Hysteerinen omistaja tulkitsee

Hevosen omistaminen on joskus raastavaa. Tietoa ja oikeita ja vääriä tapoja tunkee ovista ja ikkunoista. Sosiaalinen media huutaa punaisena kaikenlaisista vääryyksistä ja parhauksista. Mistä tiedän mikä on hyväksi ja mikä ei? Alla kaksi hyvää kirjoitusta ammattilaisilta hevosen kivusta ja oikeasta ratsastustavasta.

https://minnatallberg.wordpress.com/2016/08/10/hevosen-kipu/

https://annakilpelainen.com/2016/08/09/katso-hevosen-suuta/

Ensimmäinen osuu ja uppoo, koska olen vasta nykyisen hevoseni myötä oppinut lukemaan sen kipuilmeitä. Jälkimmäisestä haluan nostaa esiin tämän: "Molemmille osapuolille miellyttävä ja toimiva kuolaintuntuma on taito ja saavutus, joka on kaiken ratsastuksen ytimessä." Se on Taito ja Saavutus. Se ei ole selviö. Se ei ole jotain, mikä tulee automaattisesti vaan sitä harjoitellaan vuosia ja se vaatii sekä ratsastajalta, että hevoselta koko kehon hallintaa. Se vaatii treeniä. Jatkuvaa opettelua. It never ends. Omg! Miksi me tehdään tätä? Ratsastukselta ei voida vaatia virheettömyyttä tai laji pitää lopettaa siihen. Paras opettaja lajinsaloihin on tietty ite hevonen. Toinen ihminen voi ohjata oikeille jäljille ja auttaa lukemaan hevosta. Mutta ei näitä asioita kirjoista opi eikä missään nimessä ilman sitä hevosta. Oma tai ei. Joten hevosesta tuntuu joskus epämukavalle väkisinki. Minustakin tuntuu joskus epämukavalle. Varsinki kun tie hevosesta erkanee tahtomatta.

Tulkkaa hei tää!

Se on oikeastaan aika pelottavaa, että tietää, että niitä virheitä tulee väkisin. Mulla on vastuullani toinen olento, joka ei osaa puhua eikä sanoa ääneen, mikä on hätänä. Topi on onneksi ja onnettomuudeksi todella ilmeikäs hevonen ja siitä näkee kilometrin päähän, millainen päivä sillä on tai tykkääkö se vai ei. Sen koko keho voi huutaa riemusta tai ahdistuksesta. Se hörisee hyvänä päivänä tervehdyksen, kun astun talliin ja vääntää naaman rullalle, kun on jokin on pielessä. No, mitä mä sit teen kun sen on silminnähden paha olla?

Hitostako minä tiedän! Kaikkea on kokeiltu ja kaikkea kokeilen. Joka kerta. Kun sen ilme näyttää samalta kuin tuossa ekassa kuvassa ja varsinkin, jos se saa kipukohtauksia, käyn läpi kaikki viime päivien tapahtumat. Hysterisoin ja panikoin ja syytän itseäni kaikesta. Lähes joka kerta taustalta on kuitenkin paljastunut muutos tarhakavereissa tai joku tapahtuma tallilla sinä aikana, kun en ole itse ollut edes paikalla. Minkä minä sille siis voin? Taputtaa Topia olalle ja sanoa "kyllä se siitä"? Aaargh hajoan. Ei auta. Vatsaan rauhoittavaa ruokaa ja liikuntaa. Ajatukset pois naapurin Vilmasta tai sapelihammastiikereistä. Joskus vatsan väänteet on osoittautuneet jopa ummetukseksi ja liikunta on tuonut ilmiselvää helpotusta. "Pakkojuotan" sitä kuitenkin lähes joka päivä herkkumehuilla. Ja joka kerta mietin, että miten väärin on lähteä kipeän hevosen kanssa liikenteeseen ja tekee pahaa.

Joka kerta myös vakuutun uudestaan siitä, että ratkaisu oli oikea - liikunta auttaa. Miksi siis kyseenalaistan valintani joka kerta? Koska some ja yhteisön paine. Kaikki valinnat kyseenalaistetaan ja laitetaan tapetille. Yh. Koita siinä olla hyvä hevosen omistaja. Tahi ratsastaja! Joskus oikein odotan kisojen jälkeen, että joku tulee kertomaan minun pilaavan hevoseni ja aiheuttavani sille kaikkea pahaa, olevani väärässä luokassa ja miksi en vaan keskeyttänyt? No, en ole avannut HT-nettiä enkä avaa. Sieltähän se totuus löytyisi kuitenkin?

"Enks mä saa..."

Tänä päivänä Topi voi kokonaisuudessaan huomattavasti paremmin satunnaisia kipeitä päiviä lukuunottamatta. Se näkyy myös treenissä ja tuloksissa. Terveenä Topi on reipas ja luottavainen. Kipeänä säikky ja jännittynyt - jatkuvassa paniikkitilassa ja stressaantunut. Silloin on vaan laitettava lisää liikuntaa ja mietintämyssy päähän, että mikä stressin tällä kertaa aiheutti.

Aina se syy ei edes selviä ja tilanne katoaa itsekseen. Hevosen intensiivinen ylitulkinta jatkukoon. Joidenkin mielestä ihminen ei voi ymmärtää eläintä alkuunkaan ja kaikki tulkinnat on ihmisen mielen tuotoksia eikä niillä ole mitään tekemistä eläinten oikeiden ajatusten kanssa. Hevosta pitäisi kuitenkin samalla inhimillistää. Siis mitä mun nyt piti tehä? "Mamin kulta mussu tarvii nyt kolme takkia päälekkäin, koska mamilla on kylmä. Se varmaan repi noi loimet ku se toteutti eläimellisiä tarpeitaan. Ai mutta enhän mä voi tietää mitä se ajatteli, mutta takin se tarvii!" Tästäkin käytiin somessa kuumat keskustelut jokin aika sitten.

Topi tuuppii usein korvat hörössä ja tunkee karsinasta ulos, kun varusteet on niskassa. Ehkä mä oon tosi väärässä, mut tykkään ajatella, että se haluaa lähteä karsinasta ulos ja tekemään jotain. Se on kuitenkin aika puuhakas (lue: ylivilkas) kaveri. Tai alla näkyvällä videolla -  Topi varmaan vihaa hyppäämistä. Eiks je? Eli oikeesti - jotain niiden mielihaluista voidaan todeta ruokahalun lisäksi. Ei-hevosihmiset ei varmaan ole tulleet edes ajatelleeksi, että hevonenkin osaa tehdä pentuilmeen *tuituitui anna porkkana <3*. Jos et usko, tuu joskus kattoo Topia treenin jälkeen ;)

 

Omalla moottorilla

Topi ja ex-laidunkamu Alvar 5 v. halus jutella pitkästä aikaa.

Heppojen myynti-ilmoitukset. Toiset on asiantuntijamaisia, toiset lämpöisiä ja joistaki et ota selvää. "Myydään kiva ruuna omalla moottorilla." tai "tästä kauden kisoihin rusettihai lajiin ku lajiin!" Jotenki kummasti myynnin myötä useimmat niistä ns. katoaa, kun ei se poni sitten liikkunutkaan uuden ratsastajan kanssa niin ku ilmoituksessa luvattiin. Palautetaanko ostos? Toivottavasti ei. Ratsastajalla on hieno mahdollisuus oppia ja sit ne rusetit tuntuu paljon paremmilta. Kaikista parasta tässä on kyllä se, että niitä rusettihaita on myynti-ilmoituksissa pilvin pimein, mutta - missä ne muut sitte on? Kukapa nyt haluaisi "hyytyy radalle" tai "tiputtaa kaiken" -ratsuja? Ehkä ne laitettiin menemään ammattilaisella ja siitä tuli rusettikone? Eeeei, me kisatulosten hännänhuiput rakastetaan omia "erilaisia" mussukoita virheineen päivineen ja aatellaan, ettei kukaan muu kuitenkaan ymmärtäisi sitä silkkiturpaa niin kuin minä ite. No, vähän kärjistäen ;)

Rupesin kuitenki miettimään Topille myynti-ilmoitusta (jälleen kerran) kakan kisareissun jälkeen. En tietysti tosissani, mutta tavailin mielessäni lauseita ja mietin, mitkä olisi osuvimpia: "Tällä EI ole omaa moottoria ja jos joskus olikin, se on huolella sammutettu ja bensaletku katkaistu." "Hyppää rataesteet vaikka häntä edellä, mutta tyylipisteitä ei saa". "Myydään kenttähevonen kouluratsuksi. Vesimatto pelottaa." "Helppo käsitellä. Pelkää valkoisia poneja." ja niin edelleen.

"Hei älä mee"

Enhän mä sitä myy. Tänäänki se oli niin söpö. Perustyöskentelyki on ihan eri tasolla ku pari kuukautta sitten. Eilen vaan harmitti. Eikä se tietenkään vaihtamalla se suoritus ois parantunu. Ainakaan pitkäks aikaa. Oppiipahan ratsastamaan, kun hevonen ei itse etene ja jää pohkeen taa. Tai ainaki toivon, että opin. Joskus. Ehkä. Mut ihan hirveitä odotuksia ei oo kyllä rataestemenestysten suhteen. No, ainahan voi palata tasossa alaspäin - suunnittelin jo pienempien hyppäämistä. Jos sitä yrittäs niillä täsmällisemmin ja kokeilis isompaa, kun ne pienet menee vaikka silmät kii ilman, että kaasua tarvii polkea ihan koko aikaa? Luulin, että päästiin siihen jo. Mut nyt se moottori sammui heti alkuunsa. 100 cm radalla päästiin kaikki 6 estettä sujuvasti, kun prässäsin ja keräsin painetta ennen rataa.Sitten se hyyty. Voin kertoa, että harvoin on hävettänyt niin paljon, ku eilisten ratojen jälkeen. Taatusti päivän huonoin suoritus, jonka aikana ratahenkilökunta mietti, että "noi on ihan väärässä luokassa" ja "herran jumala miten kiltti hevonen kun kiipeää tuosta!" ja "kumpa se tajuais keskeyttää". Nolona kotiin harjoittelemaan.

Tai ei oikeastaan harjoittelemaan. Topi ei syttyny esteille ollenkaan. Se ei palanu halusta hypätä. Ja ihan turhaa noita hevosia on pakottaakaan. No sit mennään taas tähän, että miksi se ei halunnut hypätä? Syitä voi olla miljoonia: onko se kipeä? eikö satula istu? oliko se riehunut tarhassa itsensä väsyksiin? maha kipeä? ruokinnassa vikaa ja energiat loppu? Liikaa treeniä alla? Masentunu? Turhautunu, ku ei saa enää viskoa mua ympäriinsä vaan pitää kuunnella? Tylsää mennä kiltisti ja nöyrästi? - No, tulin siihen tulokseen, että syksy on ollu sille raskas ja se kaipaa lomaa. Intensiivinen kisakausi, hyvät tehokkaat treenit ja ei kunnon palautusjaksoa tainnu tulla. Aika menee niin vauhilla, etten ole tainnut edes tajuta antaa riittävästi kevyempiä päiviä, vaikka Topi on kehittynyt ihan valtavasti ja sen tapa liikkua on saatu ihan uusiin sfääreihin. Nyt siis lomaa ja sit mielenkiinnolla odotan, että mitä se tämän loman aikana oivaltaa :) Toivottavasti kaasu ainakin löytyy. Eikä se bensaletku menny lopullisesti poikki.

Topi oikealla ja seinänaapuri Kantti vasemmalla. Pojilla oli kovat treenit laidunaikaan!

pelastakaa hevoset ry.

Lynkataanko minut siitä, että olen ollut väärässä, olen tehnyt virheitä ja tietämättömyytäni aiheuttanut harmia, ehkä jopa tuskaa? Viedäänkö minulta hevonen pois, koska ratsastan? Tai en osaa lukea sen jokaista ilmettä ja pysty auttamaan esim. jokaisessa stressitilanteessa? En osaakaan sanoa hevoselleni selkeästi, että "ei hätää, kaikki järjestyy. Ei tarvitse pelätä". Mä en oo mikään meedio, joka osaa poistaa hevoselta stressin varsinkaan silloin, kun en tiedä mistä se stressaa. Ja mistä ihmeestä mä tiedän, mitä se tänään stressaa? Mä en voi olla sen kans 24/7, en tiedä mitä se jutteli laidunkaverin kanssa tai kuka sen säikäytti just ennen ratsastusta. Miksi en voi? Jollain sen eläimen ruuat munki pitää maksaa.

Pilaan hevoseni tässä. Näettekö, miten se kärsii kumikuolaimesta, kannuksista, kiristävistä leteistä yms.?

Mun kotimatkan varrella on yksi noista kohua aiheuttaneista julisteista "nöyrin palvelijanne". Olen nyt ajanut sen ohi kolme kertaa ja viimeisellä kerralla ehdin lukea siitä "pelastakaa hevoset" tai jotain. Kyllä se vaan aiheutti mussa sellasen "mitä nyt taas..." reaktion. Ajoin kotiin enkä ajatellut asiaa sen enempää - en siis myöskään googlannut. Olin kuitenkin saanut julisteesta ensivaikutelman, joka oli negatiivinen. Enkä mä ajaessa voi kaikkea pienellä präntättyä edes lukea (nettisivuosoitteita tai puhelinnumeroita). Se rollikuva ja "pelastakaa" jäi silti mieleen. Sitten rakas some toi kuvan ja keskustelut eteeni kotisohvallakin. Oksennan tästä kummunneen pahan oloni tänne.

Tuli ikävä fiilis ja olo, että taas on joku eläinjärjestö lyöny yli. Ihan vasta yks toinenki järjestö löi minusta rankasti yli ja vääristeli totuutta saadakseen kannatusta ja ihmiset voivottelemaan, että onpa asiat huonosti. Senkin joku tuttu oli jakanut ja ajattelin, että voi ei... taas väärä tieto leviää. Sillä bussipysäkillä (keskellä Helsinkiä), jossa tämä juliste oli, ei taatusti kovin iso osa ihmisistä tiedä hevosista yhtään mitään, mutta varmasti provosoituu hätäilemään, että "apua nekö kärsii!?" ja sekin ajatus jäänee sille asteelle. Joku ehkä lähettää euron tai pari ajatellen tekevänsä nyt jotain todella hyvää.

Mihin ne rahat ihan oikeasti menee? Avasin SEY:n sivun ja tämä tuli vastaan. 

Olipa nyt tosi avartavaa. Tuosta tekstistä tulee vaan "luoja mitä *askaa"-fiilis. Kukkahattutädit vauhdissa. Kenen hevonen nyt kärsii? Kuka Vilma? Kenen tekemisiin se järjestö nyt on puuttumassa? MINUN??? Joko ne kohta on kieltämässä hevosen omistamisen ja ratsastamisen, koska se on niin väärin. Kuka ratsuttaa hevosen ja opettaa ratsastusta ilman kuolaimia? Varsinkaan turvallisesti. Me tehdään yli 8 h päivässä töitä oman ja hevosen leivän eteen. Hevoselta vaaditaan töitä 1-3 h. Me tarjotaan niille sitten ruuat, juomat, koti, takit, viltit, hieronnat, hammashoidot (2xvuosi, oma leegohoito 1x 2-10 vuotta), lääkärihoidot, kalliit varusteet ja suojat, ettei mitään vaan sattuis ja tingitään omasta ajasta ja rahasta, jotta kultamussut on hoidettu. Vaihdetaan tallia, koska mussu ei kestä pienessä/isossa/pimeässä/valoisassa/turve/puru/ratsastuskoulu/mitä-vielä-tallissa. Sit ruoskitaan päälle tällä "teet väärin" propagandalla... KK on sanonut useammankin kerran, että hevonen on pelannut pelinsä hyvin, kun ennen vanhaan hevonen veti ihmisiä vaunuissa ja nyt ihminen vetää hevosta vaunuissa. Touche?

Minun mielestäni tuo juliste ja koko hevoskampanjointi on ylilyönti ratsastusta vastaan ja on hakuammuntaa. Enkä juuri muuttanu mielipidettä avaamalla ne SEY:n sivut varsinkaan, kun tuo "pelastakaa Vilma"-teksti pomppas heti ekana naamalle.

Meidän hevosjärjestöilläki on vaikka mitä sääntöjä puolustamassa hevosta. Luulis, ettei me tarvita siihen vielä jotain erillistä eläinjärjestöä rinnalle. Nuo samat asiat, joiden puolesta SEY nettisivuilla väittää puhuvansa löytyy mm. SRL:n kilpailusäännöistäki. Mikä idea tässä kampanjassa ihan oikeasti on? Ketä varten se on? Noita lapsia ja nuoria? Sitä varten meillä on jo SRL:n hyväksymät koulut ja tallit ja heppakerhot, joissa noita asioita voi ja pitää viestiä. Ihan jäätävästi ylilyöny ja väärän eläimen valinnu kampanja, in my opinion. Mitä ne siellä peruskouluissa nyt sitten opettaa ja kuka? Joku ei-hevosihminen kirjatiedon pohjalta opastaa tehtävien ratkomisessa. Kuinka moni pitää sitä hyvänä tapana? http://hevosurheilu.fi/hyvinvointi/elainten-paiva/

Hevosenomistajana, 20 vuotta hevosia harrastaneena, tuli paha mieli julisteesta ja olo, että kaikki kiva pitää kieltää ja teen väärin, kun omistan hevosen ja ratsastan sillä. Ekana mietin, että onko julisteen tekijä ollut rollküria vastaan vai joku ei-hevosihminen, jonka mielestä hevonen näyttä kivan nöyrältä kuvassa? Kuolain asiastaki kuittaan, että mikä tahansa kuolain on kova, jos käsi on kova. Ei se ole se väline, vaan se miten sitä käytetään. Ja sitäkö ne siellä koulunpenkillä nyt sitten opettaa? Ihan väärä paikka. SEY:n julisteessa lukee sanattomasti "lopettakaa ratsastus". Pistetäänkö porukalla ponit makkaraksi? Eivät sitten kärsi.

T. Mediaan ja jatkuvaan provosointiin, luokitteluun ja mielipideammuntaan totaalisesti kyllästynyt. Luoja tietää, mitä multa vielä kysytään, ku vaikkapa työkaverit näkee ko. julisteet.

ps. hevosetki on yksilöitä. Mm. yksintarhaus on ikävää, mutta joidenkin kohdalla välttämättömyys.