotessa tein myös erinäisiä havaintoja. Löysin Topin loimen nimilapun. Sitä ei tosin olisi ehkä ulkopuolinen enää tunnistanut nimilapuksi. Tolppien vierestä oli kaivettu maa esiin. Täytynee siis aloittaa taas psylliumkuuri. En kyllä tiiä millä taion sen siltä kurkusta alas, kun kauratkaan eivät näytä tällä hetkellä uppoavan. Flapa oli vaihtanut paikkaa, pallo oli vaihtanut paikkaa ja kaiken kukkuraksi niillä jäätyneillä kakkakasoilla oli selvästi pelattu jalkapalloa o.O Hulluilla on halvat huvit mutta että... kakkapalloa? xD Flapakin oli aseteltu kivasti yhden tällaisen kakkapallon päälle "nukkumaan". Tarha näytti kaikkiaan aika sontatantereelta.

Eikä mennyt montaa päivää, kun Topi seisoi karsinassaan vohveliloimen solkiauki. Eipä siinä, monihan noita solkia aukoo. Topi vaan aukas sen, joka oli toisen loimen alla. Eli sen vohveliloimen päällä oli tallitoppis. Ks. Kuvat :D Astetta nohevampi? Mitä seuraavaksi? I don't even want to know.

Sanojen taikaa

Netissä pyörii tosi paljon videoita ihmisistä ja hevosista, jotka tekevät kaikenlaisia asioita ilman millon mitäkin apuvälineitä tai milloin missäkin ympäristöissä. Mahtavaa nähdä sitä yhteistyötä, minkä jotkut ovat saaneet aikaan. Aloin ihan vasta seuraamaan Tristan Tuckeria ja vitsi se on hyvä :) Alla video, josta tämä blogi kumpusi ajatuksensa. Se tuntuu välillä todella kaukaiselta ajatukselta omalle kohdalle. Mutta sit ku asiaa miettii tarkemmin, niin aika monta asiaa on tehnyt oikein. Ehkä eri tavalla, mutta oikein. Tottakai väärinkin, mutta ei nyt mietitä sitä.

https://www.facebook.com/TristanTuckerOfficial/videos/2003427483263368/

Topi on siitä kiva hevonen, että se reagoi herkästi ja näyttää vahvasti. Oon matkan varrella tehny sen kans paljon maasta työskentelyä varsin persoonallisella tyylillä. Joskus oli aika, kun Topi oli pakko päästää hetkittäin irti, että se pysyi nahoissaan ratsastaessa. Hetkinen. Miten niin joskus? Se on sitä edelleen :D Pari vuotta sitten laajensin tekemisiäni ohjasajoonkin ja tutustuin mm. Makeen. Ei-hevosihmisille tiedoksi, että Make on Koffin hevosvaunujen eläköityny kuski ja todella kokenut ja arvostettu hevosmies. Guruksikin tituleerattu. Hauska mies. Paitsi, että sen opissa tulee hiki. Puh.

Ostin Topille vinkulelun.

Täältä löytyy videokin "vuodelta nakki ja kivi". https://www.youtube.com/watch?v=QxHbCBu4b-s Sis.Topin maastatyöskentelyä. Tuntuu, että siitä on iäisyys, mutta eipä siitä oo ku 3 vuotta. Yleensä homma menee siis niin, että jos löytyy maneesista tyhjä rako, niin päästän Topin irti, se juoksee 5-10 min kuin päätön kana. Tai ehkä oikeampi vertaus on koiran pentu hepulissa. Melkein samanlainen ilmeki sillä. Lähtee yleensä ku telkkä pöntöstä ja saattaa vaihtaa suuntaa "lyömällä tassua maahan nenän edessä". Okei, en nyt laita enempää vertauksia. Sit ku ylimääräiset energiat on purettu pois, Topi jää automaattisesti mun ympärille ympyrälle. Tavallaan kertoo, että "Ok, I'm ready." Se hidastaa, kun sanon prrr. Ravista löytyy joskus kolmeki eri vaihdetta. Joskus enemmän. (Mitenhän ne saisi sinne ratsastukseenkin?) Ravia voi hidastaa ympyrällä vapaana yllättävän paljon ennen kuin päästään käyntiin asti. Välillä mietin, että eikö se halua kävellä vai mikä juttu tää on. Kyllä se vastaa käskyyn hidastamalla, mutta ihan tätä en ajatellut? Halusin käyntiä. Piaffiako se kohta menee?

Suunta vaihdetaan nostamalla käsi ylös. Tähän päästiin ihan vaan sillä, että ensimmäisillä kerroilla katkaisin sen reitin ja nostin samalla käden ylös siltä puolelta, mihin ei saanut enää tulla. Nyt ei tarvi katkaista tietä, riittää, että nostan käden. Ei tarvitse edes sanoa mitään. Joskus suunnanvaihto on äkäinen, joskus Topi jopa vaihtaa askellajia hitaampaan, kääntyy ja siirtyy oikeaan askellajiin uudestaan. Fine by me. Kaikki askellajit tulee niiden omilla nimillään: käynti=käynti, ravi=ravi ja laukka=laukka. Yleensä naksutan saadakseni vauhtia. Jos Topi on oikein laiska, huudan japjap. Ok, nothing special in this. 

Make kuitenkin sanoi mulle, että älä naksuta kun haluat reippaammin. Vain silloin kun haluat seuraavan askellajin. Sano shhhhhh jos haluat nopeampaa samassa askellajissa. Ok, ymmärrän pointin. Mutta oikeastaan... Make tehköön niin. Meillä on kieli jo opeteltu, enkä näe tarvetta uudelle. Ok, voin toimia ohjeiden mukaisesti no problem. Toimii nekin. Mutta tuumin samalla, että tapoja on monia ja komentoja on monia. Makella on yksi tapa ja mulla toinen. Toimii Topin kanssa yhtä kaikki. Eli en ota stressiä siitä, että olen opettanut hevoselleni eri tavalla. 

Katse sanoo, että kohta se on BANZAI!

No on tässä höpinässä pointtikin. Miettikääpä, kun hevosesi on oppinut sanat käynti, ravi ja laukka. No mitäs sitten, kun valmentaja sanoo jonkun niistä? Tadaa! Hevosesi reagoi. Valmentaja tuhahtaa, että valmistele paremmin! No shit Sherlok! En ehtinyt edes sisäistää käskyä, kun hevonen jo toteutti valmentajan salaisimmatkin haaveet. Erityisesti "valmistele siirtymä käyntiin" on mun lemppari. Esimerkiksi laukasta. TUMPS! Jaa, me sit kävellään jo... Vähän sama kuin pillin vihellys joillekin esteponeille. PIIP ja piru on irti. Olen opettanut myös talutuksessa käskyt "odota" ja joka paikassa toimii perus "EI!". Toimii muuten hyvin. Tilanteessa ku tilanteessa. Topi ottaa nämäkin joskus varsin kirjaimellisesti ja pyöräyttää sitten silmät selälleen järkytyksestä, jonka jälkeen yrittää ehkä samaa uudestaan.

Pari vuotta sitten kun vuokraaja oli tutustumassa Topiin ensimäistä kertaa, se talutti sitä maneesissa ja minä seison katsomossa höpisemässä niitä näitä. Kerroin hänelle näistä äänikäskyistä mm. että jos Topi meinaa kiilata eikä kävele nätisti rinnalla, riittää, kun sille sanoo "odota". Siinä siunaamana, kun sain "odota" sanan suustani, Topi hidasti ja jäi jo askelen jälkeen vuokraajasta. Hyvä ettei pysähtynyt. Repesin. Asia tuli harvinaisen selväksi vuokraajallekin. Kaikesta tästä huolimatta vielä en ole ainakaan todistettavaksi onnistunut estämään Topia tekemästä "banzaita" pelkästään sanomalla ei. Musta tuntuu, että siihen pisteeseen ei tulla tuon hevosen eliniän aikana pääsemäänkään :D