![]() |
Peura kiikarissa |

Sitä kyllä kovasti haluais treenata, mutta kun aika ei vaan riitä kaikkeen. Eikä liioin jaksaminen. Mihin sitten vedetään se raja, että koska on hyvä levätä ja millon pitäs puskea vielä vähän lisää? Vähän sama ku se, että monetko kisat voit mennä kesässä ja paljonko kestää valmentautua siinä välissä ilman, että hevonen saa rasitusvammoja tai kypsähtää? Toinen sanoo, että pidä se väsyneenä, että homma toimii. Toinen sanoo, että anna palautua kunnolla, ettei tule vammoja jäykkien lihasten takia. Kolmas on sitä mieltä, että käyntimaasto on sama asia ku vapaapäivä ja neljännen mielestä ratsastus joka toinen päivä riittää. Ok, toiselle toimii toinen ja toiselle ei ja eri tavoittella on eri vaatimukset. Topille ei anneta enää ikinä vapaata ennen kilpailuja, kuten olen ehkä saattanut todeta aiemminkin ja silti kokeillut sitä uudestaan :D Se saa kyllä kerran puoleen vuoteen kahden viikon täys loman (ei siis just ennen tärkeitä kisoja). Toimii paremmin ku kuukauden treenit! Opitun sulattelujakso on tuottanut aina tulosta. Aina. Laidun kaudella kevyempi systeemi riittää, koska adhd-lapsi juoksuttaa laitumella kavereita minkä ehtii. Puolen tunnin päivittäinen pukkipompputreeni tekee ihmeitä. Syksyn tullessa ja kavereiden puuttuessa treenin intensiteettiä on pakko nostaa tai ratsastajasta tulee pukittelukaveri. Sitten tulee ruumiita. Tai ainakin vähintään (hermo)raunioita.

Olen hiljattain huomannut, että kaikki dingdong-päivät eivät johdu liiasta energiasta. Siis hevosen kohdalla. Itselläni se johtuu nimenomaan väsymyksestä. Myös huono päivä (hevos)laitumella riittää siihen, että poni käpertyy itseensä ja katsoo maailmaan järkyttynein lautasen kokoisin silmin imien ympäristön tuoksuja pingottuneesti valmiina sinkoamaan kuuhun. Niinä päivinä harvoin kannattaa edes nousta selkään ja jos on pakko niin ei ainakaan paksun nivelen kanssa saati aikeissa tehdä mitään taivaita tavoittelevaa teknistä ja haastavaa kuviota. Koska taivaisiin sitä sitten yksin päätyy. Oma mieliala on oltava ehdottoman tyyni tai hevonen on vaan jätettävä talliin puhisemaan itsekseen. Paha mieli tulee vaan molemmille, jos väkisin yrittää. Jälleen = se ei kuole siihen, että päivä jää treeneistä välistä. Seuraavana päivänä yritetään uudestaan ja vaikka juoksuttaen tai jollain niin helpolla hommalla, että molemmat osaa sen unissaan. Parempi tehdä hyvä treeni seuraavana päivänä kuin huono treeni huonona päivänä.
![]() |
Tää kaveri ottii liikaa kahvia. |
Vähän vielä
asennetta ja vielä enemmän silkkaa hulluutta löytyy sitten niistä ammattilaisista. Nauroin lukiessani tätä
kirjoitusta Riossa kilpailleesta William Fox-Pittistä ja hänen
toipumisestaan vuoden takaisesta onnettomuudesta.
http://horsenetwork.com/2016/08/william-fox-pitt-fing-lunatic/?utm_source=referral&utm_medium=horseaddict&utm_campaign=fox-pitt
Että eiku reenaamaan! Ja nostetaan sitä hattua kavereille kaikesta yrittämisestä. Eiköhän meistä hevosihmisistä kaikki ole omassa arjessaan sankareita ja selviytyjiä sovitellessaan elämäänsä tämän rakkautensa/hulluutensa ympärille.
Edit 2.1.2016:
Välillä syyskuu-tammikuu kävin noin 3 kertaa salilla, kerran uimassa, 2 kertaa Malminkartanon portaissa, 4 kertaa pitkällä kävelyllä ja 2 kertaa ohjasajamassa ts. juoksemassa hevosen perässä. Ratsastuksen lisäksi tietty. Ok, jotain. Mutta ei selvästi riitä. Jossain mielenhäiriössä ilmoittauduin mukaan este/kenttäratsastajien fysiikkatutkimukseen, jossa saa 3 kk kunto-ohjelman analyysien lisäksi. Pitäisi käydä siis jossain testeissäki ja kuluttaa päivä muutaman kuukauden välein Jyväskylässä. Kun tätä aikaa oli jo valmiiksi liikaa :D No, ehkä se tästä lähtee! Nyt ruokaa naamariin ja unta palloon.
Että eiku reenaamaan! Ja nostetaan sitä hattua kavereille kaikesta yrittämisestä. Eiköhän meistä hevosihmisistä kaikki ole omassa arjessaan sankareita ja selviytyjiä sovitellessaan elämäänsä tämän rakkautensa/hulluutensa ympärille.
Edit 2.1.2016:
Välillä syyskuu-tammikuu kävin noin 3 kertaa salilla, kerran uimassa, 2 kertaa Malminkartanon portaissa, 4 kertaa pitkällä kävelyllä ja 2 kertaa ohjasajamassa ts. juoksemassa hevosen perässä. Ratsastuksen lisäksi tietty. Ok, jotain. Mutta ei selvästi riitä. Jossain mielenhäiriössä ilmoittauduin mukaan este/kenttäratsastajien fysiikkatutkimukseen, jossa saa 3 kk kunto-ohjelman analyysien lisäksi. Pitäisi käydä siis jossain testeissäki ja kuluttaa päivä muutaman kuukauden välein Jyväskylässä. Kun tätä aikaa oli jo valmiiksi liikaa :D No, ehkä se tästä lähtee! Nyt ruokaa naamariin ja unta palloon.
![]() |
Rauhaa ja raitista ilmaa |